Annosten pienentäminen
Perunasta torjutaan kemiallisesti rikkakasveja ja tauteja. Näistä helpoimmin pystytään vähentämään rikkakasviruiskutuksia. Myös tautien torjuntaa voidaan tarkentaa ja vähentää torjunta-ainekäyttöä lajikevalinnalla. Tarpeenmukaisen rikkakasvintorjunnan tehtävänä on pitää maa puhtaana rikkakasveista niin pitkään, kunnes perunakasvusto on tarpeeksi peittävää.
Myöhään itävistä, perunan peittoon jäävistä pienistä rikkakasveista sen sijaan ei ole haittaa sadon muodostukselle. Torjunnan taloudellinen kynnys onkin mietittävä tapauskohtaisesti. Istutettaessa myöhään lämpimään maahan taimettuminen on nopeaa, ja mekaaninen rikkakasvintorjunta on kilpailukykyinen vaihtoehto kemialliselle torjunnalle. Mekaanisen rikkakasvintorjunnan suurimpana vaikeutena perunan taimettumisen jälkeen on harjun/penkin päällyksen käsittely siten, että rikkakasvit saadaan hävitettyä perunakasvuston kärsimättä.
Kasvitautiriskin pienentäminen alkaa tartuntalähteiden kartoittamisesta ja niiden poistosta. Esimerkiksi lajittelujätteiden "kaatopaikat" sekä omat ja vieraat ruiskuttamattomat palstaviljelmät saattavat levittää ruttoitiöitä. Riskien kartoittaminen kannattaa. Liikkeelle voi lähteä vaikka edellisen kesän tautitilanteesta.
Lajikkeiden rutonkestävyys muuttuu samalla, kun ruttokannat kaiken aikaa muuttuvat. Siksi tilannetta on jatkuvasti seurattava. Lajikkeen rutonkestävyys on huomioitava myös rutontorjunnan tarvetta harkittaessa. Penkin muotoilu mahdollisimman suureksi estää mukularuttosaastuntaa. Muodostuva sato saadaan niin syvälle, että se on paremmin turvassa ruttosaastunnalta.
Kun typpilannoitusta vähennetään, pienennetään myös ruttoriskiä. Mitä rehevämpi on kasvusto, sitä alttiimpi se on ruttotartunnalle. Myös kasvuston ilmavoittaminen esimerkiksi riviväliä suurentamalla pienentää tartuntavaaraa.
Ennusteisiin perustuvassa rutontorjunnassa tavoitteena on kohdentaa ruiskutukset niin, että kasvustossa on riittävä suoja aina, kun sääolot suosivat ruton leviämistä ja tartuntaa. Torjunnan aloitusajankohtaa ei nykyisin pysty arvioimaan pelkästään sään tai kasvuston kehityksen perusteella. Aloitusajankohdan määräävät myös perunalohkolla ja sen lähiympäristössä olevat ruton tartuntalähteet ja taudin kehittyminen niissä. Kesän ruttotilanteesta tiedotetaan mutta tiedotteet eivät anna oikeaa kuvaa paikallisista lohkokohtaisista eroista. Kun ruttoruiskutukset on aloitettu, ruiskutusten uusintatarve voidaan arvioida paikallisten sääolojen perusteella.
Yksinkertainen ja takuuvarma ennustemalli
Jos perunapellossa kävellessä heinäkuun puolivälin jälkeen housunlahkeet kastuvat kahtena peräkkäisenä aamuna vielä klo 9 jälkeen ja edellisestä ruiskutuksesta on 10 vuorokautta - ei muuta kuin ruiskuttamaan.
Perunalle on käytettävissä hyvä valikoima kasvinsuojeluaineita. Aineita valittaessa pitää ottaa huomioon erilaiset valmisteiden käytön rajoitukset. Ruiskutuksissa pitää myös huomioida käytettävän aineen varoaika.
Lisätietoa
Perunan viljelyohjeita löytyy myös Perunantutkimuslaitoksen PETLA sivulta
Kuvia perunan kasvintuhoojista ja erilaisista oireista Kasvintuhoojakuvastossa