Villisian kanta-arvio 2025
Suomessa oli tammikuun 2025 alussa arviolta 2453 (mediaani) villisikaa. Kanta-arvio kertoo niin sanotusta jäävästä kannasta, joka Suomessa oli vuoden 2024 lopussa. Kanta-arvion 90 % todennäköisyysväli on 1925–3223 yksilöä, joten kokoarvio sisältää epävarmuutta.
Kannanarviointiin edelleen sisältyvien epävarmuustekijöiden takia, vuosittaiset luvut on nähtävä enemmän suuruusluokkaa kuvaavana kuin tarkan yksilömäärän antavana arviona. Malli päivittää aina myös edellisten vuosien kanta-arviot koko aikasarjan pituudelta.
Vuosi 2020 oli kannankasvun huippuvuosi, jolloin kannan keskimääräinen koko oli uusimman arvion mukaan 3064 yksilöä. Uusimman arvion mukaan vuoden 2024 alussa villisikakanta oli keskimäärin 2282 yksilöä.
Muutoksen mediaani viime vuoteen verrattuna on 173 yksilöä (90 % todennäköisyysväli -63–405 yksilöä). Suhteellinen muutos on arviolta 8 % (90 % todennäköisyysväli -3–19 %). Todennäköisyys, että kanta on kasvanut viime vuodesta on 89 % ja vastaavasti todennäköisyys, että se on vähentynyt on 11 %.
Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös muualla Länsi- ja Etelä-Suomessa. Villisika on tehokas levittäytyjä ja kanta on vakiintunut Suomeen tehokkaasta metsästyksestä ja vaihtelevista ilmasto-olosuhteista huolimatta.
Keskeinen tekijä suomalaisen villisikakannan kasvun hallinnassa on ollut metsästys. Tämän osoittaa se, että mallin mukaan ilman metsästystä villisikakannan vuosittainen kasvupotentiaali olisi ollut viime vuonna 51 % (90 % todennäköisyysväli 34–72 %).
Malli tarjoaa myös tietoa suomalaisen villisikakannan populaatioparametreista. Mallin mukaan emakoista porsii keskimäärin 41 % (90 % todennäköisyysväli 35–47 %) ja keskimääräinen pahnuekoko on 4,1 (90 % todennäköisyysväli 3,7–4,6).
Aikuisten villisikojen vuosittainen eloonjäämisaste viime vuonna oli 51 % (90 % todennäköisyysväli 41–61 %) ja porsaista selviytyi vastaavasti arviolta 53 % (90 % todennäköisyysväli 44–63 %).