Siirry pääsisältöön

Asuminen, palvelut ja liikkuminen

1.9.2026

Maaseutu on suomalaisille mieluinen asuinpaikka. Maaseudulla asuminen, palvelut ja liikkuminen muodostavat arjen perusrakenteen. Lähipalvelujen sijainti, digipalvelujen lisääntyminen, asuntomarkkinoiden eriytyminen sekä auton käytön välttämättömyys muovaavat maaseudun arkea eri alueilla eri tavoin.  

Maaseutu edustaa suurimmalle osalle suomalaisista hyvää elämää, luonnonläheisyyttä ja väljyyttä. Maaseudulla haluaisi asua useampi kuin siellä tällä hetkellä asuu (Maaseutubarometri 2024).

Noin neljännes suomalaisista (24,96 %), 1,41 miljoonaa asuu vakinaisesti maaseudulla (31.12.2025). Suurin osa asuu omistusasunnossa omakotitalossa haja-asutusalueella. Tämä tarkoittaa usein vastuuta rakennuksista ja niiden kunnossapidosta, energiaratkaisuista, jätevesistä ja kulkuyhteyksien ylläpidosta.

Taulukko 1. Väestön määrä eri maaseututyypeillä 31.12.2025. Lähde: Väestörakenne muuttujina Vuosi, Paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutuluokitus, Ikä ja Tiedot. PxWeb 

MaaseututyyppiVäestön määrä
Maaseudun paikalliskeskukset 299 320 
Kaupunginläheinen maaseutu 376 483 
Ydinmaaseutu 487 171 
Harvaan asuttu maaseutu 247 980 
Yhteensä 1 410 954 

Monipaikkainen asuminen 

Kun ihminen käyttää asumiseen ja yöpymiseen säännöllisesti kahta tai useampaa, eri paikoissa sijaitsevaa asuntoa, puhutaan monipaikkaisesta asumisesta. Suomessa ylivoimaisesti suurin osa monipaikkaisesta asumisesta sijoittuu maaseudun ja saariston noin 500 000 vapaa-ajan asunnolle ja 100 000 vapaa-ajan käytössä olevaan pientaloon. Vapaa-ajan asunnolla vietetään keskimäärin 3 kuukautta vuodessa (Rannanpää ym. 2022.) 

Maaseudulle keskittyy erityisesti vapaa-aikaan ja kausityöhön liittyvää monipaikkaista asumista. Kaupungeissa opiskeluun, perhesyihin, parisuhteeseen ja työhön (muu kuin kausityö) kytkeytyvä monipaikkainen asuminen on yleisempää kuin maaseudulla. (Pitkänen & Strandell 2018.) Kun vapaa-ajan asumista verrataan alueen vakituisten asukkaiden määrään, sillä on suhteellisesti suurin merkitys harvaan asutulla maaseudulla (Voutilainen ym. 2021). 

Palvelut ja niiden saavutettavuus 

Palvelut järjestetään maaseudulla usein eri tavoin kuin kaupungeissa. Kolmas sektori kuten järjestöt, seurakunnat ja kyläyhdistykset tuottavat niistä merkittävän osan, vaikka julkinen sektori niitä rahoittaisikin. Palvelu voi olla digitaalista, pyörien päällä tai yhteisön itsensä järjestämää. 

Osassa maaseutua palvelut ovat edelleen kohtuullisesti saavutettavissa, mutta etenkin ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla lähipalvelut ovat harventuneet ja asiointimatkat pidentyneet. Joukkoliikenteen yhteydet palveluihin ovat kattavimpia kaupungin läheisellä maaseudulla. Harvaan asutulla maaseudulla matka palveluihin voi kestää yli tunnin tai reittiyhteyttä ei ole käytettävissä. Kävellen palvelut ovat saavutettavissa lähinnä vain paikalliskeskuksissa (Heikinheimo ym. 2024). Kokemus peruspalvelujen saatavuudesta on viime vuosina heikentynyt voimakkaimmin kaupungin läheisellä ja harvaan asutulla maaseudulla (Maaseutubarometri 2024).  

Digitaaliset palvelut ovat osa maaseudun arkea. Niillä hoidetaan viranomaisasiointia ja terveydenhuollon etäpalveluita. Digipalvelujen käytön haasteita maaseudulla ovat tietoliikenneyhteyksien laatu, nopeus, toimintavarmuus, palvelujen käytettävyys, digituen saatavuus sekä erot ihmisten osaamisessa käyttää verkkoasiointia. Mobiiliyhteyksien ongelmana ovat katvealueet, yhteyksien hitaus, sekä maastosta ja vähäisestä mastotiheydestä johtuva heikompi toimintavarmuus. 

Maaseudulla nopeat kiinteät laajakaistayhteydet perustuvatkin lähes kokonaan valokuitutekniikkaan. 100 megan yhteys oli saatavilla 64 prosentilla kotitalouksista ja valokuitu 62 prosentilla kotitalouksista. Paikalliskeskuksissa valokuidun saatavuus on 86 prosenttia kotitalouksista. Kaupungin läheisellä maaseudulla ja harvaan asututulla maaseudulla tilanne on selvästi heikompi. Näillä alueilla noin puolet kotitalouksista on kokonaan ilman nopeaa kiinteä yhteyttä (Kiinteiden viestintäverkkojen kehitys Suomessa).  

Liikkuminen   

Maaseudulla oman auton käyttö on lähes välttämätöntä, koska työpaikat, palvelut ja harrastukset sijaitsevat yleensä etäällä. Esimerkiksi nuoret, ikääntyneet ja toimintakyvyltään rajoittuneet ihmiset kohtaavat liikkumisessa maaseudulla usein haasteita.  

Liikenneköyhyys kuvaa tilannetta, jossa ihminen ei pääse arjen kannalta välttämättömiin paikkoihin kohtuullisella ajalla, vaivalla tai kustannuksilla. Maaseudulla liikenneköyhyys liittyy erityisesti korkeisiin kulkemiskustannuksiin, joukkoliikenteen puutteeseen sekä auton käytön välttämättömyyteen.  

Maaseudulla liikkumisen erityisyys ovat yksityistiet tärkeänä osana Suomen tieverkkoa ja liikennejärjestelmää. Traficomin mukaan vuonna 2026 teistämme 81 prosenttia (370 000 km) on yksityisteitä, jotka sijaitsevat maaseudulla. Valtion hoitamia teitä on 80 000 km. Yksityisteiden käyttäjiä on noin 2 miljoonaa, ja ne ovat keskeisiä elinkeinoille, yritystoiminnalle, asumiselle ja huoltovarmuudelle (Yksityistiet).

Kirjallisuutta 

Heikinheimo, V., Pakarinen, H., Kautonen, K., Nurmio, K., Strandell, A. 2024. Kuinka lähellä lähipalvelut sijaitsevat? Paikkatietoaineistoja ja menetelmiä palveluiden maantieteellisen saavutettavuuden seurantaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2024. Suomen ympäristökeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-5721-9 

MaaseutuDigi – tutkimuksen politiikkasuositus 4/2025. Olemmeko menestyksen tiellä vai digisyrjäytymisen polulla? Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 24.7.2026. https://www.maaseutupolitiikka.fi/uutiset/politiikkasuositus-4-2025-olemmeko-menestyksen-tiella-vai-digisyrjaytymisen-polulla-maaseutudigi-tutkimuksen-politiikkasuositukset  

Myllymäki, T., Turja, T. & Mohammed, N. 2025. Mökkibarometri 2025. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2025:19. Maa- ja metsätalousministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-858-4 

Rannanpää, S., Antikainen J., Aro, R., Huttunen, J, Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. & Weckroth, M. 2022. Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:9. Valtioneuvosto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-150-6 

Ristimäki, M. & Mäntylä, H. (toim.). 2025. Valtakunnallinen alueiden eriytyminen: Artikkelikokoelma nykytilasta ja tulevaisuudesta. Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:24. Ympäristöministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-702-5 

Vestinen, J., Siirilä, H. & Correia, S. 2025. Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä. VTT:n tutkimusraportti VTT-R-00103-25. VTT. https://publications.vtt.fi/julkaisut/muut/2025/VTT-R-00103-25.pdf 

Voutilainen O., Korhonen, K. & Ovaska, U. 2021. Kyläkauppatuki 2019–2021: Kyläkaupat monipalvelukeskuksina - kokeiluhankkeen toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 46/2021. Luonnonvarakeskus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-235-3 

Vihinen, H., Korhonen, K., Saukkonen, T., Voutilainen, O. & Kaseva, J. 2024. Mitä mieltä maaseudusta? Maaseutubarometri 2023. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 79/2024. Luonnonvarakeskus. Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-968-0

Asiantuntijat

Hilkka Vihinen
Tutkimusprofessori, maaseutupolitiikka
+358295326633
Olli Voutilainen
Erikoistutkija
+358295322402
Kirsi Korhonen
Tutkija
+358295326700