Ylä-Lapin riekkokanta 2026

Loppukesän 2026 kanakoira-avusteisten linjalaskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta näyttäytyy kokonaisuutena vakaana, mutta kuntien väliset erot olivat suuria. Utsjoella riekkokanta vahvistui, Enontekiöllä se pysyi ennallaan, kun taas Inarissa havaintoja tehtiin selvästi aiempaa vähemmän.

Tämän vuoden arvioitu kokonaiskannan tiheys on keskimäärin 9,6 riekkoa neliökilometrillä. Tämä on lähellä Ylä-Lapin pitkän aikavälin (2008–2026) keskiarvoa: 8,7 riekkoa / km² (Kuva 1). Kuluvan vuoden aikana riekkokanta on kuitenkin kehittynyt eri suuntiin eri puolella Ylä-Lappia.

Utsjoella kanta vahvistui (muutos +71 %) ja Enontekiöllä se on edelleen vakaa (muutos –4 %), mutta Inarissa riekkokanta heikkeni (muutos –59 %). Utsjoella tämän vuoden arvioitu tiheys on 14,2 riekkoa / km², Enontekiöllä 9,8 riekkoa / km², mutta Inarissa vain 3,4 riekkoa / km² (Kuva 2).

Kanakoiralaskennan tuottama aineisto

Koska riekkoja kohdattiin Inarissa vain vähän, niin se viittaa korkeaan kuolleisuuteen. Eroja voivat selittää säätekijöiden tai pikkunisäkkäiden alueelliset vaihtelut. Alkutalvi oli kylmä ja vähäsateinen, mutta myös lumen aikainen sulaminen keväällä voi vaikuttaa taustalla saalistuksen kasvuun. Myös pikkunisäkäskannat ovat olleet Lapissa alhaisia, joskin niissäkin on alueellisia eroja.

Inarin riekkokannan heikko nykytilanne on linjassa tämän kesän riistakolmiolaskentojen Lapin tulosten kanssa, joiden otanta painottuu enemmän metsäalueille. Metsäalueilla riekkokanta näyttää kehittyvän eri tavalla kuin tuntureilla, ja tunturialueiden kannankehitys on usein samankaltainen kuin Norjan ja Ruotsin tunturialueilla.

Poikasten osuus Ylä-Lapissa kuluvana vuonna on 68 % koko kannasta (Kuva 3), eli samaa tasoa kuin pitkän aikavälin poikasosuuksien keskiarvo (64 %). Kaikissa Ylä-Lapin kunnissa poikasosuudet olivat melko lähellä toisiaan, pitkän aikavälin keskiarvon tuntumassa siitä huolimatta, että kannantiheys on kehittynyt eri suuntiin eri alueilla.

Tämän vuoden riekkokanta koostuu enimmäkseen nuorista linnuista, joilla oletetaan olevan suurempi luontainen kuolleisuus ja tuleva lisääntymismenestys heikompaa kuin aikuisilla linnuilla. Toisaalta metsästyksessä voi olla haastavaa erottaa eri ikäluokan lintuja ja Inarissa kaikkia eri ikäluokan lintuja on tänä vuonna vähän.

Ylä-Lapin riekkokannan laskennassa käytetään apuna kanakoiria

Kanakoira-avusteinen linjalaskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Tänä vuonna laskettiin yhteensä noin 739 kilometriä laskentalinjaa, joka kattoi tasaisesti koko Ylä-Lapin tunturialueet. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten laskijoiden, Metsähallituksen ja Luken kesken. Metsähallitus koordinoi laskentaa, Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset.

Arvio kannan tiheydestä perustuu etäisyysotantamenetelmään, joka huomioi havaintojen etäisyyden laskentalinjasta ja sen myötä havaittavuuden. Laskennassa riekkoja havaitaan yleensä sitä vähemmän, mitä suuremmaksi etäisyys kasvaa laskentalinjasta. Mallissa oletuksena on, että havaittavuus laskee puolinormaalijakauman mukaisesti. Havaittavuutta mallintamalla voidaan arvioida linjalaskennasta mukaan tulevien sekä poisjääneiden riekkojen määrä suhteessa etäisyyteen laskentalinjasta, kun oletetaan, että laskentalinjalta kaikki riekot nähdään. Myös laskentakaista sekä laskennassa katettu pinta-ala määräytyvät aineiston ja havaittavuusmallin mukaan eli menetelmä on joustava ja mukautuu laskijoihin ja eri olosuhteisiin.

Havaittavuuden vaihteluun vaikuttavat esimerkiksi säätekijät, jotka voivat vaikuttaa niin koirien työskentelyinnokkuuteen kuin myös riekkojen aktiivisuuteen. Myös pesinnän aikataulu ja poikueiden keskimääräinen ikä voivat todennäköisesti vaikuttaa niiden havaittavuuteen. Havaittavuuden mallintamisessa on käytetty pääasiassa kunkin vuoden omaa aineistoa, koska jokaisella vuodella on havaittavuuden suhteen erityispiirteensä.

Kiitos kaikille laskentaan osallistuneille.