Vesilintuseurannan laskentaohjeet

Sisävesien ja merenlahtien pesiviä vesilintuja on laskettu vakioiduin menetelmin vuodesta 1986 lähtien.

Laskentapiste

Laskennan kohteeksi soveltuu lampi, järvi, järven- ja merenlahti, merenranta tai jokivarsi. Aineiston edustavuuden kannalta on toivottavaa, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä vuosittain, ei pelkästään parhailla lintualueilla. Pisteen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

Pisteestä voidaan pysyvien maamerkkien avulla rajata pysyvä laskentasektori (sektorin rajat merkitään kartalle, mieluimmin ahdas rajaus kuin liian laaja).
Pisteestä on hyvä näkyvyys sektorille: vesikasvillisuuden tai valaistuksen mahdollinen muuttuminen vuodesta toiseen tai heikko tuuli eivät vaikuta laskentojen tulokseen.
Lintulajit ovat aina tunnistettavissa kiikarilla tai kaukoputkella kauimmaisestakin sektorin kolkasta.
Pisteeseen päästään kaikissa oloissa (myös kelirikko- ja tulva-aikaan).

Sopivimpia laskentapisteitä ovat niemenkärjet, rantakalliot, lintutornit tai laiturit. Laajojen sektoreiden laskeminen on helpointa myötävalossa (kannattaa siis sijoittaa pisteet itä- tai etelärannalle). Samalla kohteella voi olla yksi tai useampi piste, kunhan niiden laskentasektorit eivät mene päällekkäin. Ruokintapaikoille pisteitä ei kannata perustaa, koska ruokinnat voivat kerätä lintuja tuloksia vinouttavasti.

Parilaskenta

Pistelaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia vuodesta toiseen erityyppisillä vesillä ja eri osissa Suomea sekä tutkia niiden syitä. Vesilintujen laskenta palvelee kantojen järkevää verotusta ja riistanhoitoa sekä linnuston ja ympäristön seurantaa.

Laskettavia lajeja ovat kaikki vesilinnut. Lajijoukkoon kuuluu sorsat, hanhet, joutsenet, kuikkalinnut, uikut ja nokikana. On kuitenkin suotavaa, että kohteilta laskettaisiin myös kahlaajat sekä lokit ja tiirat.

Laskennassa tarvitaan kiikari tai kaukoputki. Kohteen laskentapisteet ja -sektorit merkitään karttapohjalle. Havainnot talletetaan maastossa lomakkeelle ja myöhemmin ne syötetään laji.fi -järjestelmään. Yhden pisteen laskemiseen kuluu tavallisesti 5–15 min, joten yhtenä aamuna ja aamupäivänä ehtii laskea monta lähekkäistä pistettä yhdeltä tai useammalta kohteelta. Laskennan kohteeksi soveltuu lampi, järvi, järven- ja merenlahti, merenranta tai jokivarsi. Aineiston edustavuuden kannalta on toivottavaa, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä vuosittain.

Pisteen tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

Pisteestä voidaan pysyvien maamerkkien avulla rajata pysyvä laskentasektori (sektorin rajat merkitään kartalle, mieluummin ahdas kuin liian laaja rajaus).
Pisteestä on hyvä näkyvyys sektorille: vesikasvillisuuden tai valaistuksen mahdollinen muuttuminen vuodesta toiseen tai heikko tuuli eivät vaikuta laskentojen tulokseen.
Lintulajit ovat aina tunnistettavissa kiikarilla tai kaukoputkella kauimmaisestakin sektorin kolkasta.
Pisteeseen päästään kaikissa oloissa (myös kelirikko- ja tulva-aikaan). Sopivimpia laskentapisteitä ovat niemenkärjet, rantakalliot, lintutornit tai laiturit.

Laskenta tehdään samalla kohteella ja samasta pisteestä kaksi kertaa loppukeväällä. Ensimmäinen laskenta olisi hyvä tehdä noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen laskenta noin kaksi viikkoa ensimmäisen laskennan jälkeen. Laskenta tulee tehdä hyvällä säällä: aurinkoinen tai pilvipoutainen ja tyyni sää on paras. Lintujen laji ja sorsalintujen sukupuoli määritetään ja kirjataan lukumäärineen muistiin sitä mukaa kuin havaintoja kertyy. Linnut kirjataan parvittain.

Poikuelaskenta

Vesilintujen poikuelaskentojen päätavoitteena on selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä ja eri puolilla Suomea. Laskennasta saatava tieto palvelee kantojen kestävää verotusta ja riistanhoitoa sekä linnuston ja ympäristön seurantaa. Poikuelaskenta tehdään pistelaskentana samoilla pisteillä ja laskentasektoreilla kuin keväinen parilaskenta.

Laskettavia lajeja ovat kaikki vesilinnut. Lajijoukkoon kuuluu sorsat, hanhet, joutsenet, kuikkalinnut, uikut ja nokikana. Pelkästä ”vakiolajien” laskemisesta on luovuttu. Sorsapoikueiden ikäluokka tulee aina määrittää oheisen luokituksen mukaisesti. Nokikana-, kuikka- ja uikkupoikueille ikäluokitusta ei tehdä.

Laskennassa käytetään kiikaria ja/tai kaukoputkea. Poikuelaskenta tehdään kertaalleen 1.–20.7. välisenä aikana. Laskenta suositellaan tehtäväksi mieluummin aamulla klo 5–9 tai illalla klo 18–21. Pistekohtainen vuorokaudenaika tulee pitää vuodesta toiseen vakiona. Laskenta tehdään hyvällä säällä. Aurinkoinen tai pilvipoutainen tyyni säätila on paras. Tuulta tulee välttää, samoin näkyvyyttä haittaavaa sumua tai sadetta.

Pisteeseen saavutaan lintuja mahdollisimman vähän häiriten. Sektorilta laskijan säikyttämät pakenevat linnut lasketaan mukaan. Muistiin merkitään päivämäärä, tarkkailun alkamisaika ja kesto. Kiikarin tai kaukoputken avulla tarkastetaan rauhallisesti koko näkyvä tai maastomerkein rajattu vesialueen sektori. Laskennan tärkein yksikkö on poikue. Kunkin poikueen yksilömäärä ja ikäluokka määritetään mahdollisimman tarkasti. Laskentatiedot kirjataan jokaisesta poikueesta erikseen. Varoitteleva emo lasketaan poikueeksi, mutta poikasten lukumäärä jätetään tyhjäksi. Poikueiden ja emolintujen lisäksi lasketaan poikueettomat naaraat, aikuiset koiraat sekä iältään ja sukupuoleltaan tunnistamattomat linnut.