Purjon viljely avomaalla

Purjon avomaalle istutuksen yhteydessä annettavassa peruslannoituksessa pellolle levitetään typpeä 70–90 kg/ha. Tämän lisäksi kesällä annetaan vähintään kerran noin 20–30 kg/ha lisätyppilannoitusta, mieluummin kahdesti. Maasta vapautuvan typen määrästä riippuen purjon typenoton kokonaismääräksi tulee noin 180–210 kg N/ha. Maan liukoisen typen määrää voidaan mitata keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta. Maan liukoisen typen määrän pitäisi säilyä istutuksesta kymmenen viikon ajan 40 kg/ha yläpuolella 0–30 cm pintakerroksessa. Typpilannoitusta mitoittaessa pitää myös muistaa, että nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus 1250/2014) suurin sallima liukoisen typen määrä purjolle on kivennäismailla 250 kg/ha ja eloperäisillä mailla 210 kg/ha. 

Jos kevätlannoituksen fosforia (Etelä-Suomi 15.5. ja Pohjois-Suomi 15.6. mennessä annettu starttifosfori) ei ole sijoitettu maahan, purjolle voi antaa kesällä vielä lisänä fosforilehtilannoitusta 5 l/ha. Fosforilannoituksen enimmäismäärä fosforiasetuksessa määräytyy viljavuustutkimuksen mukaan siten, että fosforiluokassa 1 (huono) maksimimäärä on sipuleille 60 kg P/ha ja luokassa 7 (arveluttavan korkea) 5 kg P/ha. Fosforin viljavuusluokassa 4 (tyydyttävä) sallittu fosforilannoitus on 40 kg/ha.

Purjon fosforilannoituksen sallitut ylärajat fosforiasetuksen mukaan ja suositeltava kaliumlannoitus esitetään oheisessa taulukossa. Kaliumlannoituksen suositus pätee purjon keskimääräiseen satotasotavoitteeseen 25 t/ha. Jos tavoiteltava satotaso poikkeaa tästä, tulee annettavaa ravinnemäärää vastaavasti suurentaa tai pienentää. Kaliumlannoitus voidaan typpilannoituksen tapaan jakaa useampaan osaan kasvukauden aikana. Kaliumista voidaan antaa kaksi kolmasosaa kevätlevityksessä ja kolmasosa pintalannoituksena kesällä, käytännöllisimmin typen lisälannoituksen yhteydessä, rikkakasviharauksen alle, jos sellaisia tehdään.

¹⁾ Valtioneuvoston asetus 64/2023, ns. fosforiasetus. Katso asetus koskien mahdollista fosforintasausta tasausjakson aikana.

F1-hybridit ovat syrjäyttäneet vanhat lajikkeet myös purjolla. USA:laisten selvitysten mukaan Allium-suvun lajikkeista nykyisin yli 50 % on hybridilajikkeita. Koska purjoa viljellään vähän, on vaikea nostaa esille tiettyjä suositeltavia lajikkeita.

Hehtaarille taimia istutetaan noin 200 000 kpl. Taimitiheydellä voidaan vaikuttaa purjon läpimittaan. Väljästi istutetut purjot kasvavat paksummiksi, tiheästi istutetut hennommiksi. Purjot pyritään istuttamaan tasasyvyyteen.

Istutuksessa suositellaan käytettäväksi potkuvantaalla varustettua istutuskonetta. Tässä vannastyypissä vantaiden sisällä on koneellisesti liikkuva osa, joka työntää/”potkii” taimet yhden kerrallaan ulos vantaista. Tärkeää on myös, että taimet jäävät istutuksessa suoraan. Vinoon istutetuista purjoista ei tule suoria.  

Vaihtoehtona esikasvatettujen taimien istuttamiselle avomaalle on kylvö suoraan avomaalle kylvömattoa (siemenmattoa) käyttäen. Kylvömatto on tietynkokoisina paloina ostettava matto, johon siemenet on kiinnitetty valmiiksi sopivalle etäisyydelle toisistaan. Mattopalat levitetään maahan, niiden päälle levitetään ohut maakerros ja ne kastellaan tarpeeksi monta kertaa. Menetelmä soveltuu purjon viljelyyn pienessä mittakaavassa. Oheisen kuvan purjot ovat kasvaneet kylvömatosta. Tekniikalla pyritään rikkakasvien hallintaan taimien hitaan alkukehityksen aikana.