Kuha

Rannikon kuhasaalis oli edelleen pieni vaikkakin kasvoi hieman. Viime vuosien pienempi saalis johtunee valtaosin alentuneesta pyyntiponnistuksesta. Saaristomeren kuhan vuosiluokat 2018–2019 ovat uusimman kanta-arvion mukaan melko vahvoja, ja vuoden 2024 kuhasaalis on pääosin niiden varassa. Pyyntikokoisen kuhakannan yksilömäärä on laskusuunnassa, mutta biomassa on noussut. Kuhan keskikoko on aikaisempaa isompi. 

Kuhasaaliin ja pyyntiponnistuksen lasku näyttäisivät taittuneen, joten rannikon kuhasaaliit pysynevät tulevina vuosina suunnilleen samalla tasolla. Mikäli Saaristomeren kuhabiomassa jatkaa kasvuaan, nykyisellä pyyntiponnistuksella on mahdollista saada aikaisempaa suurempi saalis.

Saaristomerellä kuhan vuosiluokka 2018 on uusimman VPA:lla (virtual population analysis) tehdyn kanta-arvion perusteella melko vahva, vaikkakin pienempi kuin viimevuotisessa arviossa. Myös vuoden 2019 vuosiluokka näyttää tällä hetkellä melko vahvalta, mutta arvio on vielä hyvin epävarma. Vuosien 2015–2017 vuosiluokat eivät vaikuta kovin runsailta, eikä vuoden 2013–2014 kohtalaisen vahvoista vuosiluokista enää voi saada suurta saalista. Näin ollen vuoden 2024 kuhasaalis on pääosin vuosiluokkien 2018 ja 2019 varassa. Vuoden 2023 verkoilla saadusta kuhasaaliista vuosiluokka 2018 muodosti 35 % ja vuosiluokan 2019 osuuskin oli jo 25 %, joten ensiarvio sen vahvuudesta saattaa osoittautua oikeaksi 

Kuhan vuosiluokan runsaus Saaristomerellä riippuu valtaosin (noin 80-prosenttisesti) heinä-elokuun lämpötilasta ja kuhakannan runsauden poikasmäärää rajoittavasta vaikutuksesta (Heikinheimo ym. 2014). Runsaimmat vuosiluokat ovat syntyneet yleensä yksittäisenä lämpimänä kesänä keskinkertaisesta kutukannasta (esim. 1988 ja 1997).

Saaristomeren pyyntikokoisen kuhakannan yksilömäärä oli VPA-arvion mukaan laskusuunnassa vuosina 2016–2021. Tähän lienee pääsyynä se, ettei vuosina 2012–2017 muodostunut yhtä vahvoja vuosiluokkia kuin vuosina 2010–2011. Sen sijaan arvio kutukannan biomassasta ei ole laskenut yhtä jyrkästi, ja kääntyi vuonna 2021 nousuun. Vuonna 2022 arvio kutukannan biomassasta (1344 tonnia) oli pitkäaikaisen keskiarvon (1981–2020 1236 tonnia) yläpuolella. Saaristomeren kuhan keskikoko on aikaisempaa isompi ja kokonaisbiomassa siten suurempi (kuva 2).

Vuoden 2023 kaupallisen kalastuksen kuhasaalis rannikolla (yhteensä 196 tonnia, ennakkotieto) kasvoi hieman (19 tonnia) edellisvuodesta, mutta oli edelleen pienimpiä saaliita vuodesta 1980 alkaneella seurantajaksolla (kuva 3). 

Kuhasaalis kasvoi edellisvuodesta Suomenlahdella ja Selkämerellä ja pysyi lähes edellisvuoden tasolla Saaristomerellä ja Perämerellä. Saaristomeri on edelleen tärkein kuhan kalastusalue rannikolla (saalisosuus 43 %). Suomenlahdelta saatiin reilu viidesosa kuhasaaliista ja Selkämereltä 14 %. Ahvenanmaa ja sen eteläpuolinen merialue tuotti 18 % saaliista ja Perämeri 3 % (kuva 4).

Vuonna 2022 vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalisarvio merialueella oli 335 tonnia kuhaa eli yli 70 % suurempi kuin vastaava kaupallisen kalastuksen saalis. Suomenlahdella ja Saaristomerellä saalisarvio on vaihdellut paljon, mutta on ollut viime vuosina aikaisempaa pienempi. Sen sijaan pohjoisemmilla alueilla vapaa-ajankalastuksen kuhasaalisarvio on nousussa todennäköisesti johtuen kuhan levittäytymisestä ja poikasten paremmasta selviytymisestä (Olin ym. 2023) (kuva 4). 

Vapaa-ajankalastuksen alueittaiseen kuhasaalisarvioon sisältyy suurta epävarmuutta, mikä näkyy arvioiden voimakkaana heilahtelemisena erityisesti Perämerellä. Yksikkösaalis ei ole ongelmaton kalakannan runsauden mittari (Olin & Raitaniemi 2022a), mutta kuhakannan ja keskipainon muutokset tukevat yksikkösaalishavaintoja.

Kaupallisen kuhankalastuksen verkkopyyntiponnistus Saaristomerellä kasvoi hieman edellisvuodesta, mutta oli edelleen hyvin alhaisella tasolla (246 660 verkkovrk). Suomenlahdella pyyntiponnistus (100 679 verkkovrk) oli samaa luokkaa kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2022 verkkoyksikkösaalis Saaristomerellä (286 g/verkkovrk) oli aikaisempia vuosia pienempi, mutta silti suhteellisen korkealla tasolla. Saaristomeren tilastoruudulla 52 yksikkösaalis on kasvanut viime vuosina ja oli vuonna 2023 674 g/verkkovrk. Tilastoruudulla 47 yksikkösaalis (219 g/verkkovrk) pieneni hieman. Suomenlahdella yksikkösaalis (369 g/verkkovrk) nousi rajusti ja oli suurin tutkimusjaksolla. Vahvan vuosiluokan 2018 rekrytoituminen pyyntiin nosti yksikkösaaliita Suomenlahdella, mutta hitaamman kasvun Saaristomerellä yksikkösaalis noussee vasta 2024 (kuva 5). 

VPA perustuu arvioon ikäryhmäkohtaisesta luonnollisesta kuolevuudesta, kansallisista kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen tilastoista saatuihin kuhasaaliisiin sekä Luken näyteaineistojen perusteella arvioituihin ikäjakaumiin ja keskipainoihin. VPA:lla tehdyssä kanta-arviossa viimeiset vuodet ovat kaikkein epävarmimpia, ja niiden tuloksissa on eniten hajontaa eri päivitysten välillä. Tuloksissa esitetään päivitykset vuosien 2022 ja 2023 aineistoilla ja kahdella eri terminaalikalastuskuolevuuden (eli viimeisen vuoden kalastuskuolevuus) arvolla arvioituna. Käytetystä VPA-menetelmästä tarkemmin ks. Olin & Raitaniemi 2022a.

Lähteet

Heikinheimo, O., Pekcan-Hekim, Z. & Raitaniemi, J. 2014. Spawning stock–recruitment relationship in pikeperch Sander lucioperca (L.) in the Baltic Sea, with temperature as an environmental effect. Fisheries Research 155: 1–9.

Olin, M & Raitaniemi, J. 2022a. Merialueen kuha. Julkaisussa: Kalakantojen tila vuonna 2021 sekä ennuste vuosille 2022 ja 2023: Silakka, kilohaili, turska, lohi, meritaimen, siika, kuha, ahven ja hauki. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 72/2022: 89–107.

Olin, M., Heikinheimo, O., Lehtonen, T. & Raitaniemi, J. 2023. Long-term monitoring of pikeperch (Sander lucioperca) populations under increasing temperatures and predator abundances in the Finnish coastal waters of the Baltic Sea. Ecology of freshwater fish.