Palsternakan viljelyohjeita

Palsternakan viljelyyn suositellaan maalajeja, jotka ovat hiedasta urpasaveen. Multamaita pidetään liian kylminä palsternakalle. Suositeltavia eivät myöskään ole karkeat, vähähumuksiset hietamaat hiekanlento-ongelman vuoksi. Jäykissä savimaissa palsternakan tarvitsema itämiskosteus ei riitä ja myöhäisissä nostoissa olosuhteet saattavat sateiden vuoksi tulla liian vaikeiksi.

Parhaiten palsternakka menestyy runsasmultaisella hietamaalla. Lohkon ojitus tulee olla hyvässä kunnossa, sillä upottavalta peltolohkolta ei palsternakan nosto onnistu.

Palsternakka voidaan viljellä joko tasamaalla tai harjussa. Jäykähköillä ja matalamultaisilla pelloilla tasamaaviljely kuitenkin tuottaa selkeästi heikompia tuloksia kuin mitä harjuviljelyllä saadaan.

Harjuviljely edellyttää tarkoitusta varten valmistettua harjuntekolaitetta sekä harjuun soveltuvaa kylvötekniikkaa. Harjuviljelyssä ei kokemusten mukaan päästä kuitenkaan aikaisempaan kylvöön kuin tasamaalla. Harjuviljelyssä myös sadon laatu paranee, sillä syvämultainen harju antaa mahdollisuuden pitkille ja hyvämuotoisille juurille. .Mutta tasamaaviljelykin voi antaa hyviä satotuloksia syvämultaisilla maalajeilla. 

Harjumenetelmän riskinä saattaa olla kuivina keväinä veden puutteesta johtuvat itämis- ja taimettumisongelmat. Harjuiksi muotoillun maanpinnan pinta-ala on suurempi kuin tasamaan, siksi kuivalla säällä haihdunta harjuista on suurempi ja harjujen kuivuminen voimakkaampi kuin tasamaan.

Tasamaaviljelytekniikka on yksinkertaisempi, koska viljelystä selviydytään normaalilla rivivälillä, ilman harjuntekolaitetta ja ilman kylvökoneen erikoisasennuksia.

Uudet viime vuosina markkinoille tulleet hybridilajikkeet ovat tuoneet suurta parannusta palsternakan viljelyyn, sillä niiden sato on tasalaatuista ja kuori sileää. Myös sadontuotto on ollut hyvää luokkaa. Tasaisin ja nopein kasvuun lähtö saadaan käyttämällä esi-idätettyä siementä, jota on saatavana joistakin uusista lajikkeista. Palsternakalla onkin viime vuosina tullut vaihtoehtoja kauan viljelyssä olleelle White Gem -lajikkeelle uusista hybridilajikkeista.

Palace F1 on suosittu hybridilajike, jonka juuret ovat kiilamaiset ja sileäpintaiset.  Lajiketta on saatavana sekä esi-idätettynä siemenenä että pillerinä.   

White Gem on avopölytteinen lajike jota viljeltiin aikaisemmin runsaasti, mutta aikaisuus, sadon laatu ja satoisuus eivät olleet uudempien hybridilajikkeiden tasoa. Siemenen hinta on noin kolmasosa hybridilajikkeiden hinnasta, ja sitä on edelleen saatavana.

Gladiator F1 oli maailman ensimmäinen palsternakkahybridi. Sen juuret ovat suurempia kuin White Gemin ja ne ovat hyvin varastokestäviä. 

Muita Suomessa viljelyssä olleita hybridilajikkeita ovat Panache F1, Javelin F1 ja Archer F1.  

Panache F1 juuren muoto on voimakkaan kartiomainen. Naatti on myös vahva ja se kestää ränsistymättä pitkälle syksyyn. Kestävä naatti sadonkorjuuseen asti on toivottu ominaisuus, koska sadonkorjuussa palsternakat nostetaan tavallisesti naatista nostavilla porkkanan nostokoneilla.

Javelin F1 on myös palsternakkahybridi. Sen juuret ovat pitkiä ja hoikkia. Kasvuaika on pitkä, joten vaatii meillä suotuisia olosuhteita menestyäkseen. Koska juuret ovat hoikkia, pitää kylvöksenkin olla tiheämpi kuin paksujuurisilla lajikkeilla. 

Archer F1 hybridiä pidetään suurisatoisena, pitkäjuurisena lajikkeena, joka muistuttaa vanhaa White Gemiä. Kasvu on hybridilajikkeen tapaan tasaista verrattuna avopölytteisiin. 

Uudempia hybridilajikkeita ovat mm. Pegasus F1, jolla on hyvin tasaiset valkeat sileäkuoriset juuret, Victor F1, joka on aikainen ja erittäin pitkäjuurinen lajike, Vulcan F1, joka on hiukan Victoria myöhäisempi, sileäkuorinen, tasalaatuinen juuriltaan ja kuorinnan jälkeistä tummumista sietävä sekä Viper F1, joka on myöhäisempi pitkäjuurinen lajike. 

Palsternakan siemen menettää nopeasti itävyyttään. Tämän vuoksi ei pitäisi käyttää muuta kuin edellisen vuoden siemenerää. Voi olla, että itävyysprosentti laskee lähelle 50, jolloin kylvöksistä tulee hyvin aukkoisia. Paljas siemen on muodoltaan leveä ja litteä, joten se on vaikea kylvää tasaisesti. Palsternakan siemeniä on grammassa 150–250 kpl. Pilleröity siemen on kylvettävä huolellisesti, sillä suuri pillerimassa vaatii runsaasti kosteutta liuetakseen maassa niin, että kosteutta riittää vielä siementen itämiseenkin. 

Keväällä kynnetty maa kuivuu kylvökuntoon muutamaa päivää syyskynnettyä nopeammin.

Palsternakka kylvetään matalaan 1,0–2,0 cm syvyyteen ja itäminen kestää 2–3 viikkoa. Maan tulisi olla niin hikevää, että kylvökerros säilyy kosteana koko pitkän itämisajan. Hietamaat ovat hikevimpiä maita. Starttifosfori sijoitetaan siemenrivin alapuolelle. On huomattava, että kylmässä maassa fosfori on heikosti kasvien saatavilla. Riviväli palsternakalla on sekä harjuviljelyssä että tasamaan viljelyssä 45–75 cm ja siemenväli 7,5–12 cm.

Kylvömuokkaus tehdään heti, kun maa kuivuu muokkauskosteuteen. Toisaalta muokkauskerrosta ei saisi tiivistää liioilla muokkauskerroilla, koska palsternakka on tyypiltään pitkäjuurinen kasvi, ja se vaatii syvän muokkauskerroksen.

Palsternakan itämisen minimilämpötila on 5 °C. Maan lämpötila vaikuttaa esi-idättämättömän siemenen itämis- ja taimettumisaikaan oheisen taulukon mukaisesti. Esi-idätys ammattiviljelyssä kuitenkin tehdään yleensä jo siemenen tuottajan toimesta. 

Palsternakka on pitkän kasvuajan kasvi ja on perusteltua jakaa typpilannoitus useampaan osaan kasvukauden aikana. Peruslannoituksen lisäksi suositellaan yleensä lisälannoitusta heinäkuussa, kun maan liukoisen typen määrä vähenee kasvin typen oton seurauksena. Kun palsternakkaa vielä viljellään yleensä keveillä kivennäismailla, niin sateet voivat pitkän kasvukauden aikana huuhtoa muokkauskerroksen käyttökelpoista typpeä alempiin maakerroksiin kasvin ulottumattomiin.

Maan liukoisen typen määrää voidaan mitata keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta. Maan liukoisen typen määrän pitäisi säilyä kylvöstä kymmenen viikon ajan 40 kg/ha yläpuolella 0-30 cm pintakerroksessa. Typpilannoitusta mitoittaessa pitää myös muistaa, että nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus 1250/2014) suurin sallima liukoisen typen määrä juureksille on kivennäismailla 200 kg/ha ja eloperäisillä mailla 170 kg/ha.

Mikäli lohkolla on viljelty edellisenä vuonna runsaasti typpeä maahan jättävää kasvia kuten sokerijuurikasta, jonka naatti on kynnetty maahan, voidaan typpilannoitusta vähentää n. 20 kg/ha.

Fosforilannoituksen sallitut ylärajat juureksille fosforiasetuksen mukaan esitetään oheisessa taulukossa. 

Palsternakalle ei löydy virallisia kasvikohtaisia lannoitussuosituksia, mutta sen lannoituksen suunnittelussa voi hyödyntää porkkanan suosituksia, koska ne ovat kasvutavaltaan lähellä toisiaan. Kuitenkin on otettava huomioon, että palsternakan tyypillinen sato 20–25 t/ha on vain noin puolet porkkanan tyypillisestä sadosta 50 t/ha. Lannoitus suhteutetaan niiden satoeroon. Hyvin onnistunut palsternakkasato voi olla 30–35 t/ha.

¹⁾ Valtioneuvoston asetus 64/2023, ns. fosforiasetus. Katso asetus koskien mahdollista fosforintasausta tasausjakson aikana.

Hivenravinteiden puutos tai/ja sääolosuhteet aiheuttavat kasvuhäiriöitä palsternakan maltoon. Kuivassa maassa palsternakka saattaa kärsiä hivenravinteiden puutteesta. Kyseessä on tällöin lähinnä boorin puute. Viime vuosina on yleistynyt eurooppalainen tapa lisälannoituksen ja hivenlannoituksen antamisesta nestemäisessä muodossa ja ruiskuttamalla. Myös Suomessa on kattavat valikoimat nestemäisiä lannoitteita. Edellytyksenä lehtilannoitukselle on, että kasvustossa on riittävästi lehtipinta-alaa ruiskutusaikana.