Kysymyksiä ja vastauksia valkohäntäpeuran kanta-arviosta

Vuoden 2023 valkohäntäpeurakannan arviossa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön uusi hirvitalousaluekohtainen malli (HTA-malli). Sen rinnalla esitettiin myös vanhalla kanta-arviomallilla tuotetut tulokset. On aika hieman valottaa HTA-mallia, uuden ja vanhan mallin eroja sekä arvioinnissa käytettävää aineistoa kysymysten ja vastausten avulla.

Miksi kanta-arviomallia muutettiin?

Valkohäntäpeurakanta on kasvanut voimakkaasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kannanarviointi tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2016. Silloin käyttöön otettu malli on pysynyt lähtökohdiltaan samana, vaikka sitä on useaan otteeseen kehitetty muun muassa huomioimaan aineiston laadussa tapahtuneita muutoksia. Mallin perustavanlaatuisena puutteena oli, että se ei huomioinut kannan kokoon vaikuttavien tekijöiden alueellisia eroja. Erityisesti tiheillä peura-alueilla jäävän kannan arviointi on osoittautunut vaikeaksi ja johtanut peurakannan aliarvioon. Aliarvioon perustunut verotussuunnittelu ei ole onnistunut kannan kasvun pysäyttämisessä ennen metsästysverotuksen merkittävää kasvattamista.

Miksi uuden mallin aluetasoksi on valittu hirvitalousalue eikä esimerkiksi riistakeskusalue tai riistanhoitoyhdistyksen alue?

Mallinnettavan alueen valinta on kompromissi alueellisen tarkkuuden ja käytettävissä olevan aineiston välillä. Hirvitalousalueet sopivat lähtökohdiltaan hyvin kannanarvointiin, sillä niiden rajat on pyritty määrittelemään hirvieläinten luontaisten leviämisesteiden perusteella. Alueen sisään jäävä osa kannasta on todennäköisesti yhtenäisempi ja muista alueista riippumattomampi kuin käytettäessä ihmisten määrittelemiin rajoihin perustuvia alueita. Alueelliset riistaneuvostot asettavat valkohäntäpeuran tiheystavoitteet hirvitalousaluekohtaisesti, joten samalla aluetasolla toteutettava kannanarviointi on perusteltua myös tältä kannalta.

Hirvitalousaluetason arvioidaan myös tuottavan riittävästi saalis- ja havaintotietoja, jotta mallintaminen on mahdollista ja arvion tarkkuutta kuvaava todennäköisyysväli riittävän kapea. Ensimmäisten kokemusten perusteella hirvitalousalue osoittautui myös käytännössä toimivaksi aluetasoksi lukuun ottamatta harvimman peurakannan aluetta. Harvimman kannan alueella hirvitalousalueita oli tarpeen yhdistää, jotta mallintamiseen saatiin riittävä aineisto.

Aluekoon valintaan vaikuttaa myös käytettävissä olevan aineiston lähtötarkkuus. Ilveskannan koko on arvioitu riistakeskusalueittain ja kolarimäärää skaalaava liikennesuorite puolestaan ELY-keskusalueittain. Näiden tietojen jyvittäminen aiheuttaa sitä suuremman virheen, mitä pienemmälle aluetasolle kanta-arvio toteutetaan. Riistanhoitoyhdistyksittäin tehtävään kanta-arvioon tulisi siten suurempi jyvitysvirhe kuin hirvitalousalueilla. Lisäksi suurempi osuus eläimistä todennäköisesti liikkuu riistanhoitoyhdistyksen alueelta toiselle kuin hirvitalousalueiden välillä, mikä osaltaan heikentäisi arvion luotettavuutta. Hirvitalousaluetta laajempiin riistakeskusalueisiin perustuva malli puolestaan heikentäisi arvioinnin alueellista erottelukykyä, jolloin alueellisista eroista saataisiin vähemmän tietoa.

Miten uusi HTA-malli ja vanha koko maan malli eroavat toisistaan?

Vanha malli arvioi valkohäntäpeurakannan koon kehityksen koko Suomessa. Näin saatu kanta-arvio jyvitetään riistanhoitoyhdistys- ja muille aluetasoille siinä suhteessa, kun metsästäjien ilmoittama jäävän kannan arvio oli koko maan ilmoitusten summasta.  Metsästäjien ilmoitus on koko maan mallissa ainoa alueellisia eroja sisältävä tieto, joten kanta-arviosta puuttui tieto kannan kasvuun ja kuolleisuuteen vaikuttavista alueellisista eroista.

HTA-malli arvioi kannan koon kehityksen kullekin hirvitalousalueelle erikseen. Näin ollen jokaiselle hirvitalousalueelle arvioidaan omat tuottavuus- ja kuolleisuusparametrit, jolloin niihin perustuva hirvitalousaluekohtainen kanta-arvio sisältää juuri kyseisen alueen kannan tuottavuutta sekä metsästys-, kolari- ja petokuolleisuutta koskevat erityispiirteet.

Miksi uusi ja vanha malli antavat erilaiset tulokset?

Uuden ja vanhan kanta-arviomallin pohjalla on pääosin samanlaiset populaatiomallit, joten erot aiheutuvat pääosin hirvitalousalueen ja koko maan tason aineistojen eroista. HTA-mallin tulos perustuu juuri kyseisen alueen saaliiseen, kolareihin, liikenteeseen ja muihin tietoihin. Vanhan mallin tulos perustuu vastaaviin tietoihin koko maasta, ja vain jäävän kannan arvioissa on eroa alueiden välillä.

Kumpaan malliin tulisi luottaa?

Molemmissa malleissa on vahvuutensa. Vanhan mallin kiistattomana etuna on siihen käytettävissä olevan aikasarjan pituus. HTA-malli puolestaan esittää alueelliset erot olennaisesti vanhaa mallia paremmin. Pidän HTA-mallia lähtökohtaisesti luotettavampana, koska se huomioi kannan kokoon vaikuttavien prosessien alueelliset erot. Lyhyemmästä aikasarjasta aiheutuvat HTA-mallin puutteet myös korjautuvat sitä mukaa, kun kannanarvioinnin aineisto kunkin metsästyskauden myötä karttuu.

Miksi HTA-malli antaa tulokset vain vuodesta 2016 alkaen?

HTA-malli edellyttää kannan koon indikaattoreiden ja kantaan vaikuttavien tekijöiden (eli saalis, havainnot, kolarit, liikenne ja ilveskanta) tuntemista hirvitalousalueen tarkkuudella. Useimpia näistä ei ole ollut käytettävissä tai arvioitavissa vaaditulla tarkkuudella tätä aikaisemmilta vuosilta. Riittävän tarkka aineisto on tullut saataville erityisesti Oma riista -järjestelmän käyttöönoton myötä. Tätä edeltäviä aineistoja pyritään kuitenkin saattamaan HTA-tasolle ja niiden myötä ulottamaan valkohäntäpeuran kanta-arvio nykyistä pitemmälle historiaan.

Kuinka pitkään on tarkoitus jatkaa tulosten laskemista vanhalla kanta-arviomallilla uuden mallin rinnalla?

Vanhan kanta-arviomallin tulevaisuudesta ei ole tehty päätöstä, mutta sitä käytettäneen niin pitkään kuin sillä saatujen tulosten katsotaan olevan hyödyllisiä. Ainakin vuoden 2024 kanta-arviossa se on vielä käytössä.

Mihin aineistoon kanta-arvio perustuu?

Kanta-arvio perustuu metsästäjien tekemiin saalisilmoituksiin, jahdin aikana nähtyjen valkohäntäpeurojen määrään ja ikä- ja sukupuolirakenteeseen, metsästyskauden päätteeksi tehtyihin seura- tai seuruekohtaisiin jäävän kannan arvioihin, tieliikenteen volyymiin ja siinä tapahtuneiden peurakolareiden lukumäärään ja tapahtumapaikkaan sekä ilveksen vuotuiseen kanta-arvioon. Vanhassa kanta-arviomallissa näitä käsitellään koko maan mittakaavassa. Uudessa HTA-mallissa nämä tiedot saatetaan hirvitalousalueiden tarkkuudelle kanta-arviota varten.

Miten suden saalistusvaikutus on huomioitu kanta-arviossa?

Suden saalistus on yksi valkohäntäpeurakannan kokoon vaikuttava kuolleisuustekijä. Erilaisia kuolleisuustekijöitä on kanta-arviomallissa huomioitu käytettävissä olevan aineiston asettamissa rajoissa. Metsästyksen ja kolareiden seurauksena kannasta poistuva yksilömäärä tiedetään suoraan lähtöaineiston perusteella. Ilveksen saalistama valkohäntäpeuramäärä puolestaan on arvio, joka perustuu arvioon ilveskannan koosta ja valkohäntäpeuran osuudesta ilveksen ravinnossa. Valkohäntäpeura-alueen susikannasta on tietoa lyhyemmältä ajalta ja suden ravinnonkäyttökin huonommin tunnettua, minkä vuoksi kanta-arviomalli ei toistaiseksi hyödynnä tietoa susikannan koosta. Suden aiheuttamaa kuolleisuus sisältyy tämän vuoksi mallin taustakuolleisuuteen yhdessä tautien, säätekijöiden ym. kanssa. Malli arvioi taustakuolleisuuden suuruuden, mutta ei kykene erottelemaan sen osatekijöitä toisistaan.

Mihin kanta-arviossa tarvitaan jahdinaikaisia näköhavaintoja?

Jahdinaikaisten näköhavaintojen kautta arvioidaan edeltävän kevään vasatuotto (vasoja per naaras), joka on tärkeässä roolissa arvioitaessa valkohäntäpeurakannan kokoa. Jahdinaikainen saalispoistuma muuttaa populaation vasa/aikuinen ja naaras/uros -suhteita. Vasatuoton arvioinnissa käytetty change in ratio -menetelmä perustuu tähän muutoksen. Muiden kuolleisuustekijöiden vaikutusta vasatuottoon ei tällä menetelmällä pystytä arvioimaan, koska ei ole tiedossa, missä suhteessa kuolleisuus kohdistuu eri ikäluokkiin ja sukupuoliin.

Miksi keväisen peltolaskennan tulos on usein jäävän kannan arviota suurempi?

Valkohäntäpeurat hakeutuvat keväällä pelloille ruokailemaan, jolloin paikallisesta kannasta suuri osa on kokoontunut verraten pieneen määrään avoimia paikkoja. Niistä yksilöt ovat helpommin havaittavissa kuin talvisen jäävän kannan arvioinnin aikaan, joten laskentatuloskin on yleensä korkeampi.

Kuinka kannanarviointia kehitetään jatkossa?

Kanta-arviomallissa pyritään jatkossa hyödyntämään tieto susireviirien sijainnista ja kannan koosta valkohäntäpeuran kuolleisuutta lisäävänä tekijänä. Jo nykyisessä mallissa hyödynnettyä tietoa ilveskannan koosta pyritään tarkentamaan alueellisesti siten, että Tassu-havaintojen perusteella arvioidaan lajin tiheyden vaihtelu riistakeskusalueiden sisällä. Tällöin hirvitalousalueittain laskettu kannan koko ottaa paremmin huomioon ilveskannan alueellista vaihtelua.

Miksi kanta-arviota pitää odottaa yli kuukausi metsästyskauden päättymisen (15.2.) jälkeen? Eikö arviointia voisi nopeuttaa?

Metsästyskauden päättymisen jälkeen kuluu melkein kaksi viikkoa ennen kuin kaikki saalisilmoitukset ja jäävän kannan arviot on tehty Oma riista -järjestelmään ja tiedot tulleet Luken käyttöön. Kolari- ja liikennesuoritetilastot sen sijaan ehditään kerätä jo ennen kauden päättymistä.

Kanta-arviomallin laskennallinen suorittaminen sekä tuloskuvien ja -taulukoiden tuottaminen on pyritty automatisoimaan mahdollisimman pitkälle. Käsityön määrä kuitenkin lisääntyi merkittävästi uuden HTA-mallin tullessa vanhan mallin rinnalle, koska sille ei ole vielä muodostettu vakiintuneita käytäntöjä. Kummankin kanta-arviomallin laskenta tavanomaisella tietokoneella kestää noin puoli vuorokautta. Kanta-arvioraporttiin koostaminen ja tarkastaminen vie useita päiviä. Myös tiedotteen laatimiseen ja sen kääntämiseen ruotsin kielelle tulee varata aikaa. Nykyisessä laajuudessa ja aikataulussa kannanarviointi on tekijöilleen vuoden kiireisintä aikaa.