Ympäristö ja maisema

Maaseutuympäristö koostuu rakennetusta ympäristöstä, viljelyalueista, metsistä, soista, vesistöistä ja muista luonnonympäristöistä. Sen muutosta ohjaavat maa- ja metsätalouden lisäksi asuminen ja liikenne, maaseudun virkistyskäyttö, energiantuotanto sekä luonnon tilan parantamista koskevat toimet. Muutokset maaseutuympäristössä ja -maisemassa koskettavat erityisesti maanomistusta, elinkeinotoiminnan edellytyksiä sekä maaseudun asumisviihtyvyyttä.

Maaseutuympäristö muuttuu eri tavoin eri alueilla. Kaupungin läheisellä maaseudulla maisemaa muokkaavat erityisesti asuin-, ja teollisuus-, logistiikka- ja liikerakentaminen, liikenneverkot ja kaupunkiseutujen laajeneminen. Maatalousalueet, metsät ja rakennetut alueet sijoittuvat usein lähekkäin, jolloin maankäyttöön voi kohdistua keskenään kilpailevia tarpeita.  

Ydinmaaseudulla viljely, kotieläintuotanto ja niihin liittyvä infrastruktuuri sekä teollisuus näkyvät maisemassa peltoalueina, tuotantorakennuksina ja tieverkkoina. Maatalouden ja talousmetsien muovaama maisema on siten olennainen osa näillä alueilla asuvien ihmisten elinympäristöä. Ydinmaaseudulla tuotanto, asuminen ja virkistys limittyvät toisiinsa. 

Harvaan asutulla maaseudulla maisemaa hallitsevat talousmetsät, suot ja vesistöt. Alueella on myös suurin osa Suomen luonnonsuojelualueista. Ihmistoiminnan näkyvät vaikutukset keskittyvät kyliin, liikenneväylien varsille ja metsätalousalueille. Harvaan asutulla maaseudulla maisemaa muuttavat myös panostus uusiutuvaan energiantuotantoon sekä kaivannaisteollisuus.  

Monipaikkaisen asumisen vaikutukset korostuvat erityisesti järvi- ja rannikkoalueilla sekä harvaan asutulla maaseudulla, jossa kausittainen väestö voi olla suuri suhteessa vakinaiseen väestöön. Kaupungin läheisellä maaseudulla monipaikkaisuus liittyy useammin päivittäiseen liikkumiseen ja etätyöhön. Monipaikkaisuus maaseudulla lisää ajoittain liikennettä, palvelujen käyttöä, rakentamista ja rantoihin kohdistuvaa maankäyttöä. Samalla vapaa-ajan asukkaat osallistuvat rakennusten, pihojen ja paikallisten kulttuuriympäristöjen ylläpitoon.   

Maatalous ylläpitää suomalaista kulttuurimaisemaa. Tilakoon kasvun ja tuotannon keskittymisen seurauksena laajat yhtenäiset peltoalueet ovat kuitenkin lisääntyneet ja maisema yksipuolistunut. Samalla sijainniltaan epäedullisten ja vajaatuottoisten peltojen poistuminen viljelystä sulkevat maisemaa. Laidunnuksen vähenemisen myötä perinnebiotoopit ovat vähentyneet.    

Hakkuutavat, metsien ikärakenne, puulajisuhteet, lahopuun määrä ja suojavyöhykkeet määrittävät sekä metsäluonnon tilaa että maisemakuvaa. Puuta tarvitaan raaka-aineeksi, metsiä hiilinieluiksi, ja myös metsien monimuotoisuuden odotetaan vahvistuvan. Metsätalouden vaikutusten maisemallinen merkitys riippuu tarkastelupaikasta: asutuksen, matkailureittien, vesistöjen ja vaaramaisemien läheisyydessä muutokset havaitaan herkimmin. 

Panostaminen uusiutuvaan energiaan ja voimalinjojen rakentaminen muokkaavat näkyvästi maaseutuympäristöä ja maisemaa. Hankkeet tuovat usein kunnille ja maanomistajille tuloja, mutta samalla ne muuttavat maisemaan liittyviä mittakaavoja ja tilankäyttöä. Tuulivoimalat ja voimajohdot tuovat maaseutuympäristöön uudenlaista infrastruktuuria, joka näkyy kauas muuttaen paikan luonnetta.  

Energiainvestointien hyväksyttävyys riippuu siitä, miten vaikutuksia maisemaan, asumiseen, virkistykseen ja maanomistukseen arvotetaan. Alueet, joille uusia investointeja kaavaillaan, ovat usein paikallisten asukkaiden kotiseutua ja arjen ympäristöä. Energiainvestointien maaseutuvaikutuksiin sisältyy esimerkiksi se, miten hankkeet muuttavat kokemusta alueesta ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi alueen elinkeinotoiminnan edellytyksiin.  

Valuma-alueella kaikki pinta- ja pohjavedet virtaavat maanpinnan muotojen ohjaamina samaan laskukohtaan, kuten jokeen, järveen tai mereen. Samalla vesi kuljettaa mukanaan ravinteita, kiintoainetta ja humusta. Ihmisen toiminta, kuten peltojen, metsien ja soiden käyttö, vaikuttaa siten vesistöjen tilaan. Vuoden 2019 valtakunnallisessa arviossa järvien pinta-alasta 82 prosenttia ja jokivesien pituudesta 63 prosenttia oli hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Rehevöityminen heikentää edelleen erityisesti pienten järvien ja jokien tilaa.

Valuma-alue auttaa hahmottamaan, missä vesistöihin kohdistuva kuormitus syntyy ja minne sen vaikutukset ulottuvat. Samalla se tekee näkyväksi toimien laajemmat maaseutuvaikutukset. Vesienhoidon ratkaisut voivat muuttaa esimerkiksi tuotantoedellytyksiä, kulkuyhteyksiä, maan arvoa tai maisemaa. Maankäytön suunnittelussa tarvitaan siten tietoa vesien liikkeiden ja maaperän ohella myös alueen käytöstä, kuten tilusrakenteesta.  

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen näkyy maaseudulla erityisesti maatalousympäristöissä, metsissä ja soilla. Siksi luonnon ennallistamista pyritään edistämään aiempaa vahvemmin. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenmaita parantamaan heikentyneiden ekosysteemien tilaa asteittain vuoteen 2050 mennessä, ja toimia varten laaditaan kansallinen ennallistamissuunnitelma.  Tutkimustieto tukee päätöksentekoa ennallistamistoimien kohdentamisessa ja toteutustapojen valinnassa. 

Teksti perustuu seuraaviin lähteisiin 

Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.). 2025. Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260. Metsähallitus. https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/soiden-ennallistamisopas/ 

Djoudi, H., Djenontin, I. N. S. & Colfer, C. J. P. 2024. Making forest landscape restoration work for livelihoods and well-being of local communities. In Restoring forests and trees for sustainable development: Policies, practices, impacts, and ways forward, 199–237. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/9780197683958.003.0008 

Hyvönen, T., Heliölä, J., Koikkalainen, K., Kuussaari, M., Lemola, R., Miettinen, A., ym. 2020. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden ympäristö- ja kustannustehokkuus (MYTTEHO): Loppuraportti. Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-919-4 

Kekkonen, H., Ojanen, H., Sarkkola, S., Tuominen, S., Salmivaara, A. & Lehtonen, H. 2024. Turvepeltojen ennallistamistoimien kompensaatiomahdollisuudet turvetuotantoalueilla ja ojitetuissa suometsissä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 100/2024. Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-993-2 

Kärkkäinen, L., Arnkil, N., Huhta, E., Korhonen, K. T., Lindberg, H., Mutanen, A., Pänkäläinen, M., Siitonen, J. & Tonteri, T. 2025. Metsäisten luontotyyppien tunnistaminen ja hyvän tilan määrittäminen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 92/2025. Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-138-8 

Latvala, T., Voutilainen, O. & Vihinen, H. 2026. Ennallistamisen maaseutuvaikutusten arviointi: Kansallisen ennallistamissuunnitelman laadintaa tukeva raportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 10/2026. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-158-6 

Soini, K., Pouta, E., Kivinen, T. & Uusitalo, M. (toim.). 2008. Maaseutumaiseman muutos, arvottaminen ja eurooppalainen maisemayleissopimus. Maa- ja elintarviketalous 135. MTT. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-208-9