Riistakolmiolaskenta – metsäkanalintukannat kesällä 2026

Suomen metsäkanalintukantojen usean vuoden väheneminen näyttää osin tasaantuneen, mutta lajien ja alueiden välillä on suuria eroja. Pääset suoraan tuloksiin lajeittain vierittämällä alaspäin kohtaan 'Lajikohtaiset tulokset'.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) riistakolmiolaskentojen mukaan metson ja teeren kannantiheydet olivat kesällä 2026 valtakunnallisesti lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Teerellä kanta on edellisvuoden tasolla ja metsokannassa on varovaista kasvua. Pyyllä ja riekolla kannantiheys sen sijaan jatkaa laskuaan. Pyyn koko maan kannantiheys on nyt pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja riekolla tiheydet ovat jo kauan olleet selvästi keskiarvon alapuolella. 

Kanalintukantojen kehitys vaihtelee tänä vuonna selvästi eri puolilla Suomea, osin itä–länsisuuntaisesti. Kaakkois-Suomesta Kainuuseen ulottuvalla alueella sekä Pohjois-Pohjanmaalla runsaimpien metsäkanalintujen kannat ovat vahvistuneet, selvimmin metsolla. Sen sijaan monin paikoin lännessä metsäkanalinnut ovat vähentyneet viime vuodesta, selkeimmin Varsinais-Suomessa, Rannikko-Pohjanmaalla ja Etelä-Hämeessä. Lapissa kehitys on myös heikko: metson kanta on pysynyt entisellään, pyyllä kanta on pienentynyt maltillisesti, kun taas teerellä ja riekolla kannanlasku on voimakkaampaa. 

Kanalintujen kannat vaihtelevat luonnostaan 

Metsäkanalintukannoille ovat tyypillisiä voimakkaat alueelliset vaihtelut. Erityisesti teeren kannat ovat perinteisesti seuranneet 6–7 vuoden syklejä paikallisesti, mutta sääolosuhteet ja pesimämenestys voivat sekoittaa niiden rytmiä. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana metsäkanalintulajien koko maan kannoissa on nähty sekä voimakkaita nousuja että laskuja, jotka samanaikaisesti koskevat kaikkia lajeja. Metsäkanalintujen kannat olivat edellisen kerran alimmillaan vuosina 2016–2017. Sen jälkeen kaikkien lajien määrät kasvoivat usean vuoden ajan, mutta viime vuosina kehitys on ollut laskusuuntainen. Vaikka joillakin alueilla ja lajeilla on nähtävissä merkkejä tilanteen paranemisesta, koko maan tasolla ei vielä ole havaittu selvää useiden lajien yhteistä nousua. 

Poikastuotto oli kohtalaista 

Koko maan tasolla metsäkanalintujen poikasosuudet olivat hieman viime vuotta korkeammat, mikä viittaa kohtalaiseen pesimämenestykseen suhteessa aikuiskantoihin. Metsolla ja teerellä poikasosuudet olivat keskimääräistä hieman parempia, sekä pyyllä lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Riekolla poikasosuus oli edelleen varsin matala, edellisvuoden heikkoa tilannetta vain hieman korkeampi luku.  

Alueellisesti parhaat poikastuotot havaittiin Pohjois-Pohjanmaalla ja osissa itäistä Suomea, joissa useimpien lajien poikasosuudet olivat korkeita tai vähintään keskitasoa. Riekolla tilanne oli kuitenkin heikompi, Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Lapissa ja Kainuussa riekon poikasosuus jäi paikallisen seurantahistorian matalimmaksi. 

Lämmin kevät loi suotuisat lähtökohdat 

Metsäkanalintujen poikaset tarvitsevat ensimmäisinä elinviikkoinaan runsaasti hyönteisravintoa, jota on parhaiten tarjolla lämpimissä oloissa. Vuoden 2026 kevät oli lähes koko maassa poikkeuksellisen lämmin, ja myös touko- ja kesäkuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Sääolosuhteet olivat lähtökohtaisesti suotuisat pesinnälle. 

Sään vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Lämmin alkukevät voi aikaistaa pesintää niin, että poikaset kuoriutuvat tavallista aikaisemmin, eli keskimäärin kylmempään vuodenaikaan. Tällöin poikaset eivät välttämättä hyödy ajankohtaan nähden normaalia lämpimämmästä säästä, kun ravinnon saatavuus ei ole vielä runsaimmillaan. Kuluvana vuonna, kun sekä alkukevät että touko–kesäkuu on ollut tavanomaista lämpimämpiä, voisi odottaa, että aikainen kuoriutuminen on osin voinut vesittää lämpimän alkukesän hyötyjä. Lopputuloksena olisi siten jokseenkin keskinkertainen lisääntymismenestys. 

Myyrät ja marjat vaikuttavat myös kanalintuihin 

Kanalintujen pesimämenestykseen vaikuttaa myös myyräkantojen vaihtelu. Kun myyriä on runsaasti, monet pedot käyttävät niitä ravintonaan ja kohdistavat vähemmän saalistusta maassa pesiviin lintuihin. Kesällä 2026 myyräkannat olivat vahvoja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla kanalintujen poikasosuudet olivatkin hyviä, Kainuussa riekkoa lukuun ottamatta keskitasoa. 

Mustikkasato on tänä vuonna keskimääräistä runsaampi suuressa osassa maata. Hyvä marjasato voi lisätä nuorten lintujen selviytymistä loppukesällä ja syksyllä, vaikka se ei pysty korvaamaan heikkoa pesimätulosta.

Metso 

Metsokannan keskitiheys on koko Suomen tasolla hieman kasvanut viime vuodesta (muutos: +6 %). Tiheys on edelleen pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. 

Metsokannan kehityssuunnassa on suuria alueellisia eroja. Viime vuodesta kanta on kasvanut selvästi monilla alueilla idässä, kuten Kaakkois-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, sekä toisaalta myös Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Se sijaan lännempänä, kuten Rannikko-Pohjamaalla, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä, metsokannan tiheys on pienentynyt viime kesästä. 

Verrattuna paikalliseen pitkäaikaiskeskiarvoon metsoja on normaalia enemmän lähinnä vain Pohjois-Savossa, sekä Lapissa, jossa edellisvuoden melko korkea tiheys on pysynyt liki ennallaan. Pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ollaan edelleen monilla alueilla sekä lännessä että maan keskiosissa, erityisesti samoilla alueilla, joilla kanta on selvästi pienentynyt viime vuodesta. 

Metson poikasosuus on keskimäärin kasvanut viime vuodesta ja on ollut keskiarvoon nähden kohtalaisen korkea. Myös poikuekoko hieman pitkäaikaista keskiarvoa ja edellisvuoden lukemaa aavistuksen suurempi. 

Teeri 

Teeren kanta on pysynyt samalla tasolla kuin viime vuonna (muutos: –2 %). Kannan keskitiheys on edelleen pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. 

Alueellisesti teeren kannantiheys on voimakkaimmin kasvanut edellisvuodesta Uudellamaalla ja Pohjois-Hämeessä, mutta maltillisemmin myös Kainuussa, Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa. Varsinais-Suomessa ja Rannikko-Pohjanmaalla teeren tiheydet ovat sen sijaan vähentyneet voimakkaasti, ja ovat nyt seurantahistorian pohjalukemissa. Lapissa kannantiheys on pienentynyt kohtalaisesti, mutta on silti lähellä pitkäaikaista keskiarvoaan. 

Kuluvan vuoden poikasosuus on teerellä hieman pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Poikuekoko on monilla alueilla pienentynyt viime vuodesta ja on nyt pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. 

Pyy 

Pyyn koko maan kannantiheys on pienentynyt viime kesästä (muutos: –16 %). Tiheys on nyt selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. 

Väheneminen hallitsee kokonaiskuvaa. Vain Kainuussa pyyn kannantiheys on selvästi kasvanut ja on nyt paikallisen keskiarvonsa tuntumassa. Vähenemistä on laajoilla alueilla Länsi- ja Etelä-Suomessa, voimakkaimmin Rannikko-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Etelä-Savossa. Maltillisemmin pyykanta on pudonnut Pohjanmaalla. Lapissa kannantiheys on edellisvuoden tasolla ja lähellä paikallisia pitkäaikaista keskiarvoaan. 

Koko maan tasolla pyyn poikasosuus on hieman pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella, mikä on hieman yllättävää vähenevässä kannassa. Poikuekoko on pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. 

Riekko 

Riekkokanta metsäpeitteisessä Suomessa on vähentynyt jo kolmatta vuotta peräkkäin, joskin muutos viime vuoteen nähden on melko maltillinen (muutos –13 %). Kanta on kaukana pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella sekä koko maan tiheyden että paikallisten tiheyksien suhteen. 

Lapissa kannantiheys on muuttunut edellisvuodesta –41 % ja Kainuussa –17 %. Pohjois-Pohjanmaalla tiheys on kuitenkin kasvanut selvästi viime vuodesta, jolloin havaittiin alueen seurantahistorian matalin tiheys. 

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolella riekko esiintyy harvinaisena. Kannanmuutoksia ei pysty luotettavasti seuraamaan riistakolmiolaskennan avulla, sillä otanta jää liian pieneksi. Eteläisemmillä alueilla, joilla lajia vielä esiintyy, tiheydet ovat olleet erittäin matalia noin vuoden 2010 jälkeen. Kuluvan vuoden riistakolmiolaskennassa on kuitenkin yksittäisiä havaintoja Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Keski-Suomesta. On mahdollista, että laji häviää joiltakin näiltä alueilta lähivuosikymmenten aikana, esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. 

Riekon poikasosuus on tänä vuonna ollut varsin matala, kuten myös kahtena viime vuonna. Varsinkin poikueellisten naaraiden osuus on erittäin matala, kuten myös viime vuonna. Keskimääräinen poikuekoko on sen sijaan ollut jokseenkin normaali.