Ilves - menetelmäkuvaus: uuden ja vanhan menetelmän vertailu

Luonnonvarakeskus (Luke) otti vuonna 2025 käyttöön mallinnukseen pohjautuvan ilveksen kannanarvioinnin poronhoitoalueen ulkopuolella. Vuoteen 2024 saakka ilvespopulaation yksilömäärä arvioitiin kertomalla pentueiden lukumäärä alueellisilla kertoimilla.

Kertoimeen pohjautuvasta menetelmästä löytyy lisätietoa näistä lähteistä: liite1-ilveskannan-arviointiin-vuonna-2017-liittyvia-aineistoja-ja-lisatietoja, Ilveskanta Suomessa 2018. Ilveskanta Suomessa 2021

Kertoimen käyttö perustui Ruotsissa ja Norjassa tehtyihin tutkimuksiin (mm. Andrén ym. 2002 ja Linnell 2001, 2007) koko ilvespopulaation ja siinä esiintyvien pentueiden määrän suhteesta. Suomessa on vuodesta 2010 alkaen laadituissa ilveskanta-arvioissa tulkittu kertoimen avulla lasketun yksilömäärän kuvaavan yli 1-vuotiaiden ilvesten määrää arviovuoden syksyllä. Tässä on tehty tulkintavirhe.

Uuden populaatiomallin kehityksen yhteydessä havaittiin, että kertoimen avulla laskettu yksilömäärä kuvastaa koko ilvespopulaatiota arviovuotta edeltävänä syksynä eli luku sisältää myös alle vuoden ikäiset jälkeläiset tuona ajankohtana.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka itse lukuarvo ei muutu, sen tulkinta muuttuu: se ei kerro tulevan syksyn aikuisista ilveksistä, vaan edellisen syksyn koko populaatiosta.

Ilveskannan kehitys näyttäytyy samankaltaisena sekä uudella että vanhalla menetelmällä

Aikaisempaan menetelmään verrattuna uusi malli antaa hieman tasaisemman kuvan ilveksen kannan koon vaihtelusta (Kuva 1). Tämä johtuu siitä, että populaatiomalli huomioi yksittäisen vuoden kanta-arviossa myös aikaisempien vuosien pentuetuoton ja niihin vuosiluokkiin kohdistuneen tunnetun ja tuntemattoman kuolleisuuden.

Vanhan menetelmän ja uuden populaatiomallin tulosten välillä havaitaan suurempi ero vuosina 2009–2018. Muille vuosille kumpikin menetelmä tuottaa samaa suuruusluokkaa olevan kanta-arvion. Ero johtuu siitä, että uusi menetelmä huomioi, että vuosina 2009–2018 populaatioon on kohdistunut muita vuosia korkeampi metsästyspaine. Se on vaikuttanut myös populaation sukupuolijakaumaan.

Kasvava metsästyspaine, joka kohdistuu uroksiin naaraita voimakkaammin, muuttaa populaation sukupuolijakauman naarasvoittoisemmaksi. Tämä vaikuttaa pentueiden osuuteen koko populaatiossa. Tätä muutosta kertoimeen perustuva menetelmä ei huomioi, jolloin arvio kannasta on jossain määrin yliarvio. Lisäksi uusi menetelmä huomioi pentuehavainnointiin liittyvää satunnaisvaihtelua, jonka tuloksena havaittu pentuemäärä voi joinakin vuosina olla hieman todellista suurempi tai pienempi.

Graafilla havainnollistetaan, että ilveskannan kehitys näyttäytyy samankaltaisena sekä uudella että vanhalla menetelmällä. Molemmilla menetelmillä saadut käyrät kulkevat melko lähekkäin.

Kuva 1. Arvio ilvesten vuosittaisesta lukumäärästä poronhoitoalueen ulkopuolella syksyllä ennen metsästyskautta uuden populaatiomallin mukaan (musta viiva: todennäköisin arvo; harmaa alue: 90 %:n todennäköisyysväli) sekä vanhan menetelmän mukaan (vihreä alue). Arvio sisältää myös alle vuoden ikäiset pennut. Vanhan menetelmän tuloksissa on huomioitu menetelmässä havaittu tulkintavirhe kertoimessa.

Kanta-arvioinnin aineistopohja on nyt laajempi ja huomioi aiempaa tarkemmin populaation ominaispiirteet

Verrattuna vanhaan menetelmään uusi populaatiomalli hyödyntää laajempaa aineistopohjaa (useat havaintoaineistot ja -aikasarjat, kirjallisuuteen perustuva ennakkotieto) ja huomioi ilveksen lisääntymisbiologian yksityiskohtaisemmin. Tämän ansiosta se ei ole yhtä herkkä esimerkiksi havainnointiaktiivisuuden ja -olosuhteiden vuosittaisille vaihteluille. Malli arvioi kannan koon muutosta koko seuranta-aikasarjan pituudelta ja yhden vuoden aineistojen lisääminen päivittää myös arvioita edeltävien vuosien kantojen koosta. Aikaisempi menetelmä tarkasteli kannankokoa ainoastaan kutakin kanta-arviovuotta koskevan aineistojakson pohjalta, eikä takautuvaa arvioiden päivittymistä tapahtunut.

Aikaisempi menetelmä ei suoraan huomioinut ikä- ja sukupuolirakenteen ja muiden ilveskannan kokoon vaikuttavien tekijöiden, kuten kuolleisuuden, vaikutusta arvioon. Sen sijaan kannan rakennetta huomioitiin käyttämällä populaation koon ja pentueiden lukumäärän suhdetta kuvaavaa kerrointa. Uusi populaatiomalli ja vanha kertoimeen perustuva menetelmä korjatulla tulkinnalla tuottavat yleisesti ottaen saman suuruusluokan kanta-arvioita, mikä vahvistaa kummankin menetelmän uskottavuutta. Uusi menetelmä kuitenkin huomioi kannan rakenteen yksityiskohdat aikaisempaa paremmin.

Populaatiomalli huomioi myös ilveskannan kokoon vaikuttavien muuttujien vuosittaisen satunnaisvaihtelun sekä havainnointiin ja havaintoihin liittyvän tilastollisen epävarmuuden.

Aikaisempi arviointimenetelmä oli yksinkertainen mutta esimerkiksi epävarmuuden johdonmukainen arviointi oli vaikeaa. Uusi menetelmä käyttää todennäköisyyslaskentaa ja arvioi erilaisten epävarmuuslähteiden vaikutuksen lopulliseen kanta-arvioon ja ennusteeseen.

Myös kestävä verotus arvioidaan uuden populaatiomallin avulla

Uutta populaatiomallia voidaan käyttää myös kestävän verotustason arviointiin. Aiemmin tätä arviotiin yksinkertaisella erillisellä populaatiomallilla, joka ei huomioinut kannan ikä- eikä sukupuolirakennetta. Kyseinen malli käsitteli vain naaraita. Malli huomioi tiedon lisääntymisikäisten naaraiden osuudesta kaikista metsästetyistä naaraista. Toisin kuin uusi populaatiomalli, se ei kuitenkaan huomioinut metsästyksen valikoivuutta iän ja sukupuolen suhteen, eikä lähtötilanteen vallitsevan ikärakenteen vaikutusta lähivuosien populaation kehitykseen.

Aikaisemmista käytössä olleista menetelmistä ja aineistoista voit lukea tarkemmin kunkin vuoden kanta-arvioraporteista löytävät täältä: Julkaistut kanta-arviot | Luonnonvarakeskus

Kirjallisuus

Andrén, H., Linnell, J.D.C., Liberg, O., Ahlqvist, P., Andersen, R., Danell, A., Franzén, R., Kvam, T., Odden, J. and Segerström, P. (2002), Estimating total lynx Lynx lynx population size from censuses of family groups. Wildlife Biology, 8: 299-306. https://doi.org/10.2981/wlb.2002.027

Linnell, J., Odden, J., Andre´n, H., Liberg, O., Andersen, R., Moa, P., Kvam, T., Brøseth, H., Segerström, P., Ahlqvist, P., Schmidt, K., Jedrzejewski, W. & Okarma, H. 2007. Distance rules for minimum counts of Eurasian lynx Lynx lynx family groups under different ecological conditions. Wildl. Biol. 13: 447–455.

Linnell, J.D., Andersen, R., Kvam, T., Andrén, H., Liberg, O., Odden, J. & Moa, P.F. 2001. Home range size and choice of management strategy for lynx in Scandinavia. Environmental management 27(6): 869–879.