Metsänjalostuksen tausta ja historia
Ihminen on muokannut lukuisista kasveista tuottoisampia viljelykasveja kasvinjalostuksella jo vuosituhansien ajan. Viljelykasvien, samoin kuin kotieläinten, jalostustyöllä saavutetut merkittävät parannukset antoivat aikanaan uskoa myös metsänjalostuksen mahdollisuuksiin ja pontta sen käynnistämiseen.
Tekstin sisältämät hyperlinkit johtavat termien selityksiin erilliselle sanastosivulle.
Metsäpuiden viljelyn ja jalostuksen historia on muihin kasveihin verrattuna lyhyt. Metsänjalostus sai monissa metsätalousmaissa alkunsa 1930- ja 1950-lukujen välisenä aikana. Suomessa sen alkuvaiheet ajoittuvat viime sotien jälkeen. Sodanaikaisen polttopuuhuollon pakkohakkuut, sotakorvaushakkuut, jälleenrakentaminen ja metsäteollisuuden laajeneminen lisäsivät voimakkaasti puun käyttöä. Myös metsien parhaisiin tukkipuihin kohdistuneet, pitkään jatkuneet harsintahakkuut olivat heikentäneet metsien tilaa ja nostaneet esiin huolen metsien laadukkaimpien puiden perimäaineksen säilymisestä.
Siirtyminen metsikkötalouteen ja metsänviljelyyn
Metsätaloudellemme selkeää muutosta merkitsi vuonna 1948 julkaistu metsäntutkimuksen ja metsäopetuksen eturivin vaikuttajien laatima harsintajulkilausuma. Metsänhoidon päälinjaksi valittiin harsintahakkuiden sijaan selväpiirteisten kasvatus- ja uudistamishakkuiden luonnehtima metsikkötalous. Metsät uudistettiin tuolloin vielä useimmiten luontaisesti siemen- ja suojuspuuhakkuin. Yhä useammin metsiä alettiin uudistaa viljellen luontaisen uudistamisen sijaan. Metsänviljelyn yleistyessä viljelymateriaalin parantaminen jalostuksen avulla nähtiin lupaavana keinona kasvattaa uusien metsien puusatoa.
Metsänjalostuksen alkuvaiheet
Lähtölaukauksena metsänjalostukselle oli N.A. Osaran ja Olli Heikinheimon aloitteesta vuonna 1947 perustettu Metsäpuiden rodunjalostussäätiö (myöhemmin Metsänjalostussäätiö), jonka mallina oli Ruotsissa jo vuonna 1936 perustettu Föreningen för växtförädling av skogsträd. Säätiötä rahoittivat pääosin metsäteollisuusyhtiöt ja Metsähallitus. Alkuvaiheen toiminta oli pienimuotoista ja painottui jalostuksen perusaineiston, siemenkeräysmetsiköiden ja pluspuiden valintaan sekä ensimmäisten siemenviljelysten perustamiseen.
Metsänjalostuksen työohjelmat
Metsänjalostustoiminta alkoi laajeta merkittävästi 1960-luvun alkupuolella, jolloin valtio otti vastuun metsäpuiden valtakunnallisesta siemenhuollosta ja sen rahoituksesta. Tavoitteeksi otettiin, että metsänviljelyssä käytettävän aineiston tulisi olla jalostettua. Ensimmäinen siemenviljelyohjelma laadittiin vuosiksi 1964–1976. Ohjelman mukaisesti perustettiin 1960-1970 -luvuilla yli 200 ensimmäisen polven siemenviljelystä, yhteispinta-alaltaan noin 3000 ha.
Metsäntutkimuslaitos, Metsänjalostussäätiö, Metsähallitus ja yksityismetsätalouden neuvonta- ja valvontaorganisaatiot alkoivat toteuttaa metsänjalostusta yhteistyönä 1960-luvulla. Toiminta perustui maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta laadittuihin kymmenvuotisohjelmiin. Päävastuu käytännön jalostustoiminnasta oli Metsänjalostussäätiöllä, mutta myös Metsäntutkimuslaitoksen metsänjalostuksen tutkimusosasto valitsi pluspuita ja perusti jälkeläiskokeita.
Ensimmäinen metsänjalostuksen työohjelma, vuonna 1966 valmistunut “Valintaohjelma” (1967-76) keskittyi hyvälaatuisten siemenkeräysmetsiköiden ja pluspuiden valintaan. Toinen metsänjalostusohjelma, vuoden 1975 “Testausohjelma” antoi puolestaan suuntaviivat kantapuiden jälkeläistestaukselle (1976-85). Kolmas, vuoden 1986 “Evaluointiohjelma” keskittyi jälkeläiskokeiden tulosten analysointiin siemenviljelysten edelleen kehittämiseksi (1986-94). Vuonna 1989 valmistui ensimmäinen pitkän tähtäyksen jalostusohjelma. Samana vuonna laadittiin myös metsäpuiden siemenviljelyohjelma vuosille 1990-2025. Vuonna 1997 perustettiin ensimmäinen männyn ja vuonna 2001 kuusen 1,5-polven siemenviljelys.
Vuonna 2000 päävastuu metsänjalostustoiminnasta siirtyi Metsänjalostussäätiöltä Metsäntutkimuslaitokselle. Metsäntutkimuslaitoksen toimintaa on vuodesta 2015 alkaen jatkanut Luonnonvarakeskus, joka vastaa metsänjalostustoiminnasta yhtenä lakisääteisenä velvoitteenaan. Pitkän aikavälin metsänjalostus perustuu vuonna 2004 käynnistettyyn ”Metsänjalostus 2050”-jalostusohjelmaan.
