Phaeobotryon ulmi

Phaeobotryon ulmi

Kuvaus

Phaeobotryon-tartunnan oireet näkyvät jalavilla yksittäisten tai useiden oksien (päiden) tummumisena, nuutumisena ja kuolemisena (dieback), vaikka muuten puu näyttäisi terveeltä. Nekroottisen ja terveen solukon raja on selkeä.

Phaeobotryon-tartunnan oireet näkyvät jalavilla yksittäisten tai useiden oksien (päiden) tummumisena, nuutumisena ja kuolemisena.
Phaeobotryon-tartunnan oireet näkyvät jalavilla, kuva Anna Poimala.

Lisääntyminen ja leviäminen

Sieni lisääntyy pääasiassa suvuttomasti tuottamalla pyknidejä kuolleeseen materiaaliin, joista suvuttomat itiöt (konidiot) vapautuvat sopivissa olosuhteissa. Konidiot leviävät tuulen, roiskeveden, sateiden tai mekaanisten vektorien avulla.

Tuhot

P. ulmi on niin sanottu opportunistilaji, joka voi esiintyä endofyyttinä, mutta voi muuttua patogeeniseksi isännän stressin (esimerkiksi kuivuus, pakkasvauriot, mekaaniset vauriot, muut taudit/tuholaiset) vaikutuksesta. Se aiheuttaa oksien päiden kuolemista, mutta voi myös tappaa heikentyneen isäntäpuun. 

Eniten sen aiheuttamia tuhoja todettiin kynäjalavassa (Ulmus laevis). Sieni oli yleinen myös vuorijalavassa (U. glabra), mutta harvinaisempi jalavahybrideissä. Koska sieni voi esiintyä myös terveessä kudoksessa, havaitut taantumisoireet saattavat johtua ympäristötekijöistä, kuten kesälämpötilojen noususta.

P. ulmi on todennäköisesti tulokaslaji Euroopassa. Taudinaiheuttajan ensimmäinen havainto tehtiin Puolassa, jossa se tunnistettiin Botryodiplodia-koron aiheuttajaksi vuorijalavalla (Ulmus glabra). Virossa sientä on havaittu nimellä Sphaeropsis ulmicola sekä oireisissa että terveissä puissa.