Merialueet - kuhakanta 2025

Julkaistu 19.10.2026

Rannikon kuhasaalis oli vuonna 2025 hieman edellisvuotta suurempi. Saalis on kasvanut nyt neljättä vuotta ja on enää hieman alle keskimääräisen tason. Kasvanut saalis johtuu lähinnä isommasta kuhabiomassasta, sillä pyyntiponnistus ei ole kasvanut.

Saaristomerellä kuhan vuosiluokat 2018–2021 ovat uusimman VPA:lla (virtual population analysis) tehdyn kanta-arvion perusteella melko vahvoja, vaikkakin vuosiluokan 2021 arvio on vielä hyvin epävarma (Kuva 65). Vuosien 2015–2017 vuosiluokat olivat keskimääräistä heikompia, eikä niistä näytä saatavan suurta saalista. Näin ollen vuoden 2026 kuhasaalis tulee olemaan pääosin melko vahvojen vuosiluokkien 2018–21 varassa. Vuoden 2025 verkoilla saadusta kuhasaaliista vuosiluokka 2019 muodosti 38 %, vuosiluokka 2018 18 %, vuosiluokka 2020 22 % ja vuosiluokan 2021 osuuskin oli jo 13 %, joten ensiarvio sen kohtalaisesta vahvuudesta saattaa osoittautua oikeaksi. Kuhan vuosiluokan runsaus Saaristomerellä riippuu valtaosin (n. 80 %) heinä-elokuun lämpötilasta ja kuhakannan runsauden poikasmäärää rajoittavasta vaikutuksesta (Heikinheimo ym. 2014). Runsaimmat vuosiluokat ovat syntyneet yleensä yksittäisenä lämpimänä kesänä keskinkertaisesta kutukannasta (esim. 1988 ja 1997).

Saaristomeren pyyntikokoisen kuhakannan yksilömäärä lähti VPA-arvion mukaan nousuun vuoden 2022 jälkeen. Tähän lienee pääsyynä se, että vuosien 2018–2021 melko vahvat peräkkäiset vuosiluokat ovat osin tai kokonaan saavuttaneet pyyntikoon. Arvio kutukannan biomassasta alkoi kasvaa jo vuonna 2021 ja nousu on jatkunut edelleen. Vuonna 2024 arvio kutukannan biomassasta (1775 tn) oli selvästi pitkäaikaisen keskiarvon (1981–2024 ka = 1266 tn) yläpuolella. Saaristomeren kuhan keskikoko on aikaisempaa isompi ja kokonaisbiomassa siten suurempi.

Vuoden 2025 kaupallisen kalastuksen kuhasaalis rannikolla (yhteensä 316 tonnia, ennakkotieto) kasvoi hieman edellisvuoteen verrattuna (14 %, 38 tn), ja on vain hieman keskimääräistä tasoa (334 tn, 1980–2025) pienempi. 

Kuhasaalis kasvoi edellisvuodesta kaikilla merialueilla Ahvenanmaata ja sen eteläpuolista merialuetta lukuun ottamatta. Saaristomeri on edelleen tärkein kuhan kalastusalue rannikolla (saalisosuus 43 %). Suomenlahdelta saatiin reilu viidesosa kuhasaaliista ja Selkämereltä 22 %. Ahvenanmaa ja sen eteläpuolinen merialue tuotti 11 % saaliista ja Perämeri 4 %.

Vuonna 2024 vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalisarvio (uusin julkaistu arvio) merialueella oli 363 tonnia kuhaa eli selvästi vastaavaa kaupallisen kalastuksen saaliista suurempi. Suomenlahdella saalisarvio on vaihdellut paljon, mutta on ollut viime vuosina aikaisempaa pienempi. Saaristomerellä ei ole selvää suunta saalisarviossa, mutta vuoden 2024 arvio oli melko korkealla tasolla. Pohjoisilla alueilla vapaa-ajankalastuksen kuhasaalisarvio on kasvussa vuotta 2024 lukuun ottamatta, todennäköisesti johtuen kuhan levittäytymisestä ja poikasten paremmasta selviytymisestä (Olin ym. 2023).

Kaupallisen kuhankalastuksen verkkopyyntiponnistus Saaristomerellä (261 191 verkkovuorokautta) laski vuonna 2025 selvästi edellisvuodesta. Myös Suomenlahdella kuhankalastuksen verkkopyyntiponnistus (76 456 verkkovrk) laski. Vuoden 2025 verkkoyksikkösaalis Saaristomerellä (403 g/verkkovrk) nousi huomattavasti ja oli toiseksi suurin vuoden 1998 jälkeen. Saaristomeren tilastoruudulla 52 yksikkösaalis on ollut viime vuosina korkealla tasolla, mutta laski vuonna 2025 selvästi (532 g/verkkovrk). Tilastoruudulla 47 yksikkösaalis puolestaan kasvoi huomattavasti (374 g/verkkovrk). Suomenlahdella yksikkösaalis (575 g/verkkovrk) nousi jyrkästi ja oli selvästi suurin tutkimusjaksolla. Melko vahvojen perättäisten vuosiluokkien 2018–21 rekrytoituminen pyyntiin ja kuhan keskipainon kasvu lienevät pääsyyt yksikkösaaliiden nousuun.

Aineisto

VPA perustuu arvioon ikäryhmäkohtaisesta luonnollisesta kuolevuudesta, kansallisista kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen tilastoista saatuihin kuhasaaliisiin sekä Luken näyteaineistojen perusteella arvioituihin ikäjakaumiin ja keskipainoihin. VPA:lla tehdyssä kanta-arviossa viimeiset vuodet ovat kaikkein epävarmimpia, ja niiden tuloksissa on eniten hajontaa eri päivitysten välillä. Tuloksissa esitetään päivitykset vuosien 2023 ja 2024 aineistoilla ja kahdella eri terminaalikalastuskuolevuuden (eli viimeisen vuoden kalastuskuolevuus) arvolla arvioituna. Käytetystä VPA menetelmästä tarkemmin ks. Olin & Raitaniemi 2022a.

Vapaa-ajankalastuksen alueittaiseen kuhasaalisarvioon sisältyy suurta epävarmuutta, mikä näkyy arvioiden voimakkaana heilahtelemisena erityisesti Perämerellä.

Yksikkösaalis ei ole ongelmaton kalakannan runsauden mittari (Olin & Raitaniemi 2022a), mutta kuhakannan ja keskipainon muutokset tukevat yksikkösaalishavaintoja.

Viitteet

Heikinheimo, O., Pekcan-Hekim, Z. & Raitaniemi, J. 2014. Spawning stock–recruitment relationship in pikeperch Sander lucioperca (L.) in the Baltic Sea, with temperature as an environmental effect. Fisheries Research 155: 1–9.

Olin, M & Raitaniemi, J. 2022a. Merialueen kuha. Julkaisussa: Kalakantojen tila vuonna 2021 sekä ennuste vuosille 2022 ja 2023: Silakka, kilohaili, turska, lohi, meritaimen, siika, kuha, ahven ja hauki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 72/2022: 89–107.

Olin, M., Heikinheimo, O., Lehtonen, T. & Raitaniemi, J. 2023. Long-term monitoring of pikeperch (Sander lucioperca) populations under increasing temperatures and predator abundances in the Finnish coastal waters of the Baltic Sea. Ecology of freshwater fish.