Purjon kasvinsuojelu

Purjon harmaahome (Botrytis porri) kulkeutuu korjattavan sadon mukana pellolta ja pilaa satoa varastossa. Tautia esiintyy erityisesti sateisina vuosina. Purjon harmaahometta voidaan torjua ennen korjuuta kemiallisesti ruiskutuksilla sekä viljelykierrolla.

Sipuliverkkokoin (Agrolepiopsis assectella) siipien kärkiväli on noin 16 mm. Etusiivet ovat harmaanruskeat, osittain tumman ruskeiden laikkujen peittämät. Etusiipien kärjissä on vaaleita laikkuja ja keskivaiheilla takareunassa yksi selvästi erottuva kolmiomainen valkea täplä, jossa voi olla mustia suomuja. Takasiivet ovat vaalean harmaat, väri on tummempi siipien kärjissä kuin tyvellä. Toukka on hyvin vaalean vihertävänkeltainen. Sillä on ohuet vaalean kellertävät sukaset ja harmaat nystyrät. Toukan pää on punertavankeltainen. 

Koi talvehtii aikuisena ja alkaa munia touko-kesäkuun vaihteessa. Se lentää aktiivisimmin iltayöstä. Naaras munii noin 100 munaa. Toukka miinaa aluksi lehtien yläosaa ja kaivautuu sitten kasvupisteeseen, mistä seurauksena kasvi tulee repaleiseksi ja saattaa kuolla kasvupisteen tuhouduttua. Myös kepa-, valko- ja ruohosipuli ovat sipuliverkkokoin sopivia isäntäkasveja. Sipuliverkkokoita on tavattu eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea, mutta suurin osa havainnoista painottuu etelärannikolle.

Sipuliverkkokoin tarkkailuun on saatavissa kaupallinen feromonivalmiste. Tarkkailua kannattaa tehdä rannikkoalueilla ja paikoilla, joissa sipuliverkkokoita on aiemmin havaittu.

Sipuliverkkokoin muninta voidaan estää käyttämällä harsoja tai verkkoja alkukesällä. Kaupallisesti myös Suomesta saatavilla olevan munakiilupistiäisen (Trichogramma brassicae) on osoitettu vähentävän sipuliverkkokoin toukkavaurioita yli 50 %, kun tätä loispistiäistä vapautettiin edellisen aikuissukupolven lennon aikana.
 

Sipulikärpänen (Delia antiqua) on väriltään vaalean harmaa ja tummanviiruinen, jalat ovat mustat. Toukat ovat valkeita, noin senttimetrin pituisia, ja ne elävät sipulin maanalaisissa osissa. Sipulikärpäsen toukat vioittavat juuristoa, minkä vuoksi lehdet kellastuvat ja näivettyvät. Koko kasvi voi kuihtua.

Sipulikärpäsiä ja sipulikoita torjutaan viljelykierron avulla. Viljelmä kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas edellisvuoden viljelmästä. Leviämistä voidaan ehkäistä myös verkoilla ja harsoilla, jotka levitetään heti istutuksen jälkeen. 

Tupakkaripsiäinen (Thrips tabaci) Tupakkaripsiäinen on maailmanlaajuisesti levinnyt tuholainen, jolla on laaja isäntäkasvikirjo. Avomaavihanneksista sitä tavataan lähinnä sipuleilla ja kaaleilla. Tupakkaripsiäinen on neulamaisen kapea noin 0,8–1 mm pitkä kellanruskea hyönteinen, jolla on kapeat ripsireunaiset siivet.  

Ripsiäiset (sekä toukat että aikuiset) imevät kasvisoluja tyhjiksi, joka aiheuttaa tyypillisen hopeakiilloksi kutsutun oireen sipulin naateissa. Ne aiheuttavat vakavia vaurioita kasveille, joiden lehdillä on tiivis kasvutapa. Syönnin jatkuessa vioittunut solukko voi kellastua ja kuivua, ja se voi lopulta ruskettua ja kuolla. Runsas ripsiäisten määrä voi vähentää sekä sipulin satoa että varastointilaatua. Tupakkaripsiäinen voi myös levittää viruksia. Ripsiäiset lisääntyvät nopeasti lämpimässä, ja ne ovat yleensä kuivien ja lämpimien kesien ongelma.

Ripsiäisille alttiita kasveja kuten kaalia tai sipulia, ei tulisi istuttaa viljelykierrossa syysvehnän tai rukiin jälkeen, koska ne tarjoavat ripsiäisille hyvät talvehtimisolot. Kuivuusstressi lisää ripsiäisvioitusta, joten riittävästä kastelusta on syytä huolehtia. Luontaisista vihollisista petopunkit, rikkaluteet (Orius sp.), ja harsokorennot syövät usein ripsiäisiä.

Käytettäessä kemiallista tautien ja tuhohyönteisten torjuntaa purjolla tulee hyväksytyt valmisteet, käyttömäärät ja -käyttökerrat tarkistaa käyttöselosteesta ja / tai Kemidigistä.

Purjon pitkän kasvuajan vuoksi kasvuston pitämiseen puhtaana rikkakasveista tarvitaan paljon työtä ja monia keinoja. Peltolohkolta, jolla tiedetään olevan runsaasti rikkakasveja, ne on torjuttava välikasveilta tai kesannoimalla ennen lohkon käyttöä purjon viljelyyn. Purjolta rikkakasvit torjutaan kasvukauden alkupuolella kemiallisesti ja torjuntaa täydennetään kasvun edetessä harauksin ja kitkemällä siihen asti kuin on tarpeen.

Kemialliseen siemenrikkakasvien torjuntaan purjolla on käytettävissä osin samoja aineita kuin muille sipuleille, mutta kaiken kaikkiaan ainevalikoima on vähäinen, ja joidenkin aineiden osalta purjolla on vain Minor use -hyväksyntä. Minor use -hyväksyntä tarkoittaa, että vähäisen tutkimusaineiston vuoksi viljelykasvin vioittuminen on mahdollista, ja valmisteiden mahdollisesti aiheuttamat vahingot ovat käyttäjän vastuulla. 

Herbisidejä eli rikkakasvien torjunta-aineita käytetään purjolla joko heti istutuksen jälkeen ”mustaan maahan” tai kevään ja alkukesän aikana pienikokoisille rikkakasveille. Kestorikkakasvien torjunnan lähtökohtana tulee pitää, että ne olisi hävitetty pellosta mahdollisimman vähiin jo esikasvien viljelyn yhteydessä, koska purjon herbisidit ja rikkakasviharaukset tehoavat niihin heikosti. Juolavehnän ja muiden heinämäisten rikkakasvien valikoivaan torjuntaan löytyy tosin kemiallisia vaihtoehtoja purjon viljelyvuonnakin. Koska kasvinsuojeluainevalikoimaan ja käyttöohjeisiin tulee usein muutoksia, käytettävissä olevat valmisteet ja niiden voimassa olevat käyttöohjeet (myös Minor use eli ns. off-label -luvat) tulee tarkistaa  kasvinsuojeluainerekisteristä ennen niiden käyttöä.

Lisäksi rikkakasveja on torjuttava harauksin useita kertoja. Hidaskasvuinen purjo alkaa jollakin tavoin kilpailla rikkakasvien kanssa vasta syksyllä, joten usein toistuvilla harauksilla varmistetaan purjon valon, veden ja ravinteiden saanti ja vaikutetaan olennaisesti satotulokseen. Traktorivetoinen rivivälihara, jossa riviväleissä toimivien hanhenjalka- ja/tai veitsiterien lisäksi lähimpänä riviä on sormiharat, voi olla purjolle hyvin sopiva, koska sen pyörivien kiekkojen kumiset sormet pääsevät turvallisesti lähelle purjorivejä. On myös olemassa pieniä käsin työnnettäviä sormiharoja. Kamera- tai GPS-ohjausta käyttävät uudet harat tekevät haraustyöstä myös aiempaa tarkempaa ja nopeampaa. Silti rivissä kasvavia rikkakasveja ja monivuotisia rikkakasveja kuten valvattia ja ohdaketta on varauduttava kitkemään myös käsin.