Lantun laatuongelmat ja kasvitaudit

Helle ja kuivuus rasittavat lanttukasvustoja. Seurauksena on ruskotaudin lisäksi lantun mallon eriasteista puutumista, tikkuisuutta ja kukkavarren ennenaikaista muodostumista. Niin sanottu tappinaattisuus, joka on kukkavarren muodostumisen ensimmäinen vaihe, on varsin yleistä.

Myös lehtihome ja härmä voivat iskeä lantun naattiin syyskesällä ja tyrehdyttää kasvamisen jo ennen syyskylmiä. Näiden laatuongelmien torjunnassa tehokas ja usein toistettu sadetus saattaa auttaa. Se ei aina muuta ratkaisevasti tilannetta, sillä sadetuksella ei voida muuttaa riittävästi olosuhteita.

Taimipolte

Taimipolte on sienitauti, jota aiheuttavat pääasiassa maassa elävät sienet ja munasienet. Taimipolte tuhoaa kehittyviä taimia sekä ennen että jälkeen pintaan tulon. Ensimmäisiä oireita ovat alkeisvarren vetistyminen ja tummuminen, josta tauti etenee juuren yläosaan ja johtaa taimen kuolemaan.

Taimipoltteen voimakkuus vaihtelee vuosittain. Viileinä keväinä sitä esiintyy yleensä vähän, kun taas lämpiminä keväinä taimipolte on verrattain yleinen. Korkeat päivälämpötilat ja kostea maa edesauttavat taudin puhkeamista, ja niinpä sitä esiintyy eniten kevyillä ja hikevillä mailla, kuten hietamailla.

Möhöjuuri

Möhöjuuri on tuhoisa ja vaikeasti torjuttava ristikukkaisten kasvien tauti. Peltoviljelyssä taudin isäntäkasveja ovat ristikukkaiset öljykasvit: rypsi, rapsi ja sinappi. Vihanneksista kaalit, lanttu ja nauris saavat herkästi tartunnan. Tautia ylläpitävät myös ristikukkaiset rikkakasvit, kuten villiintynyt rypsi sekä lutukka ja taskuruohot. 

Möhöjuuri aiheuttaa kasvin juuriin epämuotoisia paisumia. Ne ovat aluksi kovia ja vaaleita, mutta pehmenevät ja lahoavat syyskesällä. Paisumat syntyvät, kun taudinaiheuttaja ärsyttää kasvin tuottamaan ylen määrin kasvuhormoneja, jotka saavat yksittäiset juurisolut turpoamaan holtittomasti. Turpoavat solut haittaavat kasvien veden ja ravinteiden saantia ja kasvien kasvu häiriintyy.

Möhöjuuri voi säilyä maassa tartuntakykyisenä jopa 10–20 vuotta. Maahan joutuneet lepoitiöt eivät omatoimisesti leviä uusille kasvupaikoille. Rankkojen sateiden, kevään sulamisvesien ja tulvien aiheuttamien vesivirtausten mukana ne voivat kuitenkin levitä pitkiä matkoja. Myös tuuli voi levittää taudinaiheuttajaa maa-aineksen mukana. Maanmuokkaustoimenpiteet levittävät tautia tehokkaasti lohkon sisällä. 

Tauti kulkeutuu lohkon ulkopuolelta traktoreihin, työkoneisiin ja -välineisiin sekä saappaisiin tarttuneen mullan mukana. Saastuneessa maassa kasvatetuissa taimissa, istukkaissa ja mukuloissa kulkeutuva maa-aines voi levittää möhöjuurta uusille kasvupaikoille. Myös pelloilla liikkuvat eläimet voivat kuljettaa taudin kestoitiöitä paikasta toiseen. 

Möhöjuuri pitää torjua ennakolta. Tehokkain tapa välttää möhöjuuriongelmat on estää möhöjuuren pääsy viljelyksille ja noudattaa hyvää viljelykiertoa. Kun viljellään kaalikasveja, möhöjuuren esiintymistä tulee tarkkailla säännöllisesti. Kerääjä- ja välikasveina käytettävät ristikukkaiset kasvit, erityisesti sinappi, ovat myös möhöjuuren isäntäkasveja ja näiden käyttöä tulisi välttää lanttua tai kaalikasveja viljellessä.

HUOM!

Jos lohkolta ei ole löydetty möhöjuurta, viljelykiertosuositus on neljä vuotta eli lanttua tai muuta ristikukkaista kasvia viljellään vain joka neljäs vuosi samalla lohkolla. Jos tautia lohkolta tavataan, pidennetään silloin myös viljelykiertovaatimusta. Jos tautia löytyy useasta kohdasta lohkoa, tulee viljelykiertovaatimus pidentää jo kymmeneen vuoteen. Möhöjuuren tuhoja voi vähentää voimakkaalla kalkituksella, joka perustuu pH:n nopeaan nousuun.

Ruskotauti

Ruskotauti on fysiogeeninen tauti, eli se ei johdu kasvintuhoojista kuten sienistä, bakteereista tai viruksista, vaan fyysisistä tai kemiallisista tekijöistä kasvin ympäristössä. Lantun ruskotautia on aiemmin pidetty ensi sijassa boorin puutostautina. Käytännön viljelykokemukset sekä tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että muitakin epäedullisia kasvutekijöitä on mukana silloin, kun lantut sairastuvat ruskotautiin.

Ruskotautisessa lantussa on ruskeita tai muuten tummia laikkuja tai onkaloita, se on pahan hajuinen, huonon makuinen ja käyttökelvoton (kuva alla). Jos ruskotautisia lanttuja varastoidaan, heikkenee sairaiden lanttujen laatu vielä varastoinnin aikana lisää: onkalot halkeavat lisää, juuret kovettuvat ja menettävät tuntuvasti painoansa.

Käytännön kokemukset ruskotaudista viittaavat siihen, että otolliset olosuhteet ruskotaudin syntymiselle vallitsevat, jos pellossa on korkea pH, yli pH 7, ja samaan jaksoon liittyy märän, maata liettävän kevättalven tai kevään jälkeen pitkä ja kuiva sääjakso. Lantun taimien boorin saantivaikeutta lisää maan rakenteen huonous, niukkahumuksisuus tai kevyt, karkea, huuhtoutumiselle altis kivennäismaa. 

Jos maa on rutikuiva, eivät kasviravinteet, boori mukaan lukien, liiku maassa. Lantun juuristokaan ei pysty tällöin ottamaan booria riittävästi. Ruskotautivian saanut lanttukasvusto ei palaudu rakenteeltaan terveeksi enää myöhemmin annetuilla boorilisäyksellä eikä sadetuskaan auta tilannetta.

Miten ruskotautia voi yrittää ehkäistä:

• Huolehdi riittävästä boorilannoituksesta jo kevään lannoituksessa.
• Lajikevalinnalla. Globus-lajike on arka ruskotaudille. Kannattaa selvittää muidenkin, kulloinkin tarjolla olevien lajikkeiden kestävyys ruskotautia vastaan.
• Älä kylvä lanttua peltoon, jonka pH-taso on yli 7,0.
• Älä kylvä lanttua peltoon, jos sen maalaji on helposti huuhtoutuva, vähähumuksinen hieno hieta HHt tai karkea hieta KHt.
• Sadeta lanttumaata, jos pitkä kuiva kausi uhkaa.

Yleisimpien NPK-lannoitteiden sisältämä boorimäärä ei riitä tyydyttämään lantun boorintarvetta. Koetulosten perusteella pelkkä nestemäisen boorilannoitteen lisäys ei yksin sekään riitä ruskotaudin torjuntaan. Rakeisena lannoitteena on vaihtoehtona Yaran Nitrabor-boorilannoite. Nitrabor sisältää nitraattitypen ja vesiliukoisen kalsiumin lisäksi 0,3 % booria, joka yhdessä kalsiumin kanssa rakentaa vahvan ja kestävän soluseinän