Hirven vasatuoton pienenemisen syiden selvitys
Hirven kestävä kannanhoito edellyttää tietoa paitsi hirvikannan koosta myös sen tuotosta. Monilla hirvitalousalueilla hirven vasatuotto on pienentynyt, ja Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut mahdollisia syitä siihen.
Minkä tahansa populaation elinkyvylle on välttämätöntä, että populaatioon tulee lisääntymisen ja tulomuuton kautta uusia yksilöitä korvaamaan kuolevat ja poismuuttavat yksilöt. Hirvipopulaation elinkyvyn ja kestävän metsästyksen kannalta keskeistä on lisääntymisen onnistuminen; vasoja syntyy ja jää henkiin riittävä määrä. Viime vuosina hirven vasatuotto on kuitenkin huolestuttavasti pienentynyt useilla hirvitalousalueilla (kuva 1).
Tutkimuksen tavoite ja menetelmät
Luken hirvitutkimus on selvittänyt monimuuttujaregression avulla, miten hirvikannan rakenne, hirven ja muiden hirvieläinten tiheydet, suurpedot, talven, kevään ja kesän sääolosuhteet sekä maiseman rakenne ovat yhteydessä vasatuottoon ja sen monilla hirvitalousalueilla havaittuun trendinomaiseen pienenemiseen.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vasatuoton muutosten syitä erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomessa, koska niin olosuhteet kuin suurriistayhteisötkin eroavat merkittävästi näiden alueiden välillä. Aluejako seuraa kutakuinkin metsästyslain 8. pykälän soveltamisalueen rajaa (kuva 2).
Vasatuoton mittana käytettiin metsästyksen yhteydessä tehdyistä hirvihavainnoista laskettua metsästyskauteen saakka elossa selvinneiden vasojen määrää suhteessa hirvilehmien määrään.
Keskeiset tulokset
Analyysin perusteella Etelä-Suomessa vasatuoton pienenemiseen ovat selvimmin yhteydessä suurpetojen ja valkohäntäpeuran tiheydet, talven, kevään ja kesän sääolosuhteet sekä lehtipuutaimikoiden ja peltojen osuus maisemasta, ja Pohjois-Suomessa kevään olosuhteet sekä lehtipuutaimikoiden ja nuoren mäntymetsän osuudet maisemasta.
Suurriistayhteisö ja vasatuotto
Suurriistayhteisö oli Etelä-Suomessa yhteydessä hirven vasatuottoon. Hirven vasatuoton havaittiin pienentyvän suhteessa kasvavaan susi- ja karhutiheyteen. Hirvi on sekä suden että karhun tärkeä saalislaji, ja molemmat saalistavat ennen kaikkea hirven vasoja.
Muut hirvieläimet voivat kilpailla hirven kanssa esimerkiksi ravinnosta, mikä voi vaikuttaa hirvilehmien kuntoon ja edelleen vasatuottoon. Valkohäntäpeuran tiheyden kasvun havaittiinkin olevan yhteydessä pienenevään hirven vastatuottoon. Valkohäntäpeuran suuret tiheydet voivat lisätä myös tautiriskiä sekä altistaa hirvikantaa suden saalistukselle.
Sen sijaan hirvikannan omalla tiheydellä oli positiivinen yhteys vasatuottoon. Nykyisillä hirvitiheyksillä lajin sisäinen kilpailu ei siis näyttäisi heikentävän vasatuottoa.
Metsästys ja vasatuotto
Metsästys oli yhteydessä vasatuottoon; suuren edellisen vuoden hirvilehmiin kohdistuneen metsästyspaineen havaittiin olevan yhteydessä seuraavan vuoden pienempään vasatuottoon. Tulos on looginen, koska vasoja tuottavien yksilöiden metsästys vähentää seuraavana keväänä syntyvien vasojen määrää.
Etelä-Suomessa myös kaadettujen hirvilehmien keskipainon kasvaessa vasatuotto hieman heikkeni, mikä on ymmärrettävää, koska suuret hirvilehmät ovat vasatuotoltaan parhaita yksilöitä. Toisaalta Etelä-Suomessa aikuisten hirvien sukupuolijakauma oli yhteydessä vasatuottoon siten, että vasatuotto kasvoi edellisen syksyn lehmiä/sonni -suhteen kasvaessa. Tasaisen aikuiskannan sukupuolijakauman yleensä ajatellaan parantavan hirvilehmien tiinehtymistä ja siten parantavan vasatuottoa, mutta tämän tutkimuksen tulokset eivät tue tätä näkemystä.
Sääolosuhteet ja vasatuotto
Hankalat olosuhteet talvella ja keväällä voivat heikentää kantavien hirvilehmien kuntoa, mikä voi heijastua syntyvien vasojen selviytymiseen. Etelä-Suomessa vasatuoton havaittiin pienenevän edeltävän talven lumipeitteen paksuuden ja keskilämpötilan kasvaessa ja kevätlämpötilan laskiessa.
Korkean talvilämpötilan yhteys heikkoon vasatuottoon on luultavasti seurausta kylmiin oloihin sopeutuneen hirven lämpiminä talvina kokemasta lämpöstressistä. Kylminä keväinä taas ravintotilanne on heikko ja kylmyys sinänsä voi vaikuttaa vastasyntyneiden vasojen selviytymiseen.
Loppukevään ja kesän olosuhteet vaikuttavat laadukkaan kesäravinnon saatavuuteen ja hirven kokemaan lämpöstressiin, mikä voi puolestaan vaikuttaa vasojen selviytymiseen. Etelä-Suomessa vasatuoton havaittiinkin pienenevän kesälämpötilan kasvaessa ja Pohjois-Suomessa toukokuun lumisuuden kasvaessa sekä kesän sadannan vähentyessä.
Maisema, ravinto ja vasatuotto
Sopivan talviravinnon määrä vaikuttaa myös kantavien hirvilehmien kuntoon, ja voi siten vaikuttaa vasatuottoon. Talviravinnon määrä puolestaan riippuu nuorten metsien ja taimikoiden runsaudesta.
Tutkimuksessa havaittiinkin vasatuoton kasvavan lehtipuutaimikoiden ja nuorten mäntymetsien osuuden kasvaessa maisemassa. Tutkimuksessa havaittu peltojen positiivinen yhteys vasatuottoon ei kuitenkaan selittyne peltojen merkityksellä talviravinnon lähteenä, vaan pellot todennäköisesti kertovat yleisestä maaperän ja kasvillisuuden rehevyydestä, mikä on yhteydessä sekä talvi- että kesäravinnon määrään ja laatuun maisematasolla.
Lopuksi
Tutkimuksemme aineisto rajautuu vuosien 2000–2022 väliselle ajanjaksolle, mutta vasatuoton pieneneminen on edelleen jatkunut erityisesti Etelä - Suomessa (kuva 1).
Pienentyvä vasatuotto on varoitusmerkki hirvikannan elinkyvyn heikkenemisestä. Valkohäntäpeuran tiheyden pienentäminen on mahdollinen keino parantaa hirven vasatuottoa, kunhan varotaan nopeaa peurakannan pienentymistä, mikä voisi lisätä suden hirveen kohdistamaa saalistusta.
