Tutkittua tietoa hirvien liikkeistä

Hirvi on maamme tärkein riistaeläin, mutta aiheuttaa myös merkittäviä vahinkoja runsaana esiintyessään. Erityisesti hirvien liikkeet aiheuttavat ongelmia yhteiskunnalle.

Hirvikolareiden todennäköisyys kasvaa liikkeellä olevien hirvien lukumäärän lisääntyessä. Ylivuotisten vasojen itsenäistyminen kasvattaa liikkeellä olevien hirvien lukumäärää alkukesällä. Kiima, hirven metsästys ja siirtyminen talvilaitumille lisäävät liikkumista syksyllä. Hirvikolarien lukumäärissä näkyy selvät huiput näinä ajanjaksoina.

Osa hirvistä vaihtaa elinpiiriä vuodenaikojen vaihtuessa. Hirvien liikkuminen kesä- ja talvilaitumien välillä aiheuttaa vaikeuksia kannan tiheyden arvioinnille ja säätelylle. Syksyllä metsästyskaudella hirvet ovat usein siirtymässä talvehtimisalueilleen, ja metsästyksen aikana tehtyihin havaintoihin ja kaatoihin perustuva näkemys hirvien jakautumisesta ja runsaudesta ei aina vastaa talviaikaista tilannetta. Hirvien talviset taimituhot tapahtuvat usein alueilla, joille kerääntyy hirviä ympäristöstä, mutta joiden metsästysaikaiset hirvitiheydet eivät ole välttämättä kovin suuria.

Hirvet liikkuvat syksyllä – kolaririski on suurimmillaan

Hirvien liikkeet – tutkimushankkeen tavoitteena oli radiopaikannuksen avulla selvittää:

1. Kuinka laajalla alueella hirvet liikkuvat eri vuodenaikoina ja kuinka pitkiä matkoja hirvet siirtyvät kesä- ja talvilaitumiensa välillä?
2. Missä hirvet esiintyvät metsästysaikana suhteessa kesä- ja talvilaidunten sijaintiin?
3. Miten hirven ikä ja sukupuoli, elinympäristö, suurpedot, ihmisasutus ja liikenne vaikuttavat hirven liikkeisiin?
4. Kuinka usein ja milloin hirvet ylittävät teitä, ja mitkä tekijät vaikuttavat tienylityksen todennäköisyyteen, sekä miten tämä vaikuttaa hirvionnettomuuksien riskiin

 Talvien 2008 ja 2009 aikana pannoittettiin 137 hirveä viideltä eri tutkimusalueelta (Uusimaa, Rannikko-Pohjanmaa, Kainuu, Koillismaa, Lappi), joilta aineistoa on kertyi noin 6700 paikannusta/yksilö. Tulosten perusteella hirvien keskimääräinen vuosittainen liikkuma-ala vaihtelee noin 40 km2 jopa yli 400 km2 riippuen hirven iästä, sukupuolesta ja maantieteellisestä sijainnista.

Niin vuosittainen kuin metsästyskauden aikainen liikkuma-ala kasvavat siirryttäessä etelästä pohjoiseen ja lännestä itään päin. Kesä- ja talvilaidunten välinen selkeä kausivaellus on verrattain yleistä ja laidunten välinen etäisyys kasvaa pohjoisemmille tutkimusalueille mentäessä. Hirvien liikkumisaktiivisuus on huipussaan syyskuussa, mikä näkyy myös hirven tienylityksen todennäköisyyksien jakautumisessa sekä hirvikolaritilastoissa. Vuorokauden aikana hirven liikkuminen keskittyy aamu- ja iltahämärään ja ylitystodennäköisyys on korkeimmillaan keskiyön tienoilla, mikä viittaa liikennemäärien negatiiviseen vaikutukseen. Hirvikolarit taas keskittyvät iltapäivään ja iltaan, mikä viittaa siihen, että hirven liikkeiden lisäksi liikennemäärillä on suuri vaikutus hirvikolaririskiin.

Radiopannoitus hirvien liikkeiden tutkimuksessa

Hirvien satelliittiseurannassa käytettiin GPS-GSM-radiopantoja. Pantojen lähettämien paikannustietojen avulla hirvien liikkeet voidaan siirtää karttapohjalle ja verrata muun muassa yksilöiden liikkeitä ja kuljettuja matkoja. Aineiston perusteella tehdään analyyseja eläinten liikkuvuudesta eri ympäristössä ja tarkastellaan esimerkiksi teiden, asutuksen ja luonnonolojen kuten vuodenaikojen ja lumipeitteen vaikutusta eläinten liikkumiseen.

Pannoitettavien hirvien etsintä ja nukuttaminen tehtiin helikopterista eläinlääkärin valvonnassa. Pannan asentamiseen ja näytteiden ottamiseen kului aikaa noin kymmenen minuuttia, minkä jälkeen eläimelle annettiin herätyspiikki. Herätyspiikin jälkeen hirvi nousee ylös muutamassa minuutissa ja on valmis jatkamaan normaaleja toimintojaan.