Riistakolmiot kesälaskenta 2024 - tulokset

Julkaistu 13.8.2024 (tämä raportti on tiedotetta laajempi versio)

Metsäkanalintujen koko maan kannat ovat kääntyneet selvään laskuun kaikilla tarkasteltavilla lajeilla: metsolla, teerellä, pyyllä ja riekolla. Metsolla taantuminen on hieman loivempaa kuin muilla lajeilla. Kantojen laskua edelsi useampi vuosi kannan kasvua tai normaalia korkeampi tiheyksiä. Tulos näkyy sekä kokonaismäärässä että aikuisten kannassa.

Varsinkin Suomen itäosissa (Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa), Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kannan pudotus on ollut varsin jyrkkä. Pudotuksen jäljiltä runsaat kannat ovat vaihtuneet keskiarvon vaiheilla oleviin tiheyksiin, tai normaalia matalampiin tiheyksiin. Myös Lapissa kannat ovat taantuneet, mutta metson ja teeren kannantiheydet ovat Lapissa edelleen keskiarvoa suurempia. Muilla alueilla kannantiheydet ovat joko viime vuoden kaltaisia, tai jopa maltillisesti kasvavia. Teeren ja metson kannat ovat Etelä-Suomessa laajoilla alueilla kasvaneet jonkin verran.

Metsäkanalinnuille on tyypillistä huomattavat alueelliset kannanvaihtelut. Niillä alueilla, joilla nähdään nyt suuremmat pudotukset, on viime vuosina nähty kasvua ja varsin runsaat kannat. Esimerkiksi teerikanta noudattaa monilla alueilla säännöllistä 6–7 vuoden selkeää sykliä. Nyt nähtävä muutos noudattaa kohtalaisen hyvin tätä rytmiä, sillä edellinen pohjavuosi oli monilla alueilla vuonna 2017.

Kuluneena kesänä pesintämenestys on ollut useimmilla alueilla keskitasoinen, tai jopa heikko. Metsolla ja teerellä poikuekoko, poikasosuus ja poikueellisten naaraiden osuus on lähellä keskiarvoaan. Riekolla poikueellisten naaraiden osuus oli ennätyksellisen matala (40 %) ja poikueet ovat myös olleet normaalia pienempiä. Seurantajakson aikana nämä molemmat ovat pienentyneet riekolla tasaisesti. Tänä vuonna kokonaisrunsautta sanelee selkeämmin aikuisten runsaus kuin poikastuotto.

Metsäkanalintujen poikastuotto onnistuu parhaiten, jos alkukesä on lämmin. Pienet poikaset tarvitsevat hyönteisravintoa, jota on paremmin tarjolla, kun on lämmintä. Toukokuusta heinäkuuhun oli joka kuukausi normaalia lämpimämpi ja suurimmassa osassa maata hellepäiviä paljon, mutta sateisuus vaihteli alueittain melko paljon. Sään lisäksi, metsäkanalintujen poikasten selviytyvyyteen vaikuttaa loppukesän ja syksyn aikana ravintotilanteen kautta marjasato. Sekä mustikka- että puolukkasato on ollut hyvä koko maassa. Sään tai marjasadon puolesta ei olisi pitänyt olla suurempaa ongelmaa metsäkanalintujen pesinnän suhteen. Myös myyrien syklinen kannanvaihtelu vaikuttaa metsäkanalintujen pesintöihin, sillä kun myyriä on vähän, monet pedot keskittyvät saalistuksessaan enemmän maassa pesiviin lintuihin. Myyriä on ollut vaatimattomasti monilla alueilla, varsinkin Kainuussa ja Oulun seudulla, mikä on saattanut alentaa pesimämenestystä.

Riistakolmiolaskenta on havumetsävyöhykkeelle kehitetty kannanseurantamenetelmä. Lapissa riistakolmioita lasketaan Metsä-Lapissa, kun taas Ylä-Lapin tunturialueilla tehdään erilisiä kanakoira-avusteista riekkojen linjalaskentaa samalla menetelmällä kuin Norjassa ja Ruotsissa. Riekkolaskennan tulokset valmistuvat myöhemmin elokuussa ja esitetään erillisessä raportissa.

Raporttia laadittaessa Suomessa on laskettu ja palautettu tiedot 866 riistakolmiosta, joihin nämä tulokset perustuvat. Tämä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna suositellun laskenta-ajan loputtua. Laskentaa voi tehdä ja laskentatietoja voi palauttaa vielä tämänkin jälkeen.

Riistakolmioiden kesälaskenta palvelee metsäkanalintujen kannanhoitoa ja kestävää verotusta. Sitä käytetään myös monipuolisesti hyväksi tieteellisessä tutkimuksessa. Suuri kiitos kaikille laskijoille ponnistuksesta laadukkaan riistatiedon hyväksi.

---

Tämän raportin teksti perustuu tietoihin, jotka on ladattu 11.8.2024 klo 23.30. Kolmioiden reaaliaikainen laskentatilanne näkyy täältä kartalta: https://oma.riistakolmiot.fi/kartta/kesakolmiot .

Metsolla kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat taantuneet viime vuoden tasosta hieman. Alueellisia eroja on havaittavissa. Kannantiheys on pienentynyt 12–20 % edellisvuodesta Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa. Etelä- ja Länsi-Suomessa kannat ovat sen sijaan jonkin verran kasvaneet.

Lapissa, taantumisesta huolimatta, metsokanta on edelleen normaalia tiheämpi. Myös Satakunnassa, jossa kanta on kasvanut melko paljon (53 %) viime vuodesta, metsokannan tiheys on keksiarvoa korkeampi. Kainuussa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa paikalliset kannantiheydet ovat nyt keskiarvojen alapuolella. Muualla metson kannantiheydet ovat paikallisten keskiarvojen tuntumassa.

Pohjois-Hämeessä on kuluvana kesänä hieman keskiarvoa suurempi poikasosuus ja poikuekoko, kun taas Keski-Suomessa ne ovat keskiarvoa matalampia. Rannikko-Pohjanmaalla poikuekoko on selvästi normaalia pienempi, ja Oulussa poikasosuus on hieman keskiarvon alapuolella.

Teerellä kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat valtakunnallisesi taantuneet jo toista vuotta peräkkäin, toki nyt voimakkaammin kuin viime vuonna. Metson tapaan, teeren kanta on pienentynyt voimakkaimmin Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, joilla taantuminen edellisvuodesta on 16–35 %. Lapissa teerikanta on taantunut vain hieman tai on lähes vakaa.

Lapissa tiheys on edelleen keskiarvon yläpuolella, heikosta vähenemisestä huolimatta. Myös Etelä-Savossa teeriä on normaalia enemmän. Kannantiheydet ovat keskiarvojen alapuolella Kainuussa, Pohjanmaalla ja Rannikko-Pohjanmaalla, muualla paikallisten keskiarvojen tuntumassa.

Pohjois-Hämeessä teeren (kuten metsonkin) poikuekoko on hieman keskiarvoa suurempi ja Etelä-Savossa poikasosuus on keskiarvoa suurempi. Rannikko-Pohjanmaalla poikasosuus on selvästi normaalia matalampi, ja Oulussa sekä Pohjois-Karjalassa poikuekoko on hieman normaalia pienempi.

Pyyllä Suomen kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat viime vuodesta selvästi taantuneet usean melko runsaan vuoden jälkeen. Alueellisesti kanta on kasvanut vain Pohjois-Hämeessä ja Uudellamaalla (jossa otanta on vain 10 kolmiota). Monilla alueilla kanta on taantunut ja joillakin se on pysynyt jotakuinkin vakaana. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa taantuminen on voimakasta (36–37 %). Taantuminen on selkeää myös Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa, Etelä-Hämeessä, Rannikko-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. 

Pyyn tiheydet eivät ole selvästi paikallisten keskiarvojen yläpuolella missään, mutta Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, sekä Keski-Suomessa on normaalia vähemmän pyitä. Muualla pyytiheydet ovat paikallisten keskiarvojen tuntumassa.

Pesimämenestys ei ole millään alueella keskiarvoa parempaa. Varsinais-Suomessa on keskiarvoa selvästi matalampi poikasosuus ja poikuekoko. Etelä-Hämeessä poikasosuus on keskiarvoa pienempi ja Pohjois-Karjalassa poikuekoko on hieman keskiarvoa pienempi.

Riekolla metsäpeitteisen Suomen kokonaiskanta ja aikuiskanta ovat taantuneet voimakkaasti. Aikuiskanta on taantunut jo kolmatta vuotta peräkkäin, mutta nyt hieman voimakkaammin kuin parina edeltävänä vuonna. Lapissa kannantiheys on pienentynyt 38 %, Pohjois-Pohjanmaalla 45 % ja Kainuussa 23 %.

Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kannantiheydet ovat paikallisten keskiarvojen alapuolella, Oulun seudulla jopa kaukana keskiarvosta, samankaltaisissa lukemissa kuin pohjavuosina 2016–2017. Etelämpänä riekko esiintyy niin harvinaisena, ettei kantaa pysty kunnolla seuraamaan riistakolmiolaskennan avulla, johtuen liian pienestä otannasta. Eteläisemmillä alueilla, joilla lajia vielä esiintyy – kuten Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa – tiheydet ovat olleet erittäin matalia noin vuoden 2010 jälkeen. On hyvinkin mahdollista, että laji häviää joiltakin näiltä alueilta ennen pitkää, esimerkiksi ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden myötä.

Lapissa riekon poikasosuus on selvästi keskiarvon alapuolella. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla poikasosuus ja poikuekoko ovat kesiarvojensa tuntumassa.