Perunan kasvitaudit

Perunarutto (Phytophthora infestans) on vakavimpia perunan tauteja, vaikka se nykyisin voidaankin hallita varsin hyvin toistuvilla kasvustoruiskutuksilla. Tautia voi esiintyä perunan lehdissä, varsissa, lehtiruodeissa, marjoissa ja mukuloissa. Taudin esiintyessä mukuloissa sitä sanotaan myös mukularutoksi. 

Taudin alkuvaiheessa perunan lehdyköihin muodostuu pieniä ruskeita, tähtimäisiä kuolioita, jotka laajenevat nopeasti mustanruskeiksi, pyöreähköiksi laikuiksi. Raja terveen ja sairaan solukon välillä on usein epäselvä ja väriltään kellertävä. Laikkujen reunamilla lehdykän alapinnalla kasvaa hentoa, vaaleata homekasvustoa, joka näkyy parhaiten aamukasteen aikaan. Harmaahome aiheuttaa joskus lehtiin samanlaisia kuoliolaikkuja kuin rutto, mutta niissä kasvava home on ruskehtavaa ja pölyävää.

Tauti voi ilmaantua myös perunan lehtien lehtiruoteihin, varsiin tai latvuksiin tummanruskeina kuolioina. Latvuksissa rutto ilmenee usein aluksi latvojen sykertymisenä, jonka jälkeen tyypilliset kuoliolaikut tulevat näkyviin. Tartunnan saaneissa mukuloissa näkyy aluksi ruskeita kuolioalueita, jotka taudin edetessä painuvat kuopalle. Halkaistussa mukulassa sairastunut malto on ruosteenruskeaa, kuivaa ja vioittuneen ja terveen mallon rajapinta on hyvin epäselvä.

Perunarutto talvehtii rihmastona talven yli varastossa tai pellossa säilyneissä mukuloissa. Mikäli ruttotartuntaa kantavat mukulat tuottavat versoja, ruttorihmasto kasvaa kehittyvän verson sisällä.

Alkukesällä ruton aiheuttaja kasvaa ulos varren tai lehtien ilmaraoista ja alkaa tuottaa kosteissa oloissa tautia levittäviä pesäkeitiöitä. Joskus tautia levittäviä pesäkeitiöitä voi muodostua myös sairaissa mukuloissa, josta ne päätyvät kasvustoon rankkojen sadekuurojen nostamien roiskeiden mukana.

Perunarutto voi säilyä talven yli maassa tai siemenperunan pintaan kiinnittyneessä mullassa myös suvullisesti syntyneiden munaitiöiden avulla. Munaitiöt ovat riippumattomia elävästä isäntäkasvista ja voivat säilyä maassa tartutuskykyisinä useita vuosia. Maasta munaitiöt voivat tartuttaa perunan alalehtiä tai levitä sateen roiskiman mullan mukana ylemmäs kasviin. 
Tavanomaisessa perunan ammattiviljelyssä rutontorjunta perustuu ajoissa aloitettuun ja oikein ajoitettuun kemiallisten rutontorjunta-aineiden käyttöön. Kasvustot tulisi pitää vapaina rutosta perunannostoon asti, jolloin estetään tautia ylläpitävien munaitiöiden kertyminen peltoon. Jos perunarutto on päässyt tuhoamaan lehtialaa merkittävästi, on syytä pitää välivuosia perunan viljelystä tällaisella lohkolla.

Perunaruton leviäminen on mahdollista, jos lehdet pysyvät märkinä vähintään 12 tuntia tai jos ilmankosteus pysyy korkeana vähintään kaksi vuorokautta. Ensimmäisten oireiden havaitsemisen jälkeen valitaan valmiste, jolla on taudin etenemisen pysäyttävä vaikutus. Lehtien nopean kasvun aikana kannattaa suosia systeemisiä valmisteita, jotka suojaavat myös uusia lehtiä. Saman tehoaineryhmän valmistetta ei kannata käyttää toistuvasti, jotta estetään torjunta-aineresistenssin muodostuminen. Aineiden käyttöohjeet, varoajat ja rajoitukset voi tarkistaa Kemidigi-tietokannasta.

Rutontorjunnan ydinkysymykset

• Tartuntalähteiden vähentäminen
• Siemenperunan terveys
• Jääntiperunan ja perunan jätekasojen vähentäminen
• Kunnollinen rutontorjunta myös loppukesällä, jolloin uusia munaitiöitä ei pääse muodostumaan kasvustossa
• Kemiallinen torjunta
  • Ensimmäinen ruiskutus tarpeeksi ajoissa (ruton alkamisvaroitukset)
  • Ruiskutusväli valmisteen, perunan kasvunopeuden ja ruttopaineen mukaan
  • Ruttopaine on arvioitava säätietojen perusteella, luotettavia ruttoennusteita ei tällä hetkellä ole saatavissa Suomessa
  • Ainevalinnassa muistettava erilaiset käytön rajoitukset ja resistenssivaara
• Lajikevalinta
• Mukularuton torjunta
  • Penkin muotoilulla voidaan jossakin määrin vähentää itiöiden pääsyä sadevesien mukana mukuloiden pinnalle
  • Varsiston hävityksellä voidaan vähentää perunaruton leviämistä mukuiloihin
  • Sadon kuivatus ennen varastointia vähentää ruton tartuntavaaraa noston jälkeen 

Varsikuolio (pahkahome, Sclerotinia sclerotiorum) ilmenee perunan varsissa aluksi vetistävinä laikkuina, jotka solukon kuivuessa muuttuvat ruskeiksi. Märässä kasvustossa laikkukohdissa kasvaa valkoista pumpulimaista hometta. Sairastunut solukko muuttuu kuitumaiseksi ja haurastuu. Tavallisesti varsi katkeaa laikun kohdalta. Varren sisään muodostuu pahkahomeelle tyypillisiä tummanruskeita tai mustia rihmastopahkoja. Perunan varressa pahkat voivat kasvaa 1–2 cm:n pituisiksi.

Yleensä varsikuolio vaurioittaa tai tappaa yksittäisiä kasveja, mutta pahimmillaan tauti voi tuhota koko kasvuston elokuun puolivälin tienoilla. Pahkahome on yleistynyt alueilla, joilla viljellään laajamittaisesti perunaa ja muita pahkahomeen isäntäkasveja, kuten rypsiä ja avomaan vihanneksia samoilla peltoaukeilla. Pahkahomeella on paljon isäntäkasveja ja se leviää ilman kautta myös naapurilohkoilta, joten kasvinvuorotus ei ole kovin tehokas taudin torjuntakeino.

Ruttoruiskutus fluatsinamia sisältävillä valmisteilla ennen perunan kukintaa vähentää myös varsikuolion leviämisriskiä. Pelkkää fluatsinamia sisältäviä valmisteita käytettäessä on muistettava, että perunan nopean kasvun aikaan ruttosuoja kestää enintään 5–7 vrk. Tarkista hyväksytyt valmisteet ja käytön rajoitukset osoitteesta: https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku

Lehtipolte (Alternaria solani ja A. alternata) ilmenee perunan lehdissä pienehköinä kuoliolaikkuina. Tavallisimmin lehtipoltteen aiheuttamat laikut ovat 1 - 2 mm laajuisia ja kulmikkaita, koska vain lehtisuonten välinen solukko tuhoutuu. Joskus lehtipoltteen laikuista muodostuu samankeskisiä, vuorotellen vaalean- ja tummanruskeita kehiä.

Perunalajikkeiden välillä on eroja taudinkestävyydessä. Lehtipolte on viime vuosina yleistynyt erityisesti perunavaltaisissa viljelykierroissa. Rutontorjunta-aineista mankotsebia sisältävät tuotteet tehoavat myös lehtipoltteeseen. Jos rutontorjuntaan käytetään pääasiassa valmisteita, jotka eivät tehoa lehtipoltteeseen, voi tankkiseokseen tarvittaessa lisätä lehtipoltteelta suojaavan valmisteen. Tarkista hyväksytyt valmisteet ja käytön rajoitukset osoitteesta: https://www.kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri/haku

Perunaseitti (Rhizoctonia solani) vahingoittaa suoraan vain perunan maanalaisia lehtivihreättömiä osia, mutta vaurioiden seuraukset näkyvät myös versojen kehityksessä. Mukuloissa tauti ilmenee levymäisinä sienen rihmastopahkoina, seittirupena, joka on ruokaperunassa lievä ulkonäköhaitta. Idätyksen aikana seitti vaurioittaa kehittyviä ituja.

Istutuksen jälkeen siemenperunassa tai maassa esiintyvä taudinaiheuttaja alkaa tuhota itujen ja kehittyvien rönsyjen nuorimpia osia. Verson maanalaisiin osiin ja tyvelle voi kehittyä ruskeita versolaikkuja, versojen kasvu hidastuu tai versot kuolevat. Seitin vaivaama kasvusto on aukkoinen ja kehittyy epätasaisesti. Seitti hidastaa myös rönsyjen kasvua ja seurauksena mukulat kehittyvät tiiviiksi ryppääksi lähelle verson tyveä. Mukuloista kasvaa epämuotoisia ja ne vihertyvät auringonvalossa. Seitti vaurioittaa myös kehittyviä mukuloita, joihin muodostuu rosopintaisia vakoja tai niistä kehittyy täysin muodottomia. Rönsyjen eriasteinen vaurioituminen johtaa kehittyvien mukuloiden epätasaiseen kokojakaumaan. 

Keskikesällä varsien tyvillä voi kasvaa seittimäistä valkeaa tai harmahtavaa sienirihmastoa, joka ei varsinaisesti vioita kasvia. Loppukesällä lehtihankoihin tai versojen tyville voi kehittyä vihreitä ilmamukuloita, koska kasvin yhteyttämä tärkkelys ei pääse kulkeutumaan mukuloihin. Samalla kasvin lehdet usein käpristyvät ja muuttuvat koviksi liian tärkkelyspitoisuuden takia.

Perunaseitti leviää mukulassa kuoren pinnalla levymäisinä, helposti irtoavina, mustanruskeina rihmastokasoina eli seittirupena. Kosteissa oloissa pahkat aktivoituvat ja alkavat kasvattaa paksua seittimäistä sienirihmastoa, joka nopeasti leviää ja vahingoittaa nuoria versojen ja rönsyjen alkuja. Seitin rihmastopahkat voivat säilyä myös maassa muutamia vuosia ja perunan istutuksen jälkeen maassa olevat pahkat aktivoituvat aiheuttaen samanlaista vioitusta kuin siemenperunassa leviävät pahkat. Siemenessä leviävä seitti voidaan torjua siemenperunan peittauksella, mutta maasta leviävään seittiin voidaan vaikuttaa vain viljelykierrolla. Perunalajikkeiden välillä on suuria eroja seittiherkkyydessä.

Seitintorjunnan avainkysymykset

• Siemenperunan peittaus
• Peittaustarve siemenperunassa esiintyvien pahkojen määrän perusteella
• Peittausmenetelmät vaikuttavat torjuntatehoon
  • Torjunta-aine pitäisi saada tasaisesti koko siemenmukulan pintaan
  • Upotuspeittauksen riskinä lisääntynyt tyvimädän riski
  • Ruiskutus istutuskoneessa vs. aineen riittävän tasainen levittyminen mukulaan
• Perunan nopeata taimettumista edistävät tekijät:
  • Istutus lämpimään maahan – ei useinkaan mahdollista
  • Esi-idätys
  • Istutus matalaan
  • Lajikevalinta
  • Viljelykierto

Siemenperunassa leviävä seitti voi aiheuttaa pahoja tuhoja viljelykierrossa – maasta puuttuu ”luontainen vastustuskyky” seittiä vastaan.

Harmaahilse (Helminthosporium solani) aiheuttaa perunan kuoreen hopeanharmaita laikkuja. Oireet näkyvät erityisen selkeästi punakuorisissa perunalajikkeissa. Harmaahilsettä aiheuttava sieni lisääntyy ja leviää perunan mukulan pinnalla muodostuvien kuromaitiöiden välityksellä. Taudinaiheuttaja leviää etenkin varastoissa, jos mukuloiden pinnalle tiivistyy vettä ja itiötuotanto käynnistyy. Tauti voi levitä myös kasvukaudella siemenperunoista satomukuloihin. Siemenperunasta harmaahilsettä voidaan torjua torjunta-ainekäsittelyllä. 

Maltokaarivirus (PMTV) aiheuttaa perunan maltoon ja pintaan ruskeita kuoliorenkaita tai -kaaria. Virusta levittää kuorirokon aiheuttaja, Spongospora subterranea, joka aiheuttaa perunarupea muistuttavaa oiretta mukuloissa sekä äkämäkasvaimia perunan juuriin. Maltokaarivirus ei pysty tartuttamaan perunaa ilman kuorirokon aiheuttajaa. Kuorirokko tartuttaa perunaa pahiten märässä ja viileässä maassa. Kuorirokon aiheuttaja (ja PMTV) säilyy maassa tartutuskykyisenä yli 10 vuotta. Tauti leviää herkästi koneisiin ja jalkineisiin tarttuneen maa-aineksen mukana. Maltokaarivirus leviää siemenperunan mukana uusille lohkoille, mutta se lisääntyy tuhoisalle tasolle ainoastaan liian tiheän perunanviljelyn seurauksena. Kun virus on siirtynyt lohkolle siemenperunassa, kestää vähintään 5–15 vuotta viljelykierrosta riippuen, ennen kuin tuhot alkavat näkyä merkittävästi sadossa.

Torjunnan avainasiat

• Hyvä viljelykierto estää taudin lisääntymisen tuhoisalle tasolle
• Leviämisen estäminen uusille lohkoille
• Siemenperunan terveys
• Oireettomatkin mukulat voivat olla viruksen tartuttamia
• Koneiden ja laitteiden puhdistaminen mullasta
• Lajikkeet, joissa oireita ilmenee vähän
• Ei runsasta sadetusta mukulanmuodostuksen aikana
• Maan rakennetta ja vesitaloutta parantavat toimenpiteet 

Tavallinen perunarupi (Streptomyces europaeiscabiei) ja pohjanrupi (S.turgidiscabies) ovat yleisimmät perunaruven aiheuttajat Suomessa. Ruven aiheuttajat ovat sädebakteereita. Molemmat rupibakteerit voivat aiheuttaa hyvin erilaisia rupioireita lievästä pintaruvesta syvälle maltoon ulottuvaan syvärupeen. Oireiden perusteella perunarupea ja pohjanrupea ei pysty erottamaan toisistaan. Pohjanrupi ilmenee joskus verkkomaisena rupikasvaimena kauttaaltaan mukulan pinnalla. Oire muistuttaa Suomessa harvinaisemman verkkorupibakteerin (S. acidiscabies) vioitusta. Lisäksi kuorirokko aiheuttaa usein hyvin samankaltaista vioitusta kuin perunarupi.

Perunaruvet leviävät siemenperunassa, mutta tautia aiheuttavat sädebakteerit kuuluvat peltomaiden luontaiseen pieneliöstöön. Ruvenaiheuttajat lisääntyvät, jos perunaa viljellään liian usein samalla lohkolla. Perunarupibakteerit vioittavat myös porkkanaa, sokerijuurikasta ja punajuurta, joten nämä soveltuvat huonosti samaan viljelykiertoon perunan kanssa. Tavallisen perunaruven aiheuttajat viihtyvät maassa, jonka pH on 5,3–7,5. Rupisuus voi tulla ongelmaksi lämpimässä, kuivassa ja ilmavassa maassa, jonka pH on korkea. Oljen, karjanlannan, kompostin, tuhkan tai kalkin levittäminen perunamaalle voi lisätä rupisuutta. Toisaalta kalkin sisältämä kalsium on ravinne, jonka puutteessa mukuloiden laatu heikkenee monella tavoin. Pohjanruven kasvuvaatimukset ovat väljemmät kuin perunaruven, joten se voi aiheuttaa ongelmia happamammassa ja kosteammassa maassa kuin perunarupi.

Ydinkysymykset perunarupien torjunnassa

• Perunarupea voidaan vähentää sadetuksella. Sadetus on aloitettava aivan mukulanmuodostuksen alussa, kun mukulan alut ovat pippurin kokoisia
• Perunan Ca-saanti on turvattava lannoitteilla, jotka eivät nosta maan pH:ta
• Eloperäiset lannoitteet, kuten karjanlanta, lisäävät suuresti rupiriskiä
• Lajikkeiden ruvenkestävyydessä on suuria eroja

Punamätä (Phytophthora erythroseptica) ja sydänmätä (Globisporangium (aiemmin Pythium) lajit) ovat yleistyneet viime vuosina. Ne vioittavat perunaa lämpiminä kesinä etenkin veden vaivaamilla lohkoilla. Ne voidaan torjua noudattamalla hyvää viljelykiertoa.

Perunan varsia ja mukuloita mädättävät bakteeritaudit ovat useiden eri bakteerien aiheuttama tautiryhmä, jonka oireet voivat vaihdella suuresti kasvukaudesta, perunalajikkeesta ja bakteerilajista riippuen. Tyypillinen tyvimätä ilmenee kiiltävänmustana, pahanhajuisena bakteerilimana varsien tyvillä. Mätäneminen saattaa myös alkaa kasvin yläosista ilman että tyvellä näkyy oireita. Toisinaan mädäntyminen näkyy vain halkaistussa varressa ilman, että varren ulkopuolella on mätänemisoireita. Tyvimätää aiheuttavat useat  Pectobacterium-suvun lajit. Samanlaisia oireita aiheuttavat myös Suomessa 2000-luvun alkupuolella yleisinä esiintyneet Dickeya-suvun bakteerit. Niiden merkitys on kuitenkin vähentynyt viime vuosina. 

Leviämis- ja tartuntatavat

Tyvi- ja märkämätä leviää lohkolle piilotartuntaa kantavan siemenperunan mukana. Pectobacterium-lajit leviävät maassa mädäntyvästä emomukulasta satomukuloiden pinnalle vesivirtausten mukana. Satomukuloihin bakteerit pääsevät vain haavojen tai avointen korkkihuokosten kautta. Tyvimätäbakteerit pystyvät kulkeutumaan satomukuloihin myös rönsyjä pitkin, jolloin ne päätyvät suoraan satomukulan johtojänteisiin. Kesällä tapahtunut tartunta aiheuttaa mukuloiden mätänemisen yleensä vasta varastossa, tai tauti puhkeaa seuraavana vuonna, jos tartunnan saanutta satoa käytetään siemeneksi. 

Dickeya-lajit leviät perunan juurten kautta nopeasti koko kasviin, ja tauti siirtyy herkästi kasvista toiseen. Dickeya ilmeneekin usein tautisten kasvien muodostamina pesäkkeinä pellossa. Bakteerit voivat levitä pellossa myös sateiden aikaansaamien aerosolien mukana. Ilmeisesti erilaiset hyönteisetkin voivat levittää bakteereita. Sadonkorjuun, käsittelyn ja varastoinnin aikana bakteerit leviät herkästi mukulasta toiseen, jos sadon seassa on mädäntyviä mukuloita.

Tyvimätä on ongelma erityisesti siemenperunatuotannossa. Tyvimätäisten kasvien takia siemenperunan laatuluokka laskee tai erä ei kelpaa lainkaan siemeneksi Märkämätä voi aiheuttaa suurissa perunavarastoissa huomattavia varastohävikkejä ja ongelmia mätänemättömän sadon käyttölaadussa. 

Torjunnan avainasiat

• Tyvimätäbakteerit leviävät ensisijaisesti siemenperunan mukana
• Miltei kaikissa siemenerissä on vähäisiä määriä tyvimätäbakteereita
• Tauti pysyy oireettomana, kun bakteeripitoisuus on pieni
• Oireet puhkeavat vasta, kun bakteeripitoisuus kasvaa tarpeeksi suureksi
• Ydinkysymys: Miten estää bakteeripitoisuuden kasvu siemenperunan varastoinnin ja kuljetusten yhteydessä sekä välivarastoinnissa ennen istutusta?
• Lämpötila ei saisi nousta yli 15 °C
• Peruna ei saisi joutua hapettomaan tilaan (suursäkit lämpimässä)
• Perunan pinnalle ei saisi tiivistyä vettä
• Leviämisen estäminen mukulasta toiseen
• Koneiden ja laitteiden puhdistus tyvimätäisten erien käsittelyn jälkeen
• Pellolla taudin leviämiseen ei voi vaikuttaa

Aiemmin Suomessa esiintyi perunalla useita eri viruksia, joiden oireet näkyivät perunan versojen kitukasvuisuutena, keltakirjona (kloroosi), kuolioina ja kurttulehtisyytenä. Samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti monta eri virusta, jotka yleensä voimistivat toinen toistensa oireita. Oireiden perusteella eri viruksia tai niiden sekatartuntoja ei pysty tunnistamaan.

Nykyisin Suomessa tavataan yleisesti vain Y-virusta. Y-viruksen oireet voivat ilmetä lievänä lähes huomaamattomana kirjavuutena ja kurttuisuutena perunan lehdissä. Toisena ääripäänä ovat ankarat kuoliolaikut ja voimakas kitukasvuisuus. Y-viruksesta esiintyy Suomessa yleisimpinä kolme eri rotua Y⁰, Yⁿ ja Y^ntn.  . Y⁰-rotu aiheuttaa monissa lajikkeissa ankarammat oireet, kun Yⁿ-rotu.

Vakava Y-virustartunta voi aiheuttaa suuria satotappioita. Monet nykyisistä perunalajikkeista ovat melko kestäviä. Suurin seuraus Y-viruksen yleistymisestä oli, että tietyistä perunalajikkeista ei ollut saatavissa sertifioitua siementä, koska virusrajat ylittyivät.