Nisäkkäiden aiheuttamat puustotuhot 2025

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan hirvieläimet olivat vuonna 2025 merkittävin bioottisten tuhojen aiheuttaja puuntuotannon metsämaalla. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan hirvieläinten aiheuttamien tuhojen yhteispinta-ala oli noin 337 000 hehtaaria. Jyrsijöistä merkittävimpiä taimivahinkoja aiheuttivat peltomyyrä ja metsämyyrä. 

Hirvituhojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mikä eritoten Etelä-Suomessa selittyy hirvikannan pienentymisellä. Vuonna 2025 myyrien aiheuttamat metsänhoidollista laatua alentavat tuhot olivat 15 800 hehtaaria.

Hirvi (Kuva 1) on mänty- ja lehtipuutaimikoiden merkittävin tuhonaiheuttaja. Se aiheuttaa metsätuhoja erityisesti talviaikaan mäntyvaltaisissa taimikoissa. Alueittaisia hirvituhoennusteita voi tarkastella Luonnonvaratiedon Hirvituhot-osiossa Luonnonvaratieto | Numerotieto ja kuvaajat.

Muista hirvieläimistä valkohäntäkauris ja metsäkauris voivat aiheuttaa tuhoja varhaisvaiheen taimikoissa. Niiden rooli tuhonaiheuttajina on selvästi hirveä pienempi. 

Etelä-Suomessa hirvikannan nousu ja laskuvaiheet näkyvät loogisesti nousevina ja laskevina tuoreina tuhoina lukuun ottamatta vuoden 2020 muuhun aikasarjaan nähden alhaista tasoa (Kuva 2). Kyseinen talvi oli vähäluminen maan eteläosissa, jolloin lumipeite ei rajoittanut hirvien liikkeitä. Tällöin ne saattoivat käyttää ravintoa laajemmalta alueelta, ja tuhot jäivät lievemmiksi. 

Vuoden 2020 jälkeen inventoidut tuhot ovat nousseet muun aikasarjan tasolle, ja tuhojen vähenevä trendi on sen jälkeen edelleen jatkunut vuoteen 2025 asti. Vuonna 2025 mitattiin Etelä-Suomessa hirvieläintuhoja kaikkiaan 162 000 hehtaarin alalla, ja näistä tuoreita tuhoja oli 25 % (Kuva 2).

Pohjois-Suomessa hirvikannan kehityksen ja tuoreiden VMI:ssä mitattujen tuhojen yhteys ei ole niin selkeä kuin Etelä-Suomessa, vaan siellä on suurempaa vaihtelua vuosien välillä (Kuva 3). 

Pohjoisessa tuhojen taso on jatkuvasti pysynyt korkeampana suhteessa hirvikantaan, mikä johtunee siitä, että metsät ovat hitaammin kehittyviä, heikkotuottoisempia ja niissä suhteellisesti vähemmän ravintoa, jolloin tuhoja aiheutuu pienemmälläkin hirvikannan tasolla. Myös säännöllisesti runsaslumiset talvet pienentävät hirvien elinpiirejä ja keskittävät siten syöntiä tuhoja aiheuttavaksi. 

Kuutena viime vuonna tuoreissa tuhoissa on kuitenkin havaittavissa laskeva trendi (Kuva 3). Vuonna 2025 mitattiin Pohjois-Suomessa hirvieläintuhoja kaikkiaan 175 100 hehtaarin alalla, ja näistä tuoreita tuhoja oli 41 % (Kuva 3).