Punajuuren tuhoeläimet

Punajuurella esiintyy osittain samoja tuhohyönteislajeja kuin sokerijuurikkaallakin. Näitä ovat juurikaskirppa, luteet, juurikaskärpänen, juurikasankeroinen ja ruskohaiskiainen.

Juurikaskirpat (Chaetocnema concinna) ovat 2–3 mm pitkiä, kuperia ja kiiltävän mustia kovakuoriaisia. Aikuiset vioittavat juurikkaita ja raparperia nakertelemalla reikiä ja kuoppia lehtiin. Voimakas vioitus saattaa tappaa pienen taimen kokonaan. Kuiva ja lämmin sää pahentaa tuhoja, koska silloin kirpat liikkuvat aktiivisesti ja taimet kuivuvat nopeasti. 

Peltoluteet (Lygus rugulipennis) ja juurikaskirpat aiheuttavat tavallisesti pahimmat tuhot juurikkaille. Peltoluteiden imentävioitus näkyy ensin kasvupisteen tummumisena, myöhemmin ruusukemaisena kasvuna. 

Jauhosavikkaluteen (Piesma maculatum) aiheuttama vioitus on samankaltaista kuin peltoluteen. Jauhosavikkalude on kooltaan peltoludetta pienempi (2,5–3 mm). Se on soikea, litteä ja väriltään harmahtava. Lajin peitinsiivet ovat mustapisteiset. 

Juurikaskärpänen (Pegomya hyoscyami) Juurikaskärpäset muistuttavat kaalikärpäsiä. Ne ovat kooltaan 5–6 millin mittaisia, väriltään tuhkanharmaita, mutta niiden raajat ovat vaaleat (kaalikärpäsillä mustat). Juurikaskärpäset talvehtivat maassa kotelossa. Aikuiset kuoriutuvat kesäkuun alusta lähtien. Naaraat munivat juurikkaan lehtien alapinnoille. Muninta kestää noin kuukauden ajan. Toukat kuoriutuvat 2–7 vuorokauden kuluttua muninnasta ja elävät juurikkaan lehdissä miinaajina. Aluksi niiden tekemät käytävät ovat kapeita ja rihmamaisia. Toukkien kasvaessa käytävät laajentuvat suuriksi kuivettuviksi rakkuloiksi. Täysikasvuiset toukat ovat 8–9 milliä pitkiä ja väriltään kellanvalkoisia. Toukat kasvat täysikokoisiksi 10–14 päivässä ja pudottautuvat sitten maahan koteloitumaan. Juurikaskärpäsen lisääntyminen monivuotisessa viljelykierrossa on epätodennäköistä, jos kierrossa ei ole mukana muita juurikaskärpäsen isäntäkasveja: sokeri- tai rehujuurikasta, pinaattia tai mangoldia. Luonnonvaraisista kasveista kärpänen voi lisääntyä savikalla ja hullukaalilla.

Juurikasankeroinen (Heterodera schachtii) on sukkulamato, joka vioittaa sokerijuurikasta. Juurikasankeroisen isäntäkasveja on noin 80 % savikkakasveista ja ristikukkaisista: sokerijuurikas, punajuuri, pinaatti, mangoldi, kaali, kukkakaali, parsakaali, ruusukaali, rypsi, rapsi, retiisi, kyssäkaali, lanttu, nauris sekä rikkakasveista mm. vesiheinä, savikka, lutukka. Keväällä toukat tunkeutuvat juurikkaan juuriin ja ankeroinen ottaa ravintonsa juuresta. Ankeroinen leviää maa-aineksen mukana.

Ruskohaiskiaiset (Aclypea opaca) ovat noin sentin pituisia, ruskeanmustia ja leveärakenteisia kovakuoriaisia. Toukat ovat väriltään kiiltävän mustia ja muistuttavat siiroja. Toukat ja aikuiset syövät lehtiä repaleisiksi lehden reunoista alkaen. Syöntikuvioiden reunat ovat tummat. Ruskohaiskiaiset syövät puna-, sokeri- tai rehujuurikasta, pinaattia tai mangoldia. Luonnonvaraisista kasveista ne käyttävät ravinnokseen erityisesti savikoita ja maltsoja, joten savikkakasvien esiintymiseen juurikaskierrossa kannattaa kiinnittää huomioita.

Osaa punajuurikkaan tuholaisista kuten juurikasankeroista pystyy vähentämään vain pitkäaikaisella viljelykierrolla ja lajikevalinnalla, mikäli markkinoilta on saatavilla ankeroisen paremmin kestäviä punajuurilajikkeita. 

Kemiallinen tuhohyönteisten torjunta: Hyväksytyt valmisteet, käyttömäärät ja -käyttökerrat kannattaa tarkistaa käyttöselosteesta ja/tai Kemidigistä.