Hirven kanta-arviot vuodesta 2016 alkaen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2023 jahdin jälkeen oli noin 84 000 hirveä (95 % todennäköisyysväli 74000–95000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta kasvoi noin kuusi prosenttia (Suomen_hirvikanta_ja_saalis_2000_2023). Suomen suurimmat hirvitiheydet (≥ 4,3 hirveä/1000 ha) olivat Lounaissaaristossa ja eteläisellä rannikolla. 

Pohjoisen Suomen suurimmat hirvitiheydet olivat Lounais-Lapissa (3,0 hirveä/1000 ha). Suurimmassa osassa Lappia ja Oulun läänin pohjoisosassa hirvitiheydet olivat korkeintaan 2,3 hirveä/1000 ha. Tämän alueen eteläpuolella pieniä hirvitiheyksiä oli Kuhmossa (2,2 hirveä/1000 ha sekä Satakunnan, Hämeen ja Varsinais-Suomen raja-alueilla (≤ 2,3 hirveä/1000 ha) (kartta_tiheys_2023). 

Aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Satakunnan eteläosassa, Etelä-Suomen läänin länsiosassa, Pohjanmaan rannikolla Vaasan pohjoispuolella, sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea (kartta_lehmiä_sonni_2023). Lukusuhde vastaa hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettua tavoitetta.

Vasatuotto kasvanut viime vuodesta

Korkeimmat vasatuotot (≥ 100 vasaa/100 lehmää) olivat Oulun läänin eteläosissa, Pohjois-Savon länsiosissa, Pohjanmaalla ja Uudenmaan ja Etelä-Hämeen raja-alueella. Pieniä vasatuottoja (< 76 vasaa/100 lehmää) oli Lounais-Saaristossa, Uudenmaan läntisellä rannikolla, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan itäosissa sekä Oulun läänin koillisosissa ja Lapissa Rovaniemeltä pohjoiseen (Kartta_vasoja_100lehmää_2023).

Vasatuotto on parantunut jonkin verran viime vuodesta. Se oli kasvanut vähintään viidellä prosentilla 33:lla hirvitalousalueella, mutta pienentynyt vähintään viidellä prosentilla vain kolmella hirvitalousalueella 59:stä. 

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa syksyn 2023 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla (Pusenius ym. 2024, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-880-5). 

Hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2024 on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys, saalismäärä, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa hirvitalousalueittain vuosina 2000–2023 (välilehti Hirvitalousalueet). Lisäksi taulukossa on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja hirvisaalis koko Suomessa vuosina 2000–2023 (välilehti Koko Suomi).

Kuvassa Suomen_hirvikanta_ja_saalis_2000_2023 on esitetty metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koon ja saalismäärän vaihtelu koko Suomessa vuosina 2000 – 2023.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2023 on hirvikannan tiheyden ja saalistiheyden vaihtelu hirvitalousaluekohtaisesti vuosina 2000 – 2023. Mustalla pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet. Sinisellä pystyviivalla esitetään Luken etäisyysmenetelmällä tekemien lentolaskentojen 95 % luottamusvälit.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2023 ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2023 esitetään metsästettävän hirvikannan rakenteen vaihtelu hirvitalousalueittain vuosina 2000–2023.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet ja Kartta_tiheys_2023 esitetään Suomen hirvitalousalueet ja syksyn 2023 hirvijahdin jälkeen jääneen hirvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu. Kartassa Kartta_saalis_tiheys_2023 esitetään syksyn 2023 hirvijahdin hirvitalousalueiden pinta-aloihin suhteutetut saalismäärät. Tiheyskartoissa on hirvitalousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2023, Kartta_vasoja_100lehmää_2023 ja Kartta_kannan_vasaosuus_2023 esitetään syksyn 2023 metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja aikuisten naaraiden määrään suhteutetun vasatuoton (vasoja/100 lehmää) sekä syksyn 2023 hirvijahdin jälkeen jääneen kannan vasaosuuden alueellinen vaihtelu. Kartoissa on hirvikannan rakennetta kuvaavista luvuista johdetut tasoitetut tiheyspinnat ja keskimääräiset hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut numeroina.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2022 jahdin jälkeen oli noin 77000 hirveä (95 % todennäköisyysväli 67000 – 88000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 4,4 prosenttia. Suomen hirvikanta on ollut samalla tasolla viimeksi 1990 – luvun puolivälissä.

Alueellisten riistaneuvostojen hirvitalousalueittain asetettamat hirvitiheystavoitteet vastaavat noin 69000 – 86000 hirven kantaa koko maassa. Suurimmat hirvitiheydet (≥4,1 hirveä / 1000 ha) olivat Lounais-saaristossa ja eteläisellä rannikolla. Pääosassa Lappia ja Oulun läänin luoteisosassa hirvitiheydet olivat korkeintaan 2,1 hirveä / 1000 ha. Inarissa hirvitiheys oli 2,3 hirveä / 1000 ha ja Lounais-Lapissa 2,5 hirveä / 1000 ha. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat pääosin välillä 2,2 – 3,8 hirveä / 1000 ha. Alueita, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden (hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettu tavoite), oli osassa Lounais- ja Etelä-Suomea, Pohjanmaan rannikolla Vaasan pohjoispuolella, Oulun läänin luoteisosassa sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea. Korkeimmat vasatuotot (>94 vasaa /100 lehmää) olivat Oulun läänin eteläosissa, Pohjois-Savon länsiosissa ja Kaakkois-Suomen länsiosissa. Pieniä vasatuottoja (<76 vasaa /100 lehmää) oli Lounais-Suomessa ja Uudenmaan läntisellä rannikolla, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan itäosissa, sekä Oulun läänin pohjoisosissa ja Lapissa. Vasatuoton pieneminen jatkuu. Kun tarkastellaan aikuisia naaraita kohden arvoituja vasamääriä (vasoja / lehmää) ja käytetään pienenemisen kriteereinä pieneneviä trendejä tällä vuosituhannella ja viime jahdin havainnoista laskettuja vuosituhannen pienimpiä arvioita, näkyy pienenemisen merkkejä 43:lla 59:stä hirvitalousalueesta. Näillä alueilla vasatuotto aikuisia naaraita kohden on pienentynyt vuosituhannen alusta keskimäärin 16,1% (keskihajonta 7,8%, N = 43). Ilmiön syitä tutkitaan tänä vuonna.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa syksyn 2022 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5545 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5283 seuruetta eli 95,3 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suurpedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2023 on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95 % todennäköisyysväleineen, saalismäärä, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa hirvitalousalueittain vuosina 2000 – 2022 (välilehti Hirvitalousalueet). Lisäksi taulukossa on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko, sen 95 % todennäköisyysväli ja hirvisaalis koko Suomessa vuosina 2000 – 2022 (välilehti Koko Suomi).

Kuvassa Suomen_hirvikanta_ja_saalis_2000_2022 on esitetty metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koon, sen 95 % todennäköisyysvälin ja saalismäärän vaihtelu koko Suomessa vuosina 2000 – 2022.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2022 on hirvikannan tiheyden, sen 95 % todennäköisyysvälin ja saalistiheyden vaihtelu hirvitalousaluekohtaisesti vuosina 2000 – 2022. Mustalla pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet. Sinisellä pystyviivalla esitetään Luken etäisyysmenetelmällä tekemien lentolaskentojen 95% luottamusvälit.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2022 ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2022 esitetään metsästettävän hirvikannan rakenteen vaihtelu hirvitalousalueittain vuosina 2000 – 2022.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet ja Kartta_tiheys_2022 esitetään Suomen hirvitalousalueet ja syksyn 2022 hirvijahdin jälkeen jääneen hirvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu. Kartassa Kartta_saalis_tiheys_2022 esitetään syksyn 2022 hirvijahdin hirvitalousalueiden pinta-aloihin suhteutetut saalismäärät. Tiheyskartoissa on hirvitalousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2022, Kartta_vasoja_100lehmää_2022 ja Kartta_kannan_vasaosuus_2022 esitetään syksyn 2022 metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja aikuisten naaraiden määrään suhteutetun vasatuoton (vasoja / 100 lehmää) sekä syksyn 2022 hirvijahdin jälkeen jääneen kannan vasaosuuden alueellinen vaihtelu. Kartoissa on hirvikannan rakennetta kuvaavista luvuista johdetut tasoitetut tiheyspinnat ja keskimääräiset hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut numeroina.

Tämä hirvikannan arvio aineistoineen korvaa perjantaina 4.3.2022 julkaistun hirvikannan arvion aineistoineen. Päivityksen syynä on hirvikolariaineiston käsittelyssä tapahtuneen virheen korjaaminen. Muutos tuloksiin on marginaalinen. Pahoittelemme muutoksista aiheutunutta mahdollista haittaa.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2021 jahdin jälkeen oli noin 80800  hirveä (95 % todennäköisyysväli  69500   – 93500 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 5,7 prosenttia. Suurimmat hirvitiheydet (≥4,0 hirveä / 1000 ha) olivat Lounais-saaristossa, eteläisellä rannikolla, Kaakkois-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella. Pieniä hirvitiheyksiä (≤2,2 hirveä / 1000 ha) oli suuressa osassa Lappia ja Oulun läänin luoteisosassa. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat välillä 2,3 – 3,7 hirveä / 1000ha. Alueita, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden, oli Lounais- ja Etelä-Suomessa, Pohjanmaan rannikolla Vaasan etelä- ja pohjoispuolella, Pohjois-Pohjanmaan pohjoisella rannikolla sekä suuressa osassa itäisintä Suomea ja Lappia. Vasatuotto on pienentynyt monilla alueilla. Alueita, joilla on vasatuotossa pienenevä trendi tällä vuosituhannella ja pieneneminen edelleen jatkuu, on Etelä-Hämeessä, Lapissa, Uudenmaan läntisellä rannikolla sekä Lounais-Saaristossa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa syksyn 2021 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5557 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5367 seuruetta eli 96,6 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suurpedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä. Tänä vuonna mallia kehitettiin niin, että se sallii enemmän satunnaisvaihtelua populaatiodynamiikkaan.

Hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2022.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95 % todennäköisyysväleineen, saalismäärä, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa hirvitalousalueittain vuosina 2000 – 2021 (välilehti Hirvitalousalueet). Lisäksi taulukossa on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko, sen 95 % todennäköisyysväli ja hirvisaalis koko Suomessa vuosina 2000 – 2021 (välilehti Koko Suomi).

Kuvassa Suomen_hirvikanta_ja_saalis_2000_2021.pdf on esitetty metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koon, sen 95 % todennäköisyysvälin ja saalismäärän vaihtelu koko Suomessa vuosina 2000 – 2021.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2021.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95 % todennäköisyysvälin ja saalistiheyden vaihtelu hirvitalousaluekohtaisesti vuosina 2000 – 2021. Mustalla pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet. Sinisellä pystyviivalla esitetään Luken etäisyysmenetelmällä tekemien lentolaskentojen 95% luottamusvälit.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2021.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_20211.pdf esitetään metsästettävän hirvikannan rakenteen vaihtelu hirvitalousalueittain vuosina 2000 – 2021.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2021.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja syksyn 2021 hirvijahdin jälkeen jääneen hirvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu. Kartta_saalistiheys_2021.pdf esitetään syksyn 2021 hirvijahdin hirvitalousalueiden pinta-aloihin suhteutetut saalismäärät. Tiheyskartoissa on hirvitalousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2021.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2021.pdf esitetään syksyn 2021 metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja syksyn 2021 hirvijahdin jälkeen jääneen kannan vasaosuuden alueellinen vaihtelu. Kartoissa on hirvikannan rakennetta kuvaavista luvuista johdetut tasoitetut tiheyspinnat ja keskimääräiset hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut numeroina.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2020 jahdin jälkeen oli noin 82100 hirveä (95 % luottamusväli 70500 – 95400 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 10,6 prosenttia. Suurimmat hirvitiheydet (>3,5 hirveä / 1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla, Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella sekä Kaakkois-Suomessa. Pieniä hirvitiheyksiä (<2,5 hirveä / 1000 ha) oli etenkin Lapissa. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat pääosin välillä 2,5 – 3,5 hirveä / 1000ha. Alueet, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden, olivat Lounais- ja Etelä-Suomessa, Pohjanmaan rannikolla Vaasan etelä- ja pohjoispuolella, Itä-Suomessa ja Lapissa. Vasatuotto on pienenemässä monilla alueilla Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa syksyn 2020 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5542 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5393 seuruetta eli 97 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suurpedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2021.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95 % luottamusväleineen vuosilta 2000 – 2020, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2020.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95 % luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 – 2020. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2020.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2020.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 – 2020.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2020.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Kartassa Kartta_saalistiheys_2020.pdf esitetään syksyn 2020 hirvijahdin hirvitalousalueen pinta-alaan suhteutettu saalismäärä. Tiheyskartoissa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2020.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2020.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2019 jahdin jälkeen oli noin 87200 hirveä (95 % luottamusväli 74800 – 100600 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 8,5 prosenttia. Suurimmat hirvitiheydet (≥ 4 hirveä / 1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla sekä Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella. Pienimmät hirvitiheydet (≤ 3 hirveä / 1000 ha) olivat Lapissa. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat pääosin välillä 2,5 – 3,5 hirveä / 1000ha. Vasatuotto nousi monilla alueilla Pohjois-Suomessa, mutta laski monilla alueilla Etelä-Suomessa. Alueet, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden, olivat pääosin Lounais- ja Etelä-Suomessa, itäisimmässä Suomessa ja Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2019 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5507 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5335 seuruetta eli 97 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suurpedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2020.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95 % luottamusväleineen vuosilta 2000 – 2019, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2019.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95 % luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 – 2019. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2019.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2019.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 – 2019.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2019.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Kartassa Kartta_saalistiheys_2019.pdf esitetään syksyn 2019 hirvijahdin hirvitalousalueen pinta-alaan suhteutettu saalismäärä. Tiheyskartoissa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2019.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2019.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2018 jahdin jälkeen oli noin 86500 hirveä (95 % luottamusväli 74500 - 99000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 11 prosenttia. Suurimmat hirvitiheydet (≥ 5 hirveä / 1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla. Suuressa osassa Etelä- ja Länsi-Suomea hirvitiheydet vaihtelivat välillä 3 – 4 hirveä / 1000 ha. Itä – ja Pohjois-Suomessa tiheydet olivat pääosin alle 3 hirveä / 1000 ha. Edellisenä vuonna laajoilla alueilla Itä ja Pohjois-Suomessa havaittu vastatuoton alenema on nyt korjaantunut jonkin verran. Alueet joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden olivat pääosin Lounais- ja Etelä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2018 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5497 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5353 seuruetta eli 97 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotauluko_2019.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95 % luottamusväleineen vuosilta 2000 – 2018, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2018.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95 % luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 – 2018. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle asettamat tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2018.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2018.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 – 2018.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2018.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Kartassa Kartta_saalistiheys_2018.pdf esitetään syksyn 2018 hirvijahdin hirvitalousalueen pinta-alaan suhteutettu saalismäärä. Tiheyskartoissa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2018.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2018.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Luonnonvarakeskuksen tuottaman hirvikannan arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2017 jahdin jälkeen oli noin 88500 hirveä (95 % luottamusväli 76500 - 101000 hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni Etelä-Suomessa 12 prosenttia ja Pohjois-Suomessa 11 prosenttia. Suurimmat hirvitiheydet (≥ 5 hirveä / 1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla. Suuressa osassa Etelä- ja Länsi-Suomea hirvitiheydet vaihtelivat välillä 3 – 4 hirveä / 1000 ha. Itä – ja Pohjois-Suomessa tiheydet olivat pääosin alle 3 hirveä / 1000 ha. Kannan tuotto aikuisia naarashirviä kohden laskettuna oli laajoilla alueilla Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Koillismaalla ja Itä-Lapissa alhaisimmillaan tällä vuosituhannella. Aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä Keski- ja Pohjois-Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2017 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5499 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5343 seuruetta eli 97 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2018.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95% luottamusväleineen vuosilta 2000 – 2017, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2017.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95% luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 – 2017. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle vuoden 2015 keväällä asettamat tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmiä_per_sonni_aikasarjat_2000_2017.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2017.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 – 2017.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2017.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Kartassa Kartta_saalistiheys_2017.pdf esitetään syksyn 2017 hirvijahdin hirvitalousalueen pinta-alaan suhteutettu saalismäärä. Tiheyskartoissa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmiä_sonni_2017.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2017.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa käyttäen Oma riista - palvelun kautta syksyn 2016 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Sähköistä palvelua käytti peräti 87% hirviseurueista, vain 680 seuruetta palautti perinteisen paperisen hirvitietolomakkeen. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5202 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5032 seuruetta eli 97% seurueista. Edellisenä vuonna, jolloin saalisilmoitus ja havaintokortti olivat vielä erillisiä noin 85% seurueista ilmoitti hirvihavaintonsa.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaatioon koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Oheinen tietopaketti sisältää Luonnonvarakeskuksen tuottamat hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot.

Taulukossa Hirvitietotaulukko_2017.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95% luottamusväleineen vuosilta 2000 – 2016, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis_2000_2016.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95% luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 – 2016. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi alueellisten riistaneuvostojen hirvikannalle vuoden 2015 keväällä asetetut tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmia_per_sonni_aikasarjat_2000_2016.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat_2000_2016.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 – 2016.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet_2016.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat_2016.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Kartassa Kartta_saalistiheys_2016.pdf esitetään syksyn 2016 hirvijahdin hirvitalousalueen pinta-alaan suhteutettu saalismäärä. Tiheyskartoissa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset tiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmia_sonni_2016.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus_2016.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Oheinen tietopaketti sisältää Luonnonvarakeskuksen tuottamat hirvitalousaluekohtaiset hirvikannan koon ja rakenteen arviot.

Taulukossa Hirvitietotaulukko2016.xlsx on metsästyksen jälkeen jäävän hirvikannan koko ja tiheys (hirviä / 1000 ha) 95% luottamusväleineen vuosilta 2000 - 2015, metsästettävän hirvikannan rakennetta kuvaavat luvut sekä vasaosuus metsästyksen jälkeen jäävässä kannassa.

Kuvassa Hirvitiheyden_aikasarjat_ja_saalis.pdf on hirvikannan tiheyden, sen 95% luottamusvälin ja saalistiheyden vaihtelu vuosina 2000 - 2015. Pystyviivalla esitetään vertailun vuoksi hirvikannalle vuoden 2015 keväällä asetetut tavoitetiheydet.

Kuvissa Lehmia_per_sonni_aikasarjat.pdf ja Vasatuoton_aikasarjat.pdf esitetään hirvikannan rakenteen vaihtelu vuosina 2000 - 2015.

Kartoissa Kartta_hirvitalousalueet.pdf ja Kartta_tiheyspinta_lukemat.pdf esitetään Suomen hirvitalousalueet ja hirvikannan alueellinen tiheysvaihtelu. Tiheyskartassa on talousalueiden tiheyksistä johdettu tasoitettu tiheyspinta ja hirvitalousalueiden keskimääräiset hirvitiheydet numeroina.

Kartoissa Kartta_lehmia_sonni.pdf ja Kartta_kannan_vasaosuus.pdf esitetään metsästettävän kannan aikuisten hirvien sukupuolijakauman ja jäävän kannan ikäjakauman alueellinen vaihtelu.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaatioon koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten kanssa on mahdollisimman hyvä.