Luonnonvarakeskus (Luke) hyödyntää DNA-tietoa eri alueiden susiyksilöistä susikannan seurannassa ja vuosittaisessa kanta-arviossa. Näytteistä suurimman osan keräävät DNA-näytekerääjäverkoston vapaaehtoiset. DNA paljastaa susista tietoa, jota ei saada selville millään muulla keinolla. Tieto susikannan koosta ja levinneisyydestä hyödyttää viranomaisia, riistahallintoa, päättäjiä ja kansalaisia.
Tietoa susien liikkumisesta ja lisääntymisestä kaipaavat niin tutkijat kuin kansalaisetkin. Missä kulkevat lauman reviirin rajat? Onko reviirille syntynyt pentuja? Mistä nuori susi on tänne vaeltanut? Onko sama susi liikkunut alueella aiemmin vai onko se vain läpikulkumatkalla? Näihin kysymyksiin vastataan DNA-näytteiden avulla.
DNA:ta tutkitaan yleensä suden jätöksistä. Toisinaan näyte saadaan lumelta kerätystä suden virtsasta tai saaliin puremajäljestä. Kuolleista susista (metsästetyt, poliisin luvalla ammutut ja kuolleena löydetyt) saadaan kudosnäyte. Yhdessä suurpetoyhdyshenkilöiden kirjaamien susihavaintojen ja tutkimuksen maastotyön kanssa DNA-näytekeräys tarkentaa suden kanta-arviota.