Punamätä

Punamätä (Phytophthora erythroseptica) on siemenperunasta ja maasta leviävä perunan maanalaisia osia ja varsien tyviosia vioittava tauti. Parhaiten punamätä tunnetaan mukulaoireiden aiheuttajana. Tartunnan alkuvaiheessa mukula on päällepäin normaalin näköinen. Mukulaa puristettaessa itukuopista voi tihkua kirkasta, hajutonta nestettä. Halkaistussa tai kuoritussa mukulassa sairastunut solukko on hieman vetistynyttä tai lasittunutta. Mukulan pilaantuminen alkaa usein rönsypäästä, mutta toisinaan myös kolhuista ja korkkihuokosista. Pilaantuva mukula tuoksuu hieman etikkaiselta tai imelältä. Halkaisun tai kuorinnan jälkeen vioittunut solukko alkaa nopeasti punertua ja muuttuu noin 10–15 minuutissa heleän vaaleanpunaiseksi. Punertava väri tummenee ja noin 30–60 minuutin kuluessa halkaisusta/kuorinnasta vioittunut solukko muuttuu tummanharmaaksi tai melkein mustaksi. Pitkälle edennyt tartunta näkyy tummentuneina alueina mukulan pinnassa.

Siemenperunasta levinnyt punamätä vaurioittaa kehittyviä versoja ja peruna voi jäädä kokonaan taimettumatta. Mikäli versoja kehittyy, ne ovat kitukasvuisia ja voivat lakastua jo aikaisin kesällä. Myös juuristo ja rönsyt jäävät kitukasvuisiksi. Märissä kasvuoloissa tautioireita voi näkyä kasvustossa jo alkukesästä, mutta useimmiten tauti huomataan vasta, kun mukulat alkavat pilaantua. Kasvusto-oireita on vaikea erottaa tyvimädän ja perunaseitin oireista.

Punamätä voi tartuttaa perunan kaikkia maanalaisia osia. Niissä muodostuu tautia ylläpitäviä munaitiöitä, jotka kasvin hajotessa päätyvät maahan ja kulkeutuvat herkästi paikasta toiseen koneiden, työvälineiden ja jalkineiden sekä tulvavesien ja tuulieroosion mukana. Tauti voi levitä myös piilotartuntana siemenperunassa.

Punamätä tartuttaa muitakin koisokasveja, joten koisorikkakasveilla voi olla merkitystä taudin ylläpitäjinä.

Punamätää esiintyy erityisesti lämpiminä ja sateisina kesinä. Tuhoja se aiheuttaa etenkin vedenvaivaamilla lohkoilla, joilla perunaa viljellään ilman riittävää viljelykiertoa.

Tautia vastaan ei ole Suomessa sallittuja kemiallisia torjuntakeinoja. Taudin vaivaamilla lohkoilla ainoa varma torjuntakeino on korjata maan vesitalouteen liittyvät ongelmat ja pitää 5–10 vuoden tauko perunanviljelyssä.