Sepän toukat

Sepän toukat (Agriotes ssp.) ovat kiiltäviä, keltaisia täysikokoisina 2,2-2,6 cm pitkiä kovakuoriaistoukkia. Seppien kehitys aikuisiksi kestää 5-6 vuotta, joten ne vaativat pitkäikäisen kasvuston kehittyäkseen. Aikuiset viljasepät, joita tavataan Suomessa 3 lajia, ovat pitkänomaisia, soikeita, hoikkaraajaisia kovakuoriaisia, ja niiden tuntosarvet ovat rihmamaiset. Tuummat tai ruskeat peitinsiivet ovat yleensä selvästi pitkittäisuurteiset, ja etuselän takanurkat teräväkärkiset. Etuselän ja takaruumiin välinen nivel on taipuisa, joten jos ne joutuvat selälleen, ne pystyvät hypähtämään jaloilleen tämän nivelen avulla.

Sepän toukat käyttävät ravinnokseen kasvien juuria, maavarsia ja siemeniä. Tyypillisesti ne kehittyvät pitkäikäisissä nurmissa, mutta myös minimimuokkauksella hoidetut viljapellot ovat olleet englantilaisten tutkimusten mukaan yhtä hyviä sepäntoukkien kehityksen kannalta. Viljapelloissa, joita viljeltiin tavanomaisella muokkauksella, sepät puolestaan vähenivät. Sepän toukat syövät koloja porkkanan juuriin, ne voivat tunkeutua perunan sisään ja katkaista esim. salaatin tai mansikan taimet tyvestä istutuksen jälkeen.

Sepän toukkien tarkkailuun on kehitetty erilaisia ansoja. Muovipurkkiin, johon on porattu parin millin reikä, laitetaan liotettuja viljan jyviä, ja purkki kaivetaan maahan 20 cm syvyyteen. Jyvien itämisen vapauttama hiilidioksidi houkuttelee sepäntoukkia purkkiin ja sen ympäristöön. Myös perunoiden kaivaminen syötiksi maahan muokkauksen jälkeen paljastaa, paljonko sepäntoukkia lohkolla on.

Muokkaukset vähentävät toukkia. Viljelykierrossa vähintään kolme vuotta ennen herkkää kasvia (esim. salaatti) ei saisi olla kasveja, jotka suosivat seppien munintaa eli kasveja, jotka tarjoavat ympärivuotisen kasvipeitteen. Esikasveiksi suositeltiin riviviljelykasveja kuten härkäpapua ja vihanneksia, jotka jättävät maan paljaaksi keväällä eivätkä suosi seppien munintaa. Perunoilla lajikkeiden välillä on eroja seppien vioitusalttiuden suhteen.