Palsternakan tuholaiset
Porkkanakärpänen
Porkkanakärpänen on sarjakukkaisten kasvien tuholainen. Porkkana on porkkanakärpäsen tavallisin isäntäkasvi, mutta sen on havaittu elävän myös muilla sarjakukkaisilla, kuten palsternakalla, sellereillä, tillillä, persiljalla, kuminalla ja fenkolilla. Se voi elää myös useilla luonnonvaraisilla sarjakukkaisilla kasveilla. Kuminan lisääntynyt viljely on myös paikallisesti runsastuttanut porkkanakärpäspopulaatioita.
Porkkanakärpänen on 5–6 mm pitkä, kiiltävän musta, hoikka kärpänen. Raajat ovat hennot ja vaalean keltaiset eikä niissä ole tummia säärikarvoja. Se on melko helposti tunnistettavissa liima-ansoista (vrt. kaalikärpänen).
Tarkkailu keltaisilla liimapyydyksillä aloitetaan toukokuun lopulla. Tarkkailun ajoittamisessa auttaa lentoennuste, joka on saatavilla osoitteessa Luken luonnonvaratieto -palvelusta (https://luonnonvaratieto.luke.fi/kartat?panel=kasvinsuojelu.) Kotimaisten havaintojen mukaan porkkanakärpäsiä tulee runsaasti ansoihin, jotka ovat suojaisissa paikoissa lohkon reunassa tai jopa sen ulkopuolella. Kelta-ansoja pitäisi olla 3–5 kpl jokaisella palsternakkalohkolla, jotta havainnointi olisi luotettavaa. Ansoja tarkkaillaan useamman kerran viikossa ja vaihdetaan viikoittain, tai silloin kun hyönteismäärä pyydyksissä vaikeuttaa laskentaa ja havainnointia. Vaihda ansat myös silloin, kun tuuli tai vesisade on ryöpyttänyt liimapintaan multaa ja roskia. Porkkanakärpäsen torjuntakynnys on 5 kärpästä/liimapyydys/ viikko.
Pikkulinnut voivat joskus jäädä kiinni liimapyydyksiin. Tällaiset vahingot vältetään, kun käytetään katiskaverkkoa tms. liimapyydyksen ympärillä.
Aikuiset kärpäset viettävät suurimman osan ajastaan peltoa ympäröivien puiden ja pensaiden lehdillä. Ne välttävät avoimia ja tuulisia paikkoja ja lentävät pellolle vain munimaan, joten voimakkaimmat vioitukset keskittyvät peltojen reunoihin. Naaras voi munia 2–3 päivänä keskimäärin 40 munaa kerrallaan. Munat ovat tavallisesti 3–4 munan ryhminä maan raoissa tai sen pinnalla, korkeintaan 4 cm:n etäisyydellä isäntäkasvista. Munien kuoriutumisnopeus riippuu lämpötilasta, mutta yleensä toukkia löytyy noin kaksi viikkoa muninnan jälkeen. Toukat kaivavat ohuita ruskettuvia käytäviä juureen. Toukkien kehitys kestää noin kuukauden. Heinä-elokuussa toukat alkavat koteloitua maahan, lähelle porkkanan juurta, 6–10 cm syvyyteen. Suurin osa koteloista jää talvehtimaan ja lopuista kuoriutuu toisen sukupolven kärpäsiä elokuussa. Huomattavaa on, että rannikkoalueilla toisen sukupolven lento voi alkaa jo heinäkuun loppupuolella.
Porkkanakärpäset liikkuvat varsin lyhyitä matkoja. Englantilaisissa tutkimuksissa on todettu, että kun etäisyys talvehtimispaikasta kasvaa kymmenkertaiseksi (esimerkiksi sadasta tuhanteen metriin), kärpästen määrä vähenee 70-kertaisesti. Niinpä viljelykierto ja uuden lohkon sijoittaminen mahdollisimman kauas entisestä ovat erittäin tärkeitä porkkanakärpäsongelman ehkäisykeinoja. Verkot ja harsot on todettu erittäin tehokkaiksi keinoiksi estää porkkanakärpäsen vioitus, mutta pitää muistaa, että porkkanakärpänen talvehtii kotelossa maassa. Jos palsternakka sijoitetaan samalle kasvulohkolle kuin edellisenä kasvukautena porkkana, selleri tai kumina, porkkanakärpäset voivat kuoriutua verkon tai harson alle. Viljelykierrossa tulisi joka tapauksessa välttää muiden sarjakukkaisten viljelyä.
Kemialliseen torjuntaan hyväksytyt valmisteet, käyttömäärät ja -käyttökerrat kannattaa tarkistaa käyttöselosteesta ja / tai Kemidigistä.
