Siirry pääsisältöön

Susikannan seuranta

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi Suomen susikannan koon vuosittain. Kanta-arvio julkaistaan kesäkuun alussa, ja se kertoo kunkin vuoden maaliskuun susitilanteen. Vuodenkierrossa susien määrä on pienimmillään maaliskuussa, ennen pentujen syntymistä huhti–toukokuussa.

Susiasioita hoidetaan yhteistyössä eri organisaatioiden kesken

Infografiikka kuvaa Luonnonvarakeskuksen (Luke), maa- ja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, poliisin ja Metsähallituksen keskeiset roolit susiasioiden hoidossa. Lisäksi kansalaisilla on keskeinen rooli susikannan arvioinnissa tarvittavan aineiston, kuten susihavainnot ja DNA-näytteet, tuottamisessa.

Tällä sivulla vastuujakokaavion alapuolella on avattu Luken keskeisiä tehtäviä kuten suden kannanarvion tuottaminen.

Grafiikka: Essi Puranen, Luke

Kanta-arvio pohjautuu monipuoliseen aineistoon

Luke hyödyntää susien ulosteista määritettävää DNA-tietoa susikannan seurannassa ja vuosittaisessa kanta-arviossa. Näytteitä kerätään Suomen riistakeskuksen kanssa koordinoidulla vapaaehtoiskeräyksellä sekä Luken omana työnä. Muita aineistoja ovat Tassu-järjestelmään kirjatut susihavainnot, tunnettu kuolleisuus ja tutkimustieto.

Ennustemalli kuvaa susikannan vaihtelua vuoden mittaan

Suden kanta-arvio kuvaa maaliskuun susitilannetta. Susikanta vaihtelee kuitenkin merkittävästi vuoden mittaan, minkä vuoksi Lukessa on kehitetty ennustemalli kannan koon ja rakenteen vaihtelun arviointia varten.

Suurpetojen jäljillä -oppimateriaali

Suomessa asuu neljä suurpetoa: karhu, susi, ilves ja ahma. Suurpedoilla on luonnossa merkittävä rooli muiden lajien saalistajana. Ne herättävät ihmisissä ihailua, huolta ja pelkoakin. Tuhdin koulumateriaalin avulla oppilas tutustuu suomalaiseen luontoon ja oppii tunnistamaan petojen jälkiä ja hahmottamaan luonnon monimuotoisuutta.

Elintavat, lisääntyminen, ravinto ja saalistaminen

Pohjoisista petoeläimistä susi on kaikkein sosiaalisin eläin, joka elää mieluiten perheyksiköstä muodostuneessa laumassa. Sudet kommunikoivat asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla. Toisin kuin tarinoissa kerrotaan, sudet eivät ulvo tavallista enemmän täysikuun aikaan. Ulvonta voi olla merkki saalistamaan lähdöstä, reviirin vartioimisesta tai lauman koolle kutsumisesta.