Sienitautien aiheuttamat puustotuhot 2025

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan juurikääpä säilyi yhtenä metsien merkittävimmistä ja pitkäaikaisimmista sienituhojen aiheuttajista. Vuoden 2025 juurikääpien aiheuttamat tuhomäärät pysyivät edellisten kymmenen vuoden keskimääräisellä tasolla.

Lapissa vuonna 2024 havaittu männyn neulaskato ei toistunut: seurannassa mäntyjen latvakasvainten todettiin kehittyvän normaalisti. Suomessa havaittiin myös uusia puiden sienitauteja. Ruskovyökariste todettiin ensimmäistä kertaa vuorimännyllä. Myös jalavalta eristettiin uusi taudinaiheuttaja. 

Juurikääpä

Juurikääpä säilyi vuonna 2025 yhtenä metsien merkittävimmistä ja pitkäaikaisimmista tuhonaiheuttajista. Juurikääpä ja muut lahottajat olivat hirven lisäksi yleisimmät metsikön laatua heikentäneet eloperäiset (=bioottiset) tuhonaiheuttajat. Juurikääpätuhot painottuivat erityisesti Etelä- ja Keski-Suomeen (kuva 1). Tarkemmin määrittelemättömiä lahottajasienituhoja raportoitiin koko maasta (Kuva 2). Inventoinnissa juurikääpä on vaikeasti tunnistettava ilman puiden kaatoa tai laboratoriomäärityksiä. Tämä saattaa johtaa todellista pienempään havaittuun tuhomäärään. 

Lahottajasieniuhojen määrä vaihtelee vuosittain vain vähän, ja vuosi 2025 on linjassa edellisten 10 vuoden kanssa. Kuitenkin esimerkiksi talvien leudontuminen ja lyheneminen pidentävät aikaa, jolloin juurikääpä voi tuottaa ja levittää itiöitä hakkuiden yhteydessä, mikä voi lisätä tuhoja tulevaisuudessa.

Kansalaisten tekemistä puustotuhoilmoituksista 12 % koski männyllä juurikääpää, kuusella vastaava osuus oli 5 %. Juurikäävän tiedetään altistavan kuusia myös kirjanpainajalle.

Image

Image

Tervasroso

Tervasroson aiheuttamat tuhot olivat vuonna 2025 hieman kasvussa edellisvuoteen verrattuna. Tuhot jakautuivat melko tasaisesti eri puolille maata ja painottuivat hiukan pohjoiseen (Kuva 3). Vaikka tervasroso oli 2025 edelleen selvästi vähäisempi tuhonaiheuttaja kuin esimerkiksi lumi-, tuuli- tai hirvivauriot, se muodosti yhden merkittävistä neulas- ja versotautien ryhmään kuuluvista metsätuhoista.

Tervasroso-sieni (Cronartium pini) tappaa kaikenikäisiä ja -kokoisia mäntyjä. Sieni leviää joko suoraan männystä mäntyyn tai väli-isäntäkasvien välityksellä. Sieni leviää meillä  etenkin maitikoiden, silmäruohojen, kuusioiden, laukkujen, käärmeenpistonyrtin ja pionien välityksellä. 

Versosurma 

Männyn versosurma oli vuonna 2025 melko vähäinen tuhonaiheuttaja. Sen vaikutukset sisältyivät luokkaan ”muut verso-, neulas- ja lehtituhot”, jonka osuus oli 0,29 % puuntuotannon metsämaasta. Tuhot painottuivat Etelä- ja Keski-Suomeen (Kuva 4), mutta kokonaisuutena versosurman merkitys on pienentynyt viime vuosikymmenenä. 

Image

Image

Ensimmäinen havainto ruskovyökaristeesta vuorimännyllä Suomessa 

Lokakuussa 2025 Lounais-Suomesta kerätyistä vuorimännyn (Pinus mugo) neulasista löydettiin ensimmäistä kertaa Suomessa ruskovyökaristetta aiheuttava Lecanosticta acicola. Ruskovyökaristeen tunnistaa neulasiin muodostuvista ruskeista laikuista, ja se voi toistuvina tartuntoina johtaa merkittävään neulaskatoon. 

Vuorimänty on taudille erityisen altis. Muualla Euroopassa taudin on todettu leviävän myös metsämäntyyn (P. sylvestris). Lecanosticta acicola on Suomessa kasvinterveyden laatutuhooja, eikä sitä saa esiintyä myytävissä kasveissa. Havainto korostaa tarvetta seurata taudin mahdollista leviämistä sekä kaupunkiympäristöissä että taimituotannossa.  

Uusi sienitauti jalavalla: Phaeobotryon ulmi 

Helsingissä kaadettiin kesäkuussa 2025 huonokuntoinen vuorijalava (Ulmus glabra), joka kärsi oksien ruskettumisesta ja kuolemisesta. Puusta etsittiin hollanninjalavataudin (Ophiostoma novo-ulmi) tyypillisiä oireita, joita ei kuitenkaan löytynyt. Samankaltaisia tautioireita havaittiin vuorijalavassa elokuussa 2025 myös toisessa kohteessa Vantaalla. Puista kerätyistä oksista eristettiin Phaeobotryon ulmi -sieni, jonka todettiin aiheuttavan vuorijalavan oksien kuolemista myös keinotartutuksessa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun P. ulmi raportoitiin Suomesta ja sen todettiin aiheuttavan oireita jalavalle. 

Lapin neulaskato

Lapissa havaittiin heinä-elokuun vaihteessa 2024 hyvin laajasti laikuittain esiintyvää neulaskatoa männyn latvuksissa. Mäntyjen uusimmasta vuosikasvusta varisivat vihreät, saman kesän täysikasvuiset neulaset. Ilmiön taustalla ovat todennäköisesti sääolosuhteet: Lapin kesä 2024 oli poikkeuksellisen lämmin ja paikoin vähäsateinen. 

Vuonna 2025 tehtiin inventointi neulaskadon laajuudesta ja vaikutuksista puiden kasvuun. Yleisesti puiden kasvusilmut olivat elossa, ja uusi kasvain sekä neulaset kehittyivät normaalisti. Luke tutkii parhaillaan Lapin mäntyjen neulasten ravinnetasoja sekä sääolojen yhteyttä neulaskatoon.

Havuparikas 

Havuparikas (Diplodia sapinea) -sienen aiheuttama etelänversosurma havaittiin Suomessa 2021. Se on aiheuttanut etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa männyn kasvainten sekä pienten taimien kuolemista. Syksyllä 2025 havaittiin Varsinais-Suomessa havuparikkaan aiheuttamia vuosikasvainten kuolemia ensimmäistä kertaa männyn uudistusaloilla. Tartunta johtaa latvanvaihtoihin ja kasvutappioihin. Havuparikkaan taudinkehitystä ei Suomessa vielä tunneta, joten sitä tutkitaan kasvukauden 2026 aikana.

Saarnensurman tuhoja kartoitettiin

Saarnensurman aiheuttamia tuhoja kartoitettiin saarnen geenireservimetsissä ja ex-situ kokoelmissa. Valtaosa saarnen genotyypeistä oli alttiita saarnensurmalle, ja vain harvoja tautia eriasteisesti kestäviä löytyi koko aineistosta. 

Hantula, J., Ahtikoski, A., Honkaniemi, J., Huitu, O., Härkönen, M., Kaitera, J., Koivula, M., Korhonen, K. T., Lindén, A., Lintunen, J., Luoranen, J., Matala, J., Melin, M., Nikula, A., Peltoniemi, M., Piri, T., Sorsa, J.-A., & Strandström, M. (2023). Metsätuhojen kokonaisvaltainen arviointi.

Poimala, A., Linnakoski, R., Vainio, E.J., Ylioja, T. & Terhonen, E. 2026. First Report of Phaeobotryon ulmi causing decline in Ulmus glabra in Finland. New Disease Reports 53,1: e70112.