Porkkanan lannoitus

Lannoitustarpeen suunnittelun perustana tulee aina olla enintään 5 vuotta vanha, mieluummin tuoreempi viljavuustutkimus.

Porkkana ei tarvitse eikä myöskään hyödy voimakkaasta typpilannoituksesta. Jos typpeä on runsaasti saatavilla, porkkana ottaa sitä helposti yli oman tarpeen, jolloin typpeä voi varastoitua juureen nitraattina. Erityisesti lastenruoaksi viljeltävän raaka-ainekasvin lannoituksen suunnittelussa tämä tulee huomioida. 

Esikasvin ja maalajin vaikutus on otettava huomioon porkkanan typpilannoitustarvetta laskettaessa. Porkkanan typen kulutus hietamaalla viljan ollessa esikasvina on noin 90 kg/ha, kun juurisadon kokonaismääräksi arvioidaan 50 tonnia/ha. Porkkana pystyy tuottamaan suuriakin bruttosatoja - jopa 120–130 tn/ha suotuisissa oloissa ja isokokoisia lajikkeita käytettäessä. Samalla se tyhjentää maan ravinnereservejä tehokkaasti.

Typpilannoituksen tarkentamiseksi suositellaan maan typen määrän mittaamista lohkolta keväällä, jos muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus on yli 3 % tai jos lohkolla on viljelty edeltävänä vuonna runsaasti kasvijätteitä ja ravinteita maahan jättävää kasvia. Mikäli maan typpianalyysiä ei tehdä, lannoitusta muutetaan seuraavien suositusten mukaan:

Runsasnaattisten esikasvien kuten sokerijuurikkaan, lantun ja kaalikasvien esikasvivaikutus tulee ottaa huomioon, vähentämällä typpilannoituksen määrää 20–40 kg/ha.

Multa- ja turvemaista mineralisoituu kesän kuluessa orgaanista typpeä porkkanoiden käyttöön niin, että typpilannoituksen määrää näillä maalajeilla tulee vähentää 15–30 kg/ha

Jos maalaji on vähähumuksinen, läpäisevä hietamaa, niin typpilannoitus kannattaa antaa jaettuna. Tällöin kaksi kolmasosaa kokonaistypestä levitetään keväällä kylvömuokkauksen yhteydessä, ja yksi kolmasosa heinäkuussa pintalevityksenä, mieluiten ennen rikkakasviharausta tai porkkanoiden multausta, joka samalla multaa lannoitteen.

Toisen lannoituksen mitoittamiseksi on kuitenkin hyvä mitata maan liukoisen typen määrä sitä ennen. Liukoisen typen määrä tulisi pysyä vähintään 30 kg/ha tasolla 0–30 cm pintakerroksessa tuoreena jo kasvukauden aikana myytävälle porkkanalle, sekä vähintään 50 kg/ha tasolla vähintään kymmenen viikon ajan kylvöstä kasvukauden lopussa nostettavalle, varastoitavalle porkkanalle.

Typpilannoitusta mitoittaessa pitää myös muistaa, että nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus 1250/2014) suurin sallima liukoisen typen määrä juureksille on kivennäismailla 200 kg/ha ja eloperäisillä mailla 170 kg/ha.

Juuresten fosforilannoituksen ylärajat fosforiasetuksen mukaan ja porkkanan suositeltava kaliumlannoitus esitetään oheisessa taulukossa. Kaliumlannoituksen suositus pätee taulukossa mainittuihin porkkanan satotasotavoitteisiin. Jos tavoiteltava satotaso poikkeaa niistä, tulee annettavaa kaliumlannoitusta vastaavasti suurentaa tai pienentää. Hietamailla kaliumlannoitus on annettava melko runsaana, koska huuhtoutuminen on suurta ja maahan varastoituminen vähäistä.

Jos kaliumlannoitussuositus on yli 150 kg/ha, lannoitus suositellaan tehtäväksi kahdessa erässä. Varsinkin karkeilla kivennäismailla, joissa huuhtoutuminen on suurta ja maahan varastoituminen vähäistä, ja eloperäisillä mailla kaliumlannoitus kannattaa jakaa. Porkkanan kaliumin tarve painottuu syyskesään, jolloin juuren kasvu kiihtyy. Kesälannoitus annetaan pintalannoituksena, käytännöllisimmin mahdollisen typen lisälannoituksen yhteydessä, mieluiten rikkakasviharauksen tai porkkanoiden multauksen alle, joka samanaikaisesti multaa lannoitteen. Lisälannoitukseen voi käyttää kloorivapaita NK-lannoitteita tai, jos typpeä on jo keväällä annettu riittävästi, kaliumsulfaattia.  

Keväällä kylvön yhteydessä niukkahumuksisille maille ei voida antaa kaliumia kovin suuria määriä, sillä voimakas veden nousu niukkahumuksisissa maissa ja haihtuminen saattavat nostaa maan pintakerroksen kaliumsuolapitoisuuden siemenen itämistä haittaavan korkealle tasolle. Kalium on annettava porkkanalle kloorittomassa muodossa, sillä kloori haittaa porkkanan taimien kehitystä.

Yara Biotiitti toimii hidasliukoisena kaliumlannoitteena. Kallis rahti ei aina puolla sen käyttöä, mutta jos pellossa on myös magnesiumin vajausta, ja huomioidaan myös kalkitusvaikutus, saattaa sen käyttö olla hyvinkin perusteltua.

Fosforilannoitus annetaan keväällä kylvömuokkauksen yhteydessä kerralla. Porkkanan yleisen lannoitussuosituksen mukaan annetaan niin paljon fosforia kuin fosforiasetus sallii, oheisen taulukon mukaan.

1)    Porkkanan satotasotavoite
2)    Valtioneuvoston asetus 64/2023, ns. fosforiasetus. Katso asetus koskien mahdollista fosforintasausta tasausjakson aikana.

Mangaani- ja kuparilannoituksella on saatu porkkanan lannoituskokeissa selviä sadonlisäyksiä. Mangaani edistää sokerien ja valkuaisaineiden muodostumista kasvissa sekä kohottaa C- ja E-vitamiinipitoisuuksia. Kupari edistää hiilihydraattien ja valkuaisaineiden syntyä, ja lisäksi maan hyödylliset pieneliöt tarvitsevat kuparia. Mangaanin ja kuparin tarve porkkanamaassa tulee normaalitapauksissa tyydytetyksi, jos käytetään puutarhalannoitteita (jotka sisältävät mangaania). Jos porkkanapellon viljavuuskartta kuitenkin näiden ravinteiden osalta on kovin punainen, on täydennystä annettava. Markkinoille on tullut uusia nestemäisiä hivenravinnelannoitteita, joita on Euroopassa käytetty jo kauemmin yleisesti.

Jos puutosoireita ilmenee kasvukaudella, on mahdollista yrittää korjata tilannetta ruiskuttamalla ravinteita lehtilannoituksena.

Porkkanan boorin tarve on suuri. Puutokset aiheuttavat juureen laadullisia virheitä, kuten halkeamia, onttoutta ja mätänemistä. Boorin puutteessa porkkanan aineenvaihdunta kärsii ja juuristo jää pieneksi.

Puutarhalannoitteiden sisältämä boori useimmiten riittää. Karkeilla, huuhtoutuvilla mailla puutetta kuitenkin voi esiintyä. Vaihtoehtoina boorin lisälannoitukseen ovat lehtilannoitteet ja mahdolliseen kasvukauden aikaiseen lisälannoitukseen rakeinen typpeä ja booria sisältävä lannoite. 

Magnesiumlannoitus kohottaa porkkanan karoteeni- ja sokeripitoisuutta. Karkeilla kivennäismailla on usein vajausta magnesiumista, ja täydennyslannoitus voi olla tarpeen. Porkkanan vaatima runsas kalilannoitteen käyttö lisää magnesiumin huuhtoutumista.

Jos viljavuustutkimuksen Mg-luku on alle 150 mg/l, on maan magnesiumtilanne syytä korjata ennen porkkananviljelyn aloitusta. Mikäli maan pH-luku on alle 7, annetaan peltolohkolle dolomiittikalkkia tai magnesiumpitoista kalkkia 5 tonnia/ha. Sen sisältämän magnesiumin vaikutus kestää useita vuosia.

Porkkanan tasamaaviljelyssä lannoitteet voidaan sijoittaa ennen kylvöä tapahtuvan muokkauksen yhteydessä runsaan 10 cm:n syvyyteen. Vähähumuksisilla hiedoilla, joissa veden kapillaarinen nousu voi olla voimakas, kannattaa tavoitella 15 sentin sijoitussyvyyttä. Tällöin vältytään siltä, että ravinnesuolojen väkevyys maan pintakerroksessa nousee porkkanan itämistä ja taimettumista haittaavan korkealle tasolle, vaikka sää kylvön jälkeen olisikin lämmin.  Lämpimällä säällä pintakerroksesta haihtuu runsaasti vettä, mikä kiihdyttää veden kapillaarista nousua maassa ja lisää pintamaan suolapitoisuutta. Lannoituksen ajosuunta voi olla sama kuin tuleva kylvösuunta tai poikittain kylvösuuntaan nähden.

Porkkanaa lannoitetaan ja kylvetään myös kombi-menetelmällä kylvölannoitinta käyttäen, joka lannoittaa ja kylvää samalla ajokerralla. Eri lannoite- ja siemenvantailla varustettu kylvölannoitin onkin paras käytettävissä olevista menetelmistä, koska siinä lannoitteet ja siemenet sijoitetaan optimaaliselle etäisyydelle toisistaan sekä syvyys- että vaakasuuntaan. Vihannesten kylvölannoittimissa lannoitevantaiden etäisyys kylvövantaista sivusuunnassa on yleensä 3–6 cm. Lannoite voidaan tällöin sijoittaa vastaavasti 1–3 cm edellä mainittua suositusta matalampaan syvyyteen, koska kylvölannoitinta käytettäessä lannoite ei missään kohdassa peltoa voi päätyä suoraan kylvörivin alle, kuten se voi eri ajokerralla lannoitettaessa.

Harjuviljelyssä peruslannoitteesta valtaosa tulisi olla sekoitettuna siihen multakerrokseen, joka harjuntekovaiheessa aurataan harjuksi.