Geenivarojen suojelu ja säilytys
Maatalouden kasvigeenivarat tarkoittavat kasviperäistä geneettistä materiaalia, joka on tai voi tulevaisuudessa olla arvokasta elintarviketuotannolle ja maataloudelle. Viljelykasvien monimuotoisuus koostuu eri lajien välisestä ja lajien sisäisestä geneettisestä vaihtelusta. Käytännössä kyse on viljelykasvien jalostetuista lajikkeista, maatiaislajikkeista ja paikalliskannoista, tutkimus- ja jalostusaineistoista, sekä kohdennetuin keräyksin hankituista kasvimateriaaleista.
Viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden ja kestävän käytön turvaaminen on tänä päivänä entistäkin tärkeämpää, sillä Suomen olosuhteisiin sopeutuneet pelto- ja puutarhakasvien geenivarat ovat maatalous- ja puutarhatuotantomme perusta. Siten ne ovat myös osa kriisi- ja huoltovarmuutta. Lisäksi kestävien ja kulttuurihistorialtaan suomalaisten viherrakentamisen kasvien saatavuus on tärkeää taata viheralan tarpeisiin.
Kasvigeenivarojen ominaisuuksien arviointi on tärkeää, koska sen avulla saadaan tieto käyttäjille geenivaran jalostuksellisesta, geneettisestä, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Geneettisiä tunnistusmenetelmiä käytetään monimuotoisuusanalyyseissä, kokoelmien rationalisoinnissa ja kantatunnistuksissa, geenimuotojen kartoittamisessa, sekä geneettisten sopeutumismekanismien ja jalostusominaisuuksien geneettisen taustan ymmärtämisessä. Kasvigeenivaroja hyödynnetään muun muassa kasvinjalostuksessa, maatiais- ja paikalliskantojen viljelyyn ja tuotteistamiseen liittyvässä liiketoiminnassa, tutkimuksessa, opetuksessa ja puutarhamatkailussa.
Suomella on erityinen vastuu suomalaisiin kasvuolosuhteisiin sopeutuneiden viljelykasvien monimuotoisuuden suojelemisesta. Luke ylläpitää kasvullisesti lisättävien viljelykasvien kansallista geenivarakokoelmaa ja edistää viljelykasvien monimuotoisuuden suojelua Suomessa. Puutarhakasvien geenivaroja säilytetään kasvullisina kenttäkokoelmina, mutta myös koeputki- ja laboratorioviljelminä sekä solukoina nestetyppitankissa. Siemeninä ylläpidettävien peltokasvien osalta säilytyksestä vastaa Pohjoismainen Geenivarakeskus, NordGen, joka sijaitsee Ruotsissa.
Luken koordinoima kansallinen kasvigeenivaraohjelma toimeenpanee kansainvälisissä sopimuksissa sovittuja tavoitteita. Tärkeimmät sopimukset ovat luonnon monimuotoisuussopimus (CBD, 1992), kasvigeenivarasopimus (IT-PGRFA, 2004) ja sitoumus kasvigeenivaroja koskevaan toimintaohjelmaan (GPA, 1996, 2011). Kasvigeenivaraohjelman tavoitteet on määritelty Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisessa geenivaraohjelmassa (MMM 2018/11A) .
Euroopan kasvigeenivaratoimijoiden verkosto, ECPGR, edistää kasvigeenivarojen suojelua ja toimii yhteistyöfoorumina. Suomi toimii aktiivisesti sen työryhmissä.
