Porkkanan tuholaistorjunta

Peltolude (Lygus rugulipennis) on ruskehtavan vihreä, noin 4,7–5,7 mm pitkä hyönteinen. Peltolude on helposti sekoitettavissa muihin saman suvun lajeihin esimerkiksi ketoluteeseen (Lygus pratensis) tai nuoliluteeseen (Lygus wagneri). Peltoluteen peitinsiivet ovat tiheäkarvaiset, mikä erottaa sen nuoliluteesta, jonka siivet ovat kiiltävät. Selässä peitinsiipien välissä on luteille tyypillinen pikkukilpi, jonka kuviointi vaihtelevan mustavalkoinen ja muistuttaa usein W-kirjainta. Peltoluteen siivissä on pitkittäiskuvioiksi ryhmittyneitä ruskeita läiskiä. Cuneuksen, joka on kolmiomainen alue ennen peitinsiipien kärkien päällekkäin menevää kalvomaista osaa, ulkoreuna on kokonaan kapealti musta, kun taas nuoliluteella se on vain tyvestä ja kärjestä musta. Peltoluteet ovat nopealiikkeisiä ja lentävät häirittäessä helposti pois pellolta.

Peltolude vioittaa porkkanan pikkutaimia imemällä niiden kasvupisteitä. Imentävioituksen seurauksena kasvupiste kuolee ja sirkkataimi saattaa kuolla kokonaan. Taimen kasvu pysähtyy, ja jatkuu taimen kehittäessä useita kasvupisteitä, jolloin siitä tulee kasvultaan pensasmainen, moninaattinen. Tällainen taimi kasvaa kituen, eikä kehitä kunnon porkkanaa. Ludevaara on suurin toukokuun lopulla ja kesäkuun alkupuolella, varsinkin jos sää on lämmin.

Tarkkailuun on käytetty sinisiä tai keltaisia liimapyydyksiä, mutta asiantuntijoidenkin käsitykset sinisten liima-ansojen toimivuudesta vaihtelevat. Lohkon koosta riippuen sille sijoitetaan 3–5 pyydystä, yksi keskelle ja muut reunoille. Tarkastus tehdään päivittäin ja pyydykset vaihdetaan kerran viikossa. Pyydystystehoa heikentää vielä se, että luteet pystyvät kävelemään pois ansoista, jos osuvat liimapyydyksiin jaloilleen.

Torjunta: Torjuntaruiskutus joillakin pyretroidivalmisteilla on mahdollista, mutta tarpeellista vain silloin, kun luteita on paljon liikkeellä porkkanan taimien ollessa pieniä. Viljelypaikan valinnassa kannattaa pyrkiä välttämään pieniä, metsien ympäröimiä peltoja, joissa luderiski on suurin.

Aikuinen porkkanakemppi (Trioza apicalis) on noin 3 mm pitkä väriltään vihreä tai oranssinruskea hyönteinen, jolla on suuret läpikuultavat etusiivet. Suomessa esiintyy useita muita Trioza-suvun kemppejä, jotka voivat tulla liima-ansoihin samaan aikaan kuin porkkanakemppikin. Koiranputkikemppi on näistä hankalimmin erotettavissa porkkanakempistä. Se elää koiranputkella ja aloittaa tavallisesti munintansa jo toukokuun lopussa, joten on mahdollista, että varhaisimmat kemppihavainnot liima-ansoista ovat virheellisesti koiranputkikemppiä.

Porkkanakemppi ilmestyy porkkanakasvustoihin yleensä kesäkuun puolessa välissä, joskus lennon on havaittu alkavan Suomessa kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Aikuisen, talvehtineen porkkanakemppinaaraan imentä sykeröittää porkkanan nuorimpia lehtiä ja lehtiruoteja voimakkaimmin persiljamaisiksi. Kempin vioittaman taimen kasvu on heikkoa ja juuri jää pieneksi ja partaiseksi.

Porkkanakemppivioitukseen on havaittu liittyvän Candidatus Liberibacter-sukuun kuuluva, johtosolukoissa elävä bakteeri. Se havaittiin ensin Suomesta, mutta samaa bakteerin haplotyyppiä on myöhemmin löydetty myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja Britanniasta. Se aiheuttaa porkkanan lehtiin reunoista alkavan purppuran, pronssin tai keltaisen, ajan myötä syvenevän värityksen. Suomessa värittyminen tulee yleensä esiin noin 2 kuukautta kemppien lentohuipun jälkeen. Porkkanan lehtien värittyminen on epäspesifinen oire, joka saattaa aiheutua porkkanakärpäsen vioituksesta juuressa, ravinnepuutoksista, maan tiivistymisestä, liiasta märkyydestä, tai fytoplasmainfektiosta, joten liberibakteeri-infektion varmaan tunnistamiseen tarvitaan molekyylibiologinen testi.

Liberibakteeri-infektio saattaa pienentää porkkanan juuren painoa vielä 14 % enemmän verrattuna pelkkään porkkanakemppinaaraan vioitukseen. Toisaalta runsas kempin toukkien määrä kasvilla pienentää juuren painoa verrattuna kemppinaaraan vioitukseen. Lehtien värittymisen esiintyminen kasvustoissa vaihtelee vuodesta toiseen, koska kaikkien porkkanakemppien ei ole todettu olevan bakteerin kantajia. Liberibakteerin lisääntymiseen kasvissa ja värittymisoireen kehittymiseen vaikuttaa myös lämpösumma. Viileänä kesänä 2017 oireita porkkanakasvustoissa ei esiintynyt, eikä liberibakteerin vaikutusta havaittu juuren painossa. Kasvukausien lämpösummien kohotessa myös liberibakteerin aiheuttaman sadonaleneman riski kasvaa. Hyönteisverkko estää tehokkaasti porkkanakemppejä pääsemästä kasvustoon ja siten myös liberibakteerin siirtymisen kasveihin.

Perunan viljelyä heti porkkanalohkon välittömässä läheisyydessä on kuitenkin syytä välttää alueilla, joissa esiintyy porkkanakemppiä, sillä liberibakteeri saattaa olla ongelmallinen perunalle. Perunaa ei myöskään suositella porkkanan esikasviksi jääntiperunaongelman vuoksi.

Porkkanakempin muninta on vilkkainta lentohuipun aikana. Munista kuoriutuva toukka on litteä, kellertävä ja lähes liikkumaton. Toukkien määrä on suurimmillaan elokuun alussa.

Kun porkkanakärpäsen lentohavaintoja vuosilta 2003–2019 tarkasteltiin, havaittiin, että erityisesti ensimmäisen lennon ajoittuminen on muuttunut. Osa kärpäsistä lähtee liikkeelle aikaisemmin ja niiden huippulento ajoittuu jo 230 asteen tienoolle, missä lennon alku aiemmin oli. Rannikkoalueille, missä lumipeite on ollut ohut ja maan lämpeneminen alkanut aikaisin, uudessa porkkanakärpäsen lentoennusteessa on eri kynnysarvot. Muualla maassa kärpäset lähtevät liikkeelle myöhemmin ja niiden lento noudattaa likimain vanhan ennustemallin kynnysarvoja. Uudistettu ennuste on saatavilla osoitteessa. Pohjois-Suomessa porkkanakärpäsellä on yleensä vain yksi sukupolvi.

Naaraat munivat 0,5 mm kokoiset munansa maahan porkkanan tyvelle. Toukat kuoriutuvat noin 7–14 päivän kuluttua muninnasta ja kaivautuvat ensin syömään porkkanan sivujuuria. Vasta 3. asteen toukat vioittavat porkkanan pääjuurta kaivamalla tummuvia käytäviä sen pintaan. Toukat ovat täysikasvuisina 8–10 mm pitkiä, kellertävän valkoisia ja hoikan pitkulaisia. Ne koteloituvat maahan kellanruskeaan, 4,5–6 mm pitkään, sikarimaiseen koteloon noin 4–6 viikkoa kuoriutumisensa jälkeen. Kotelovaihe kestää 2–4 viikkoa alueilla, missä esiintyy toinen sukupolvi.

Pääjuureen syntyvää vioitusta voi vähentää ajoittamalla korjuu ennen kolmannen toukkavaiheen kaivautumista juureen. Toukkien kehitys lasketaan tarkkailutietojen perusteella: kehitys ensimmäisen aikuisen löytymisestä kolmannen asteen toukiksi edellyttää noin 400 asteen lämpösummaa.

Sekä porkkanakempin että porkkanakärpäsen lentoa tarkkaillaan keltaisilla liimapyydyksillä, joita tarvitaan 3–5 kpl/porkkanalohko. Pyydykset on vaihdettava ja tarkastettava viikoittain ja lentohuipun aikana tarvittaessa useammin samalla, kun myös tarkkailuväliä lyhennetään. Pyydysten suojana käytetään katiskaverkkoa, jolla estetään lintujen tarttuminen pyydyksiin. Pyydysten vaihto voi olla tarpeen, jos tuulen tai sateen kuljettama maa peittää liimapinnat. Telineistä irti otetut pyydykset kannattaa peittää tuorekelmulla heti pellolla, jotta ansat eivät tartu toisiinsa.

Porkkanakempin ja -kärpäsen tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppi. Porkkanakempin tunnistaa parhaiten muista kemppilajeista tuntosarvien kahden uloimman jaokkeen mustasta väristä, ja siipisuonen pääsuonen jakautumisesta kolmeen osaan siiven ensimmäisen kolmanneksen alueella. Takasäärissä juuri ennen nilkkajaokkeita on 2 tummaa sukasta säären sisäpuolella ja 1 ulkopuolella. Tunnistamistyön vaikeutta kuvaa hyvin, että näilläkään tuntomerkeillä ei vielä voida sulkea pois koiranputkikemppiä. Torjuntaruiskutuksissa kynnys on 5 kemppiä/5 pyydystä/viikko.

Porkkanakärpänen on 5–6 mm pitkä, kiiltävänmusta ja hoikka. Raajat, otsa ja tuntosarvet ovat keltaiset ja siipisuonet kellertävät. Silmät ovat punaruskeat. Raajat ovat hennot, keltaiset, eikä niissä ole mustia raitoja, karvoja, sukasia tai hampaita.
Porkkanakärpäsen torjuntakynnys on 5 kärpästä/1 liimapyydys/viikko. 

Porkkanat ovat altteimpia porkkanakempin vioitukselle sirkkalehtivaiheesta nelilehtivaiheeseen. Nelilehtivaiheessa porkkanan taimi kestää 1–3 kempin imentää 3 päivää juuren painon alentumatta merkitsevästi. Porkkanat kannattaa kylvää mahdollisimman aikaisin, jotta taimet olisivat mahdollisimman isoja kemppien lentohuipun aikana, joka useimmiten ajoittuu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Siten voidaan vähentää aikaa, jolloin torjuntaruiskutuksia tarvitaan. Porkkanakemppien ja kärpästen torjuntaan hyväksytyt aineet kannattaa tarkistaa joka kevät kasvinsuojeluainerekisteristä , koska viime vuosina on tullut runsaasti muutoksia torjuntaan hyväksyttyihin tehoaineisiin. 

Torjunta-ainevalikoiman kaventuminen vaikeuttaa erityisesti porkkanakempin, jonka lentoaika on pitkä, torjuntaa. Viljelijät ovatkin viime vuosina siirtyneet enenevässä määrin hyönteisverkkojen käyttöön. Harsoihin verrattuna verkot kestävät yleensä useampia vuosia, mutta hirvieläimet saattavat vahingoittaa niitäkin. Verkko pitää olla tiiviisti reunoiltaan kiinnitetty maahan ja se asetetaan paikoilleen viimeistään, kun porkkanan taimettuminen alkaa. 

Porkkanakempin torjuntaan valitaan silmäkooltaan pieni verkko (0,6 x 0,6 mm tai pienempi). Pienisimäinen verkko torjuu tehokkaasti myös liberibakteerin siirtymisen porkkanaan ja parantaa siten juurten ulkonäköä ja kokoa. Verkko torjuu tehokkaasti myös luteita ja porkkanakärpäsiä. 

Porkkanakärpäsen osalta on huomattava, että sen kotelot ovat maassa. Jos seuraava kasvulohko on edellisen vieressä, koteloita saattaa maanmuokkauksissa siirtyä edellisestä viljelypaikasta uuteen. Silloin porkkanakärpäsen koteloita on valmiina maassa, kun verkko levitetään sinne. Tällöin uusia porkkanakärpäsiä kehittyy verkon alla, missä kuoriutuvilla aikuisilla voi olla suotuisat olosuhteet lisääntymiseen..

Kärpästen suhteen on muutenkin suositeltavaa uuden lohkon sijoittaminen mahdollisimman kauas edellisestä, koska ne eivät lennä kovin pitkiä matkoja. Porkkanakärpäsen osalta on myös huomioitava, että samassa viljelykierrossa ei ole muita sarjakukkaisia, kuten kuminaa, koska porkkanakärpästen isäntäkasvivalikoima sarjakukkaisten joukossa on laaja. Porkkanakärpäset viihtyvät suojaisilla lohkoilla ja kevyillä maalajeilla. Jos viljelykierto on monipuolinen ja lohkoja voidaan vaihdella välillä noin kilometrin etäisyydelle edellisistä, porkkanakärpäsestä ei pitäisi muodostua ongelmaa. 

Porkkanakemppiin sen sijaan ei ole mahdollista vaikuttaa viljelykierron avulla koska ne talvehtivat havupuilla etenkin kuusilla, ja liberibakteerin epidemiologisen mallinnuksen perusteella vaikuttaa, että ne pystyvät siirtymään seuraavalle porkkanapellolle jopa 5–10 km etäisyydelle.