Punajuuren rikkakasvien torjunta
Punajuuren taimien alkukehitys on hidasta. Sen naatti ei kehity peittäväksi kuten sokerijuurikkaan, vaan lajikkeesta riippuen voi olla hyvinkin vaatimaton (esimerkiksi Pablo). Siksi punajuuren naatti kilpailee melko huonosti rikkakasveja vastaan. Näin ollen punajuurikkaalla rikkakasvintorjunnassa onnistuminen on satotuloksen kannalta vielä ratkaisevampaa kuin sokerijuurikkaalla. Punajuuren viljelyssä rikkakasvit torjutaan kasvukauden alkupuolella yleensä kemiallisesti ja torjuntaa täydennetään kasvun edetessä harauksin siihen asti kuin se on tarpeen.
Tulevaisuudessa herbisidivalikoima tulee todennäköisesti kapenemaan ja tukijärjestelmät suosivat mekaanista torjuntaa. Punajuuren suhteellisen lyhyen kasvuajan ansiosta punajuurella on mahdollista käyttää myös viivästettyä kylvöä. Tällöin kylvömuokkaus tehdään ikään kuin kahteen kertaan 1–2 viikon välein ja siten leikataan ensimmäinen siemenrikkakasvien aalto pois, ja kylvetään vasta sen jälkeen. Punajuurikas kestää useimpia sokerijuurikkaalle hyväksyttyjä rikkakasvin torjunta-aineita, mutta on kuitenkin esimerkiksi sokerijuurikasta arempi polttovioituksille.
Punajuuren siemenrikkakasvien torjuntaan on hyväksytty joitakin sokerijuurikkaalle hyväksyttyjä valmisteita. Koska ainevalikoimaan ja käyttöohjeisiin tulee usein muutoksia, käytettävissä olevat valmisteet ja niiden voimassa olevat käyttöohjeet (myös Minor use eli ns. off-label -luvat) tulee tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä ennen niiden käyttöä. Punajuurella kannattaa yleensä käyttää kahden ruiskutuksen ohjelmaa, joka on punajuurelle hellävaraisempi ja rikkakasveja vastaan tehokkaampi kuin kertaruiskutus. Ensimmäinen rikkakasviruiskutus tehdään, kun rikkakasvit ovat sirkkalehtiasteella tai viimeistään, kun rikkakasvien kasvulehdet ovat juuri näkyvissä. Toinen ruiskutus tehdään, kun uudet rikkakasvit ovat taas samalla kehitysasteella. Kahta useampaa ruiskutuskertaa ei punajuurella suositella lyhyehkön kasvuajan ja jäämäriskin takia.
Harauksella voidaan torjua rikkakasveja punajuurikasmaan riviväleistä. Haraukset voidaan tehdä traktorivetoista riviväliharaa käyttäen. Luomutuotannossa se on välttämätöntä ja tavanomaisessa viljelyssäkin tarpeellista täydentämään kemiallisen rikkakasvintorjunnan tulosta. Harausta ei kannata aloittaa ennen kuin yli viikko on kulunut siemenrikkakasvien torjuntaruiskutuksesta, jotta aineet ovat ehtineet kunnolla tehota. Useampi harauskerta on yleensä tarpeen, sillä punajuuren naatti on pieni eivätkä rivivälit kunnolla sulkeudu koko kasvukautena. Viimeisillä harauskerroilla tulee varoa vahingoittamasta punajuuren paksuuntuvaa juurta.
Useimmiten punajuuren viljelyssä joudutaan lisäksi kitkemään rikkakasveja käsin, sillä kemiallinen torjunta tai haraukset eivät tehoa kunnolla esimerkiksi hankaliin monivuotisiin rikkakasveihin kuten peltovalvattiin, pelto-ohdakkeeseen tai peltopähkämöön. Kestorikkakasvien torjunnan lähtökohtana kannattaa pitää sitä, että ne olisi hävitetty pellosta mahdollisimman vähiin jo esikasvien viljelyn yhteydessä. Juolavehnän valikoivaan torjuntaan löytyy tosin kemiallisia vaihtoehtoja punajuuren viljelyvuonnakin, mutta valmisteiden pitkät varoajat tulee ottaa huomioon.
