Tornionjoen ja Simojoen lohiseurannat
Seurantatietoja hyödyntävät Suomen ja Ruotsin kalataloushallintojen lisäksi muun muassa Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES) ja Euroopan komissio. Tornion- ja Simojoen lohien seurantatietoja tarvitaan Itämeren kansainvälisesti sovittavien kalastuskiintiöiden määrittämiseen. Seurantatiedot myös muodostavat perustaa lohikantojen palauttamiselle entisiin lohijokiin.
Seurantatietoja käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin, esimerkiksi osana Itämeren tilan ja vesistöalueille kohdistuvan ihmistoiminnan vaikutusten arvioinneissa, sekä monissa tutkimushankkeissa.
Tuloksia
1990-luvun puoliväliin mennessä merikalastus kasvoi liian voimakkaaksi suhteessa lohikantojen tuotantokykyyn, ja lähes kaikki Itämeren lohikannat Tornion- ja Simojoen lohet mukaan lukien kalastettiin merellä liian vähiin ennen pääsyä jokiin kutemaan. Tämä johti Itämeren luonnonlohikantojen pienentymiseen sukupuuton partaalle. Merikalastuksen voimakkaan rajoittamisen ansiosta 1990-luvun loppupuolelta lähtien on selviytynyt jokiin kudulle aiempaa enemmän lohta, mikä johti luonnonkantajokien poikastuotannon voimakkaaseen kasvuun. Parhaimmillaan esimerkiksi Tornionjokeen on noussut vuosittain yli 100 000 lohta. Myös Simojoen lohikanta elpyi kalastusrajoitusten ansiosta tyydyttävään tilaan verrattuna 1980- ja -90-lukujen tilanteeseen.
Kolmen viimeisen vuoden (2022-2024) aikana molempiin jokiin on noussut huomattavan vähän lohia.
Jokialueilla seurantaa tehdään vuosittain laskemalla nousulohimääriä kaikuluotauksella, tilastoimalla kalastusta ja saalismääriä, keräämällä saalisnäytteitä, sekä arvioimalla merelle vaeltavia vaelluspoikasten määriä rysäpyynnillä ja jokipoikastiheyksiä sähkökoekalastuksilla.
Merialueilla seuranta sisältää kalastuksen ja saalismäärien seurannan, sekä saalisnäytteiden keruun. Kalamerkintöjen ja geneettisten tutkimusten avulla on selvitetty eri lohikantojen vaellusreitit merellä.
