Kasvipeitteisyys

Turvepellon kasvihuonekaasupäästöjä sekä vesistökuormitusta on mahdollista hillitä pitämällä pellon pinta tiheästi kasvipeitteisenä mahdollisimman suuren osan vuotta. Lähtökohtaisesti monivuotisten kasvien viljely on ilmaston näkökulmasta yksivuotisia parempi vaihtoehto, koska silloin pelto kynnetään harvemmin ja se pysyy kasvipeitteisenä pidempään (Kuva 1). Nurmi myös pystyy hyödyntämään kasvukauden alussa säteilyä nopeammin yhteyttämiseen (ja näin ollen hiilen sitomiseen) kuin yksivuotiset lajit, jotka niin sanotusti hukkaavat lyhyestä kasvukaudesta parikin kuukautta lähtiessään kasvuun vasta myöhemmin.

Nurmikierron päättäminen ja mahdollisen maanmuokkauksen sekä kylvön välinen aika tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä. Nurmen uusinnan ajankohdan vaikutuksesta kokonaisen nurmikierron kasvihuonekaasupäästöihin ei vielä tiedetä tarpeeksi. Esimerkiksi nurmen kesäuusinnan päästöistä verrattuna perinteiseen uusimistapaan (kyntö syksyllä, kylvö keväällä) on saatu vaihtelevia tuloksia. Teoriassa parhaimpina vaihtoehtoina nähdään joko uudistus loppukesästä tai syksyllä siten, että syyskylvöllä varmistetaan talviaikainen kasvipeitteisyys tai vaihtoehtoisesti kevätaikainen kasvuston päättäminen ja uuden perustaminen.

Viljelemättömän tai heikkotuottoisen, mutta kuitenkin vesitaloudeltaan toimivan turvepellon ilmastovaikutukset ovat hyvin merkittävät, vaikka satoa ei korjattaisikaan. Tämän vuoksi turvepellon satoisuuden nostaminen tarkoittaa pellon ilmastotehokkuuden parantamista. Kun päästöjä syntyy joka tapauksessa, jakautuvat ne sitä useammalle tuotekilolle, mitä suurempi sato samalta viljelyalalta saadaan. Toisin sanoen tuotekohtainen hiilijalanjälki pienenee satotason noustessa. Tulee kuitenkin huomioida, että viljelyn panosten, kuten kalkituksen ja lannoituksen kautta, ei saisi muodostua välillisesti merkittäviä lisäpäästöjä ilmastoon tai vesistöön satotason noustessa. Oleellista on ympäristötehokkuuden ja taloudellisen kannattavuuden välinen optimointi.

Täydennyskylvöllä voidaan parantaa satoa ja lisätä nurmivuosia viljelykiertoon (Kuva 2). Tämä vähentää turvepellon ilmastovaikutuksia kahdella tapaa: 1) edellä mainitun tuotekilokohtaisen ilmastotehokkuuden kautta ja 2) ilmastovaikutuksia aiheuttavan kasvuston uusinnan siirtäminen yhdelläkin vuodella eteenpäin vähentää keskimäärin nurmikierron kokonaispäästöjä. Tärkeää on kuitenkin huolehtia riittävän korkeista satotasoista myös viimeisenä nurmivuotena. Tiheä ja rehevä, erilaisia sääoloja kestävä pitkäikäinen nurmikasvusto on ilmastoviisaan turvepellon viljelyn perusta.