Asuminen, palvelut ja liikkuminen

Maaseutu on suomalaisille mieluinen asuinpaikka. Asuminen, palvelut ja liikkuminen muodostavat arjen perusrakenteen. Niitä muokkaavat lisääntyvä monipaikkainen asuminen, palvelujen sijaintiratkaisut ja digipalvelujen lisääntyminen. Tavallisesti julkiseksi mielletty peruspalvelu tai -infrastruktuuri voi maaseudulla olla asukkaiden itsensä järjestämää ja kustantamaa.  

Maaseutu edustaa suurimmalle osalle suomalaisista hyvää elämää, luonnonläheisyyttä ja väljyyttä. Maaseudulla haluaisi asua useampi kuin siellä tällä hetkellä asuu.    

Noin neljännes suomalaisista (24,96 %), 1,41 miljoonaa asuu vakinaisesti maaseudulla 31.12.2025. Suurin osa asuu omistusasunnossa omakotitalossa haja-asutusalueella. Tämä tarkoittaa usein vastuuta rakennuksista ja niiden kunnossapidosta, energiaratkaisuista, jätevesistä ja kulkuyhteyksien ylläpidosta. 

Kun ihminen käyttää asumiseen ja yöpymiseen säännöllisesti kahta tai useampaa, eri paikoissa sijaitsevaa asuntoa, puhutaan monipaikkaisesta asumisesta. Suomessa ylivoimaisesti suurin osa monipaikkaisesta asumisesta sijoittuu maaseudun ja saariston noin 500 000 vapaa-ajan asunnolle ja 100 000 vapaa-ajan käytössä olevaan pientaloon. Vapaa-ajan asunnolla vietetään keskimäärin 3 kuukautta vuodessa. 

Maaseudulle keskittyy erityisesti vapaa-aikaan ja kausityöhön liittyvää monipaikkaista asumista. Kaupungeissa opiskeluun, perhesyihin, parisuhteeseen ja työhön (muu kuin kausityö) kytkeytyvä monipaikkainen asuminen on yleisempää kuin maaseudulla. Kun vapaa-ajan asumista verrataan alueen vakituisten asukkaiden määrään, sillä on suhteellisesti suurin merkitys harvaan asutulla maaseudulla. 

Palvelut järjestetään maaseudulla usein eri tavoin kuin kaupungeissa. Kolmas sektori kuten järjestöt, seurakunnat ja kyläyhdistykset tuottavat niistä merkittävän osan, vaikka julkinen sektori niitä rahoittaisikin. Palvelu voi olla digitaalista, pyörien päällä tai yhteisön itsensä järjestämää.  

Yksi esimerkki yhteisön järjestämistä palveluista ovat vapaapalokunnat. Sopimuspalokuntina ne huolehtivat pelastustehtävistä 90 prosentilla Suomen pinta-alasta. Siellä asuu noin 46 % suomalaisista. Vapaapalokunnan (VPK) henkilöstö suorittaa palo- ja pelastustehtäviä palkatta ja osa sivutoimenaan viranomaisten tukena. Harvaan asutuilla seuduilla VPK on usein ensimmäisenä onnettomuuspaikalla.   

Osassa maaseutua palvelut ovat edelleen kohtuullisesti saavutettavissa, mutta etenkin ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla asiointimatkat ovat pidentyneet. Julkiset yhteydet palveluihin ovat kattavimpia kaupungin läheisellä maaseudulla. Harvaan asutulla maaseudulla matka palveluihin voi kestää yli tunnin tai reittiyhteyttä ei ole käytettävissä. Kokemus peruspalvelujen saatavuudesta on viime vuosina heikentynyt voimakkaimmin kaupungin läheisellä ja harvaan asutulla maaseudulla.  

Digitaaliset palvelut ovat osa maaseudun arkea. Niihin on tarkoitus keskittää yhä enemmän viranomaisasiointia ja terveydenhuollon palveluita. Digipalvelujen käytön haasteita maaseudulla ovat tietoliikenneyhteyksien laatu, nopeus, toimintavarmuus, palvelujen käytettävyys, digituen saatavuus sekä erot ihmisten osaamisessa käyttää verkkoasiointia. Mobiiliyhteyksien ongelmana ovat katvealueet, yhteyksien hitaus, sekä maastosta ja vähäisestä mastotiheydestä johtuva heikompi toimintavarmuus. 

Maaseudulla nopeat kiinteät laajakaistayhteydet perustuvat lähes kokonaan valokuitutekniikkaan. 100 megan yhteys oli saatavilla 64 prosentilla kotitalouksista ja valokuitu 62 prosentilla kotitalouksista. Paikalliskeskuksissa valokuidun saatavuus on 86 prosenttia kotitalouksista. Kaupungin läheisellä maaseudulla ja harvaan asututulla maaseudulla tilanne on selvästi heikompi. Näillä alueilla noin puolet kotitalouksista on kokonaan ilman nopeaa kiinteä yhteyttä. 

Maaseudulla oman auto on lähes välttämätön, koska työpaikat, palvelut ja harrastukset sijaitsevat yleensä etäällä. Esimerkiksi nuoret, ikääntyneet ja toimintakyvyltään rajoittuneet ihmiset kohtaavat liikkumisessa maaseudulla usein haasteita.  

Liikenneköyhyys kuvaa tilannetta, jossa ihminen ei pääse arjen kannalta välttämättömiin paikkoihin kohtuullisella ajalla, vaivalla tai kuhttps://Yksityistiet | Traficomstannuksilla. Maaseudulla liikenneköyhyys liittyy erityisesti korkeisiin kulkemiskustannuksiin, joukkoliikenteen puutteeseen sekä auton käytön välttämättömyyteen.  

Maaseudulla liikkumisen erityisyys ovat yksityistiet. Ne ovat tärkeä osa Suomen tieverkkoa ja liikennejärjestelmää. Traficomin mukaan vuonna 2026 teistämme 81 prosenttia (370 000 km) on yksityisteitä, jotka sijaitsevat maaseudulla. Valtion hoitamia teitä on 80 000 km. Yksityisteiden käyttäjiä on noin 2 miljoonaa. Ne ovat keskeisiä asumisella, elinkeinoille, yritystoiminnalle ja huoltovarmuudelle. 

Teksti perustuu seuraaviin lähteisiin

Heikinheimo, V., Pakarinen, H., Kautonen, K., Nurmio, K. & Strandell, A. 2024. Kuinka lähellä lähipalvelut sijaitsevat? Paikkatietoaineistoja ja menetelmiä palveluiden maantieteellisen saavutettavuuden seurantaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2024. Suomen ympäristökeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-5721-9 

MaaseutuDigi – tutkimuksen politiikkasuositus 4/2025. Olemmeko menestyksen tiellä vai digisyrjäytymisen polulla? Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 24.7.2026. https://www.maaseutupolitiikka.fi/uutiset/politiikkasuositus-4-2025-olemmeko-menestyksen-tiella-vai-digisyrjaytymisen-polulla-maaseutudigi-tutkimuksen-politiikkasuositukset  

Myllymäki, T., Turja, T. & Mohammed, N. 2025. Mökkibarometri 2025. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2025:19. Maa- ja metsätalousministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-858-4 

Pitkänen, K. & Strandell, A. 2018. Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys. Maaseudun Uusi Aika 26(2–3): 6–23. https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/144262    

Rannanpää, S., Antikainen J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. & Weckroth, M. 2022. Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:9. Valtioneuvosto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-150-6 

Ristimäki, M. & Mäntylä, H. (toim.). 2025. Valtakunnallinen alueiden eriytyminen: Artikkelikokoelma nykytilasta ja tulevaisuudesta. Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:24. Ympäristöministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-702-5 

Vestinen, J., Siirilä, H. & Correia, S. 2025. Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä. VTT:n tutkimusraportti VTT-R-00103-25. VTT. https://publications.vtt.fi/julkaisut/muut/2025/VTT-R-00103-25.pdf 

Vihinen, H., Korhonen, K., Saukkonen, T., Voutilainen, O. & Kaseva, J. 2024. Mitä mieltä maaseudusta? Maaseutubarometri 2023. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 79/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-968-0