Herneen kasvinsuojelu

Vaikka IPM-viljelyyn kuuluu myös kemiallinen torjunta, tulisi ensisijaisesti suosia ennakoivia ja ei-kemiallisia kasvintuhoojien torjuntamenetelmiä. Peltomittakaavaan sopivia ei-kemiallisia (biologisia, mekaanisia ja fysikaalisia) torjuntamenetelmiä on herneelle kuitenkin tarjolla vain niukasti. Esimerkiksi mekaaninen rikkakasvien torjunta on kuitenkin mahdollista. Käytettävissä olevia menetelmiä on esitelty tarkemmin muun muassa Kasvinsuojelu luomuvihannestuotannossa -oppaassa.

Kasvinvuorottelu

Lohkokohtaisella kasvinvuorottelulla vähennetään maalevintäisiä kasvitauteja ja tuhoeläinten esiintymistä sekä rikkakasvilajiston yksipuolistumista. Herneen viljelykierrossa on vältettävä myös palkokasveja sisältäviä seoskasvustoja ja kerääjäkasveja. Hernelohkoilta kestorikkakasvit hävitetään pääsääntöisesti ennen herneen viljelyä. Tehokkaalla kasvinvuorottelulla varmistetaan, etteivät kestorikkakasvit pääse lisääntymään viljelykierron missään vaiheessa ongelmaksi asti. Tavanomaisessa viljelyssä viljelykierron viljavuosina rikkakasvien torjunta on tehokasta, koska viljojen herbisidit tehoavat hyvin kaikkiin leveälehtisiin rikkakasveihin. Juolavehnää voi torjua viljelykierrossa esimerkiksi mekaanisella puolikesannolla tai syksyisin glyfosaattikäsittelyin.

Alueellinen viljelykierto

Tuhoeläinten hallinnassa lohkokohtainen viljelykierto ei useinkaan riitä, koska tuhoeläimet ovat liikkuvia ja pystyvät siirtymään pidempiä matkoja. Etenkin hernekääriäisriskin pienentämiseksi uusi hernelohko pitäisi sijoittaa mahdollisimman kauaksi edellisvuoden hernelohkoista, varsinkin jos alueella on ollut luomu- tai rehuhernelohkoja. Myös pahkahomeen tehokas torjunta edellyttää alueellista viljelykiertoa.

Tasainen kylvö, hyvät itämisolot ja herneen nopea kasvuun lähtö vähentävät rikkakasvien kasvumahdollisuuksia. Kuivissa oloissa viljelykasvin kasvuun lähtö olisi varmistettava varovaisella kastelulla.

Hajalevityksen sijasta suositellaan sijoituslannoitusta, sillä se vähentää rikkakasvien saatavilla olevia ravinteita ja vahvistaa viljelykasvien kilpailukykyä rikkakasveihin nähden.