Merialueet - lohikanta 2025
Tällä sivulla
Julkaistu 10.11.2026
Suomen luonnonlohikantojen tila vaihtelee heikosta heikentyneeseen.
Tenojoella lohikantojen tila on vuodesta 2019 alkaen ollut heikko. Myös toisen Barentsinmereen laskevan lohijokemme, Näätämöjoen, lohikannat ovat vuodesta 2020 alkaen heikentyneet merkittävästi. Vuonna 2025 Teno- ja Näätämöjoen lohimäärät kasvoivat vuoteen 2024 verrattuna, mutta olivat edelleen heikolla tasolla. Itämereenkin laskevien jokien kannat ovat heikentyneet. Tornionjoen nousulohien määrä laski huolestuttavan alhaiselle tasolle 2023–2024, mutta positiivinen käänne yhden merivuoden lohien määrässä kohensi lohikantaa vuonna 2025. Vaelluspoikasten määrä vuonna 2025 oli ennätyssuuri Tornionjoella. Simojoen lohikanta on niin ikään heikentynyt, mutta vaelluspoikasten määrä oli kohtuullinen ja yhden merivuoden lohien määrässä havaittiin myös Simojoessa kohenemista. Lohikantojen heikkenemisen keskeinen syy Itämerellä on ollut luonnonpoikasten alhainen eloonjäänti ensimmäisen merivuoden aikana (ns. post-smolttivaiheen eloonjäänti).
Lohikantojen tilaa arvioidaan Teno- ja Näätämöjoella suhteessa asetettuihin kutukantatavoitteisiin (kutevien naaraslohien määrä). Itämereen laskevissa joissa arviointi perustuu pääosin nykyiseen vaelluspoikastuotantoon, mutta lisäksi otetaan huomioon nousulohimäärien voimakkaat muutokset, jotka ennakoivat muutoksia tulevaisuuden poikasmäärissä.
Alla esitellään ensin vuoteen 2025 mennessä saadut seurantatulokset jokikohtaisesti luonnonlohijoissa sekä Kymijoessa, ja lisäksi esitetään Itämeren osalta katsaus merisaaliisiin, istutuksiin ja merivaiheen kuolleisuuteen.
Teno- ja Näätämöjoki
Nousukalamäärät
Aikuisia kutukypsiä lohia arvioitiin vuonna 2025 nousseen Tenojoen pääuoman kaikuluotausseurantapaikan (55 km jokisuulta ylävirtaan) ohitse vajaat 16 000 kpl. Nousulohien määrä lähes kaksinkertaistui vuoden 2024 aallonpohjaan verrattuna, mutta oli selvästi pienempi kuin vuosina 2021-2023.
Tenon lohikantojen tilan heikentyminen ja toisaalta lohimäärän kasvaminen vuonna 2025 näkyy selvästi vesistön Suomen puolen suurimman sivujoen, Utsjoen, nousulohimäärien kehityksessä (Kuva 1). Lohimäärät tippuivat alhaiselle tasolla vuosina 2019–2020, nousivat hieman suuremmiksi lohenkalastuskiellon myötä vuosina 2021–2023, romahtivat vuonna 2024 ja kääntyivät merkittävään nousuun vuonna 2025 (Kuva 1). Utsjoen seurannoissa ei toistaiseksi ole havaittu viitteitä siitä, että lohen vaelluspoikastuotanto olisi merkittävästi heikentynyt, joten pääasiallinen selitys nousulohimäärien romahdukseen on todennäköisesti lohien heikentynyt selviytyminen syönnöksellään merellä.
Näätämöjoessa nousulohien määrä on tippunut aiempaa heikommalle tasolle vuodesta 2020 alkaen (Kuva 2). Vuosina 2024-2025 nousulohien määrä laski samalle heikolle tasolle kuin vuonna 2021. Lohimäärätiedot Näätämöjoessa perustuvat vesistön alajuoksulla sijaitsevan kolttakönkään kalatien seurantaan. Kalatien kautta kulkee vain osa Näätämöjokeen nousevista lohista, mutta kalatieseuranta toimii hyvänä indeksinä vesistön lohikantojen tilalle ja niiden vaihtelulle. Kaudella 2025 Näätämöjokeen nousevien lohien määrää arvioitiin kuitenkin myös kaikuluotauslaskennalla, jolla saatiin arvio jokeen nousseesta (n. 3000 kpl) ja kutemaan selvinneestä (n. 1900 kpl) lohimäärästä. Tulosten perusteella Näätämöjoelle asetettu kutukantatavoite ei täyttynyt vuonna 2025. Nousulohimäärien vähentymisen arvioidaan Näätämöjoellakin johtuvan merkittäviltä osin lohen merieloonjäännin heikentymisestä.
Jokisaaliit
Lohen jokisaaliit olivat Tenojoessa pitkään noin 100 tonnin tuntumassa, mutta alkoivat vähentyä 2010-luvulla. Erityisen heikoiksi saaliit laskivat vuosina 2019–2020, jonka jälkeen lohenkalastus on ollut Tenojoessa kiellettyä. Näätämöjoen lohen jokisaaliis vuonna 2025 (n. 3 300 kg) kasvoi merkittävästi verrattuna vuoden 2024 historiallisen pieneen saaliiseen (n. 1 800 kg) ja oli jonkin verran suurempi kuin viiden edeltävän vuoden keskimääräinen saalis. Näätämöjoen lohisaaliit ovat vuosina 2020-2025 olleet keskimäärin reilut 60% pienempiä kuin pitkän aikavälin keskisaalis (1972–2024).
Poikastiheydet
Tenojoen pääuomassa lohen poikastiheydet olivat vuonna 2025 kohtalaisella tasolla (Kuva 3). Kesänvanhojen poikasten määrä (14,65 kpl/100 m2) oli hieman pitkän aikavälin (1979–2024) keskiarvoa (16,34) pienempi, mutta vanhempien poikasten määrä (8,33) jäi selvästi pitkän aikavälin tasoa (13,10) vähäisemmäksi.
Näätämöjoella lohen poikastiheydet ovat nousseet vuoden 2022 aallonpohjasta vuosina 2023–2025 (Kuva 4). Kesänvanhojen poikasten määrä oli vuonna 2025 jonkin verran pitkän aikavälin (1990–2024) keskiarvoa korkeampi, mutta vanhempien poikasten määrä jäin heikoksi (6,31) pitkän aikavälin keskiarvoon (13,65) verrattuna. Näätämöjoella lohen poikasmäärät ovat erityisen heikkoja vesistön latva-alueella, Opukasjärven ja Iijärven välisellä laajahkolla jokialueella.
Poikastiheydet Teno- ja Näätämöjoella ovat yhden sähkökalastuskerran korjaamattomia poikasmääriä 100 m2 kohden. Poikasmäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia Tornion- ja Simojoen poikasmääriin verrattuna, koska niiden osalta käytetään kolmen sähkökalastuskerran poistopyyntiin perustuvia pyytävyysarvioita tiheyksien korjaamiseen.
Tornion- ja Simojoki
Nousukalamäärät
Monet sekä Suomen että Ruotsin Itämereen laskevien jokien nousulohimäärät, mukaan lukien Tornionjoki ja Simojoki, näyttivät elpymisen merkkejä vuonna 2025 kahden erittäin heikon nousuvuoden jälkeen.
Kaikuluotaimella suoritettavan laskennan perusteella Tornionjokeen nousevien lohien määrä romahti vuonna 2023 alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 2010, noin 20 000:een ja pysytteli sen tuntumassa vuonna 2024. Vuonna 2025 määrä nousi noin 15 000 yhden merivuoden loheen ja 31 000 usean merivuoden loheen, elio jokeen nousi kaikuluotauspaikan ohitse yhteensä noin 46 000 lohta.
Simojokeen nousi vuosina 2023–2024 hieman noin 1 900–2 000 lohta, joista alle 10 % oli yhden merivuoden ja yli 90 % usean merivuoden lohia. Vuonna 2025 lopullinen arvio oli 360 yhden ja 1 800 usean merivuoden lohta, mikä tarkoittaa edellisiä vuosia suurempaa määrää etenkin yhden merivuoden lohia.
Luonnonvaratieto-sivustolla esitettävät arvot perustuvat alustaviin laskentoihin usean merivuoden lohien määrästä:
Jokisaaliit
Tornionjoen lohisaaliit ovat vaihdelleet viimeisen 10 vuoden aikana nousukalamäärän mukaan 40-170 tonnin eli 6000-24 000 lohiyksilön välillä. Vuoden 2025 saalis oli noin 5 400 lohta Suomen ja 1 100 lohta Ruotsin puolelta. Myös kalastusponnistus (kalastusvuorokausien määrä) on vaihdellut nousukalojen määrän mukaan.
Simojoelle myytyjen lupien määrä nousi voimakkaasti 2010-luvulla, mutta lähti laskuun vuosina 2021–2022. Lohisaaliin määrä heijastelee myytyjen lupien määrää, ei niinkään nousulohien määrää. Lohisaalis oli vuonna 2025 noin 40 yksilöä.
Poikastiheydet
Tornionjoella ensimmäisen kesän poikasten tiheys oli vuonna 2025 hieman korkeampi kuin vuonna 2024. Alhainen nousulohien määrä vuonna 2023 heijastui vähintään 1-vuotiaiden poikasten määrään, joka oli vain noin 9 yksilöä / aari vuonna 2025.
Simojoelle myytyjen lupien määrä nousi voimakkaasti 2010-luvulla, mutta lähti laskuun vuosina 2021–2022. Lohisaaliin määrä heijastelee myytyjen lupien määrää, ei niinkään nousulohien määrää. Lohisaalis oli vuonna 2025 noin 40 yksilöä.
Vaelluspoikasten määrä
Vaelluspoikastuotanto on keskeinen mittari lohikantojen tilalle Itämeren joissa. Vaelluspoikasten määrää arvioidaan pyynti-merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä sekä Tornion- että Simojoella. Nämä arviot ovat epätarkkoja, ja toisinaan poikasten tutkimuspyynti epäonnistuu. Arvioita kuitenkin tarkennetaan ja täydennetään mallintamalla erityisesti sähkökalastustulosten avulla. Pelkän tutkimuspyynnin perusteella Tornionjoesta lohen vaelluspoikasia arvioitiin lähteneen vuonna 2025 Tornionjoesta ennätyksellisen paljon, noin 3,4 miljoonaa 370 000, Simojoesta taas tavanomainen määrä, noin 28 000.
Kymijoki
Nousukalamäärät
Kymijoki laskee mereen kolmen suuhaaran kautta, joista lohi pääsee nousemaan kahteen haaraan (Langinkoski ja Korkeakoski). Korkeakosken voimalaitoksen ja Langinkosken haarassa olevan Koivukosken voimalaitoksen yhteydessä olevat kalatiet toimivat puutteellisesti, mikä estää lohien nousua suurimpaan osaan kutualueita. Kalateistä nousseet kalamäärät ovat olleet viime vuosina vain noin 100–150 yksilöä. Esimerkiksi Korkeakosken padon alle nousseista lohista arviolta vähemmän kuin sadasosa nousee kalatiehen. Läntisen haaran suulla oleva Ahvenkosken voimalaitos estää lohien nousun sitä kautta jokeen täysin eikä tässä suuhaarassa ole lohelle soveltuvaa lisääntymisaluetta.
Jokisaaliit
Kymijoessa kalastus tapahtuu pääosin Langinkosken ja Korkeakosken haaroissa vapavälinein. Vuosina 2019–2024 noin 80 % saaduista lohista vapautettiin takaisin jokeen. Vuoden 2024 saalis (740 kg) on yksi aikasarjan pienimmistä saaliista (Kuva 5). Vuoden 2025 tietoja ei ole saatavilla.
Vaelluspoikasten määrä
Kymijoen päähaarassa sijaitsevan Anjalankosken voimalaitoksen alapuolisen jokialueen arvioidaan tuottaneen vuosittain 13 000–100 000 vaelluspoikasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Poikastuotantoarvio on epävarma. Kymijoen vaelluspoikastuotanto kuitenkin rajoittuu pääosin pienelle alueelle meren ja Koivukosken voimalan väliselle jokialueelle Langinkosken haaraan. Vaelluspoikastuotannossa on ollut kasvava suuntaus, mutta määrän arvioidaan pienentyneen vuonna 2024 reiluun 20 000:een. Vuoden 2025 arvio poikastuotannosta on erityisen epätarkka, mutta se lienee samassa suuruusluokassa kuin vuoden 2024 vaelluspoikastuotanto.
Merisaaliiden kehitys ja kalastuskuolevuus
Itämeren alueen kaikkien maiden lohisaalis on pienentynyt historiallisen pieneksi (Kuvat 6-8). Saalista on pitkällä aikavälillä asteittain pienentänyt vaelluspoikasten heikentynyt eloonjäänti sekä muun muassa säätelytoimien ja hyljevahinkojen vuoksi voimakkaasti vähentynyt kaupallinen kalastus. Vuodesta 2022 alkaen lohen kaupallinen kalastus on ollut kielletty Itämeren pääaltaalla, ja ainoastaan rajoitettu vapaa-ajakalastus on ollut siellä sallittu (vetouistelua 1 rasvaeväleikattu lohi/henkilö/päivä). Myös kaupallinen rannikkokalastus on vähentynyt.
Vaelluspoikasten istutukset ja eloonjäänti
Kolme viimeistä vuosikymmentä vaelluspoikasten laitostuotanto Pohjanlahdella pysyi noin kolmessa miljoonassa/vuosi, mutta viime vuosina määrä on laskenut ja on nyt 2,5 miljoonaa. Koko Itämeren alueen jokiin istutetaan vuosittain noin 3,5 miljoonaa vaelluspoikasta. Vaelluspoikaset istutetaan padottuihin jokiin lähinnä velvoiteistutuksina. Laitostuotanto on hieman suurempaa kuin noin 2,8 miljoonan yksilön luonnollinen vaelluspoikastuotanto koko Pohjanlahdella. Vaelluspoikasistutusten lisäksi Itämeren jokiin istutetaan mätiä ja pienpoikasia.
Luonnonpoikasten eloonjäänti ensimmäisen merivuoden aikana (ns. post-smolttivaiheen eloonjäänti) Pohjanlahdella oli 2020-luvun alkuvuosina heikkoa. Vuonna 2021 eloonjäänti oli koko aikasarjan heikoin, mutta se parantui hieman vuosina 2022 ja 2023. Ensimmäisiä tietoja eloonjäännistä aletaan saada vuosi poikasvaelluksen jälkeen, kun nuorimmat kyseisen vuosiluokan lohista nousevat kudulle.
Kirjallisuusluettelo
ICES (2025). Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST). ICES Scientific Reports. Report. https://doi.org/10.17895/ices.pub.29118545.v1
Anon. 2026. Status of the Tana/Teno River salmon populations in 2025. Report from the Tana/Teno Monitoring and Research Group nr 1/2026.
Palm, S. Romakkaniemi, A. Dannewitz, J. Pakarinen, T. Veneranta, L. Vähä, V., Axén, C. ja Broman, A. 2025. Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat – yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2025. Sveriges lantbruksuniversitet ja Luonnonvarakeskus. 54 s.
Jäämeren lohikantojen asiantuntijat
Itämeren lohikantojen asiantuntijat