Lantun kalkitus ja lannoitus

Lanttu hyötyy muidenkin kaalikasvien tavoin maan korkeasta pH:sta. Näin ollen lanttupellon suositeltava pH-taso on 6–7 pH-yksikön välillä, mieluummin jopa neutraali eli 7,0, jolloin möhöjuuritaudin leviämisen vaara on vähäisempi. Boorin puutteesta johtuva ruskotauti tulee kuitenkin uhkaksi korkean pH-tason myötä, yli pH 7, etenkin jos kasvukauteen sisältyy pitkä kuiva kausi. Boorin lisäyksestä tarkemmin ruskotaudin kohdalla.

Kalkitusainetta valittaessa huomioidaan myös maan magnesiumluku, Mg-luku. Jos maan Mg-luku on alle 100, on suositeltavaa käyttää kalkitusainetta, jonka Mg-pitoisuus on yli 3 %.

Lannoitustarpeen suunnittelun perustana tulee aina olla enintään 5 vuotta vanha, mieluummin tuoreempi viljavuustutkimus.Typpi ja boori ovat ehkä tärkeimmät ravinteet ja pH:n seuranta on myös tarpeen

Typpilannoitus

Lanttu viihtyy runsasravinteisessa maassa. Typen kokonaistarve kasvukaudella on 100–130 kg/ha, riippuen lanttusadon suuruudesta. Annettavan typen määrä voi kuitenkin olla pienempi, jos esikasvilla on typpilannoitusvaikutusta tai jos maalaji on runsashumuksinen. Esimerkiksi sokerijuurikkaan esikasvivaikutus maahan kynnettyine naatteineen antaa typpilannoitusvaikutusta noin 40 kg/ha ja kaliumia jopa 150 kg/ha.

Lanttu on melko pitkän kasvuajan kasvi ja typpilannoitusta suositellaan jaettavaksi useampaan osaan kasvukauden aikana. Kokonaistypestä ja kaliumista kaksi kolmasosaa voidaan antaa kylvön yhteydessä. Kolmasosa annetaan pintalannoituksena ennen rivivälien umpeutumista rikkakasviharauksen alle. NK-lannokset ovat tähän hyvin sopivia.

Typpilisäyksen tarve kasvukaudella on varmimmin selvitettävissä maan liukoisen typen analyyseilla. Maan liukoisen typen määrää voidaan mitata keväällä ennen kevätlannoitusta ja kasvukaudella ennen lisälannoitusta. Maan liukoisen typen määrän pitäisi säilyä kylvöstä kymmenen viikon ajan 30 kg/ha yläpuolella 0–30 cm pintakerroksessa. Kasvuston värimuutokset indikoivat typen määrän niukkuudesta, joten tilannetta kannattaa seurata huolellisesti. Jos puute näkyy esimerkiksi naateissa värimuutoksina, ollaan lisälannoituksen kanssa jo myöhässä. Maan ravinteiden seuranta maanäytteiden avulla kasvukaudella kertoo ravinteiden puutteesta aikaisemmin kuin oireet kasvustossa. Tärkeää on kasvun tasaisuus, jotta solukosta tulee kestävä ja luja.

Typpilannoitusta mitoittaessa pitää myös muistaa, että nitraattiasetuksen (valtioneuvoston asetus 1250/2014) suurin sallima liukoisen typen määrä juureksille on kivennäismailla 200 kg/ha ja eloperäisillä mailla 170 kg/ha.

Fosfori- ja kaliumlannoitus

Juuresten fosforilannoituksen ylärajat fosforiasetuksen mukaan ja suositeltava kaliumlannoitus esitetään oheisessa taulukossa. Kaliumlannoituksen suositus pätee lantun keskimääräiseen satotasotavoitteeseen 50 t/ha. Jos tavoiteltava satotaso poikkeaa tästä, tulee annettavaa ravinnemäärää vastaavasti suurentaa tai pienentää. 

¹⁾ Valtioneuvoston asetus 64/2023, ns. fosforiasetus. Katso asetus koskien mahdollista fosforintasausta tasausjakson aikana.