Yleistä lantun viljelystä

Lanttua (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera) viljellään usein savipitoisilla maalajeilla, mutta sitä voidaan viljellä myös hyvin lannoitetuissa hieta- ja hiesumaissa. Huomioi kuitenkin hiesumaiden kuorettumisherkkyys! 

Typen tarve on suurehko noin 130 kg/ha, josta kaksi kolmasosaa levitetään keväällä ja kolmasosa myöhemmin kesällä. Viljelykierrossa lanttu sopii hyvin sokerijuurikkaan jälkeen viljeltäväksi, sillä ne ovat erisukuisia kasveja mikä vähentää tautiriskiä, ja sokerijuurikas jättää maahan paljon ravinteita lantun käytettäväksi.

Boorin puute vaivaa helposti erikoisesti lanttua, ja se ilmenee siten, että lantun malto on lasittunut ja siinä on ruskeita laikkuja tai onkaloita, syntyy ns. ruskotautia. Booripitoisten lannoitteiden käyttö on aina tarpeen, vaikka eroja ruskotautiherkkyydessä on myös lajikkeiden välillä.

Toinen tärkeä kysymys on rikkakasvitorjunnassa onnistuminen. Torjunta-ainevalikoimaan kaivattaisiin pikaista apua ja selvityksiä käyttöohjeiksi erilaisissa käyttöolosuhteissa. Hyönteisverkkojen läpi voi antaa herbisidiruiskutuksia, varsinkin, jos verkko ei ole kovin tiheää.

Kaiken kaikkiaan lanttu on ristikukkaisena kasvina kasvinsuojeluongelmien vuoksi vaikea kasvi viljellä, vaikka se viihtyy hyvin kasvuolosuhteissamme. Ristikukkaiset viljelykasvit ovat kaikkien hankalien maalevintäisten tautien (möhöjuuri, taimipolte, pahkahome, kaalirutto) isäntäkasveja, mikä vaikeuttaa huomattavasti viljelykiertovaatimusten täyttämistä. Viljelykiertoa suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon, millä viljelykierrolla saadaan puhdistettua maata maalevintäisistä kasvitaudeista.