Kasvustoviroosit Y-, A-, M-, S- ja X -virukset sekä kierrelehtisyysvirus

Virustautien oireet ilmenevät perunan lehdissä keltakirjona, kurttuisuutena, kuoliolaikkuina ja näiden yhdistelminä. Pahasti virustautiset kasvit jäävät kitukasvuisiksi. Oireiden ilmiasu ja voimakkuus riippuu perunalajikkeesta, perunan iästä, virusten määrästä, viruslajista, virusrodusta ja kasvuoloista. Virusoireiden aiheuttaja on todennäköisimmin perunan Y-viruksen NTN-rotu, ja yleisin kasvustosta havaittava oire on lehtien keltakirjavuus ja kurttuisuus. Eri viruslajien tunnistaminen perunalta oireiden perusteella on mahdotonta.

Tartunnan saaneet mukulat ovat Suomen oloissa yleensä oireettomia, mutta niistä kehittyy seuraavana vuonna sairas kasvi. Y-viruksen NTN-rotu voi kuitenkin aiheuttaa joillakin lajikkeilla mukulaoireita. Ne näkyvät mukulan pinnassa hieman koholla olevina renkaina, jotka voi sekoittaa maltokaariviroosiin.

Virustaudit leviävät pääasiassa oireettomina siemenperunoissa. Oireetonkin tartunta saattaa aiheuttaa yli kymmenen prosentin sadonmenetyksen.

Kasvustossa A-, M-, S- ja Y -virukset leviävät nopeasti kirvojen välityksellä. Kirvan koepisto lehdellä riittää viruksen saamiseen ja uusi koepisto toisen kasvin lehdellä viruksen siirtämiseen kirvasta kasviin. Virus säilyy kirvan imukärsässä tartutuskykyisenä vain joitain tunteja. Ainoastaan perunan kierrelehtisyysvirus (PLRV) säilyy kirvassa koko sen eliniän. Virusten leviämiselle otollisinta aikaa on perunan taimivaihe. Jotkut kirvalajit ovat huonoja perunanvirusten levittäjiä mutta niiden suuri määrä voi aiheuttaa merkittävän tautipaineen. Tehokkaat siirtäjät aiheuttavat jo harvalukuisenakin huomattavan viruslevinnän.

Perunan X-virus leviää siemenen mukana ja pellolla kasvista toiseen kosketuksesta.

Tärkein virustautien torjuntakeino on terveen siemenperunan käyttö. Viruksia voi yrittää torjua myös hillitsemällä kirvojen määrää tai liikehdintää perunapellolla eri keinoin, kuten mineraaliöljyruiskutuksilla tai peittämällä paljas maa olkisilpulla taimivaiheessa.