Porkkanan lohko- ja viljelykiertovaatimukset

Porkkana menestyy parhaiten multavilla hietamailla. Hikevät, hyvin kosteutensa säilyttävät ja "ilmavat" maalajit sopivat parhaiten porkkanan kasvulle. Myös pohjamaan tulee olla riittävän läpäisevää. Karkea hieta (KHt) ja hieno hieta (HHt) ovat parhaita maalajeja. Kaikkein karkeimmilla kivennäismailla ravinteiden ja veden pidätyskyky on heikko. Liian jäykillä mailla, kuten jäykillä savilla, porkkanat taas jäävät lyhyiksi ja haaroittuvat helposti. Multa- ja turvemailla viljellään paljon ns. pussiporkkanaa mm. Forssan seudulla. Eloperäisissä maissa viljellyn pestyn porkkanan pinta säilyy hyvänä ja porkkanat kasvavat hyvänmuotoisiksi. Eloperäiset maat eivät kuitenkaan ole yleensä nopeasti lämpeneviä, joten varhaisviljelyyn niitä ei juuri käytetä sellaisenaan.

Oikean maalajin lisäksi porkkanamaan vesitalouden tulee olla kunnossa. Porkkanan juuri on arka märkyydelle. Riittävä ja toimiva salaojitus takaa sen, että runsaidenkaan sateiden tuoma märkyys ei pääse pilaamaan porkkanakasvustoa. Muokkauskerroksen vedenläpäisevyys on myös tärkeä, ettei pinta lätäköidy ja kylvös säilyy tasaisena.

Porkkananviljelyä samalla lohkolla jatkuvasti tulee välttää. Porkkanan viljelykiertosuositus on neljä vuotta eli vain joka neljäs vuosi lohkolla viljeltäisiin porkkanaa. Viiden vuoden kierto on vielä parempi porkkanan kasvitautien ja rikkakasvien ennakkotorjunnan kannalta. Kaksi perättäistä porkkanan viljelyvuotta samalla lohkolla on käytännössä lähes mahdotonta kasvinsuojeluaineiden käyttörajoituksista johtuen.

Porkkanan monokulttuuri tuo helposti peltoon kasvitauteja, joiden lepoasteet säilyvät maassa pitkäänkin. Esimerkiksi porkkanan mustamädän kestoitiöt voivat säilyä maassa 5–10  vuotta. Mustamädän isäntäkasveja ovat porkkanan lisäksi muut sarjakukkaiset, erityisesti selleri sekä useat rikkakasvit, mm. pelto-orvokki.

Hyvä viljelykierto estää tehokkaasti myös porkkanan lehtilaikun ja porkkanapoltteen lisääntymisen. Nämä säilyvät porkkanan satojätteissä 1–2 vuotta ja voivat aiheuttaa ongelmia, jos porkkanaa viljellään samalla lohkolla peräkkäisinä vuosina.

Porkkanan kilpailukyky rikkakasvien kanssa on erittäin heikko, koska naatisto kehittyy hitaasti eikä missään vaiheessa peitä maanpintaa kokonaan. Porkkanan herbisidit eivät tehoa kaikkiin rikkakasvilajeihin, ja mekaanisenkaan torjunnan avulla porkkanamaata ei pysty pitämään täysin rikkakasvittomana. Usein toistuva porkkananviljely lisää siten helposti rikkakasvien määrää pellolla. Rikkakasvien hallinnan kannalta viljat ovat porkkanalle suositeltavimpia välikasveja hyvän kilpailukykynsä ja niille hyväksyttyjen tehokkaiden herbisidien vuoksi. Erityisesti porkkanaa edeltävänä vuonna tulee kuitenkin välttää käyttämästä herbisidivalmisteita, joilla voi olla porkkanan kasvua haittaavia jälkivaikutuksia. Jälkikasvirajoitukset on mainittu valmisteiden käyttöohjeissa ja ne voi tarkistaa myös Kemidigistä. Monivuotiset rikkakasvit pitää hävittää pellosta mahdollisimman tehokkaasti jo ennen porkkanan viljelyvuotta. Juolavehnäkin kannattaa torjua ennalta, vaikka porkkanan viljelyvuonna on olemassa myös kemiallisen torjunnan keinoja.

Hyviä porkkanan esikasveja viljelykierrossa ovat:

• viljakasvit, joista kaura paras
• kaksivuotinen heinänurmi, ei kuitenkaan apila
• kaalikasvit (juurakoista voi olla haittaa porkkanan kylvölle), lanttu, punajuuri, sipuli

Huonoja tai kyseenalaisia esikasveja ovat:

• öljykasvit, papu, apila, herne, persilja, salaatti (pahkahomeen isäntiä)
• sokerijuurikas (koneet tiivistävät maata)

Pitkäaikaisten nurmien tai jatkuvan kasvipeitteisyyden varjopuolena on se, että ne sallivat seppäkuoriaisten toukkien kehittymisen maassa ja voivat johtaa vioituksiin porkkanan juuressa.