Lapissa Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitseva Tornionjoki on Tenojoki ohella Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Kolmannes Itämerellä syönnösvaelluksella olevista 1–1,5 miljoonasta lohesta on syntynyt Tornionjoessa.

Tornionjoesta peräisin olevien lohien kalastusta säädellään Itämerellä kansainvälisesti sovituilla saaliskiintiöillä ja Tornionjoessa Suomen ja Ruotsin yhteisillä sopimuksilla. Lohikannan elpyminen sukupuuton partaalta 1980-luvulta nykypäivään on erinomainen esimerkki liikakalastuksen vähentämisen hyödyistä.

Lohikanta vahvistunut nopeasti

Tornionjoki on nykyisin yhtä suosittu virkistyskalastuskohteena kuin Teno 10 000 ulkopaikkakuntalaisen kalastusmatkailijan määrällä. Useimpina viime vuosina lohisaaliit joesta ovat olleet yli 100 tonnia, johon ne ovat kasvaneet 1980-luvun alle 10 tonnin vuosisaaliista. Lohen ohella Tornionjoki on merkittävä vaellussiika-, nahkiais- ja harjusvesistö. Lukuisat vesistön sivujoet ovat uhanalaisten meritaimenpopulaatioiden lisääntymisalueita.

Suomalaiset kalastavat vapavälineillä suuren enemmistön Tornionjoen lohisaaliista. Ennen 1990-luvun puoliväliä matkailijoiden vuosittaiset lohisaaliit olivat enintään muutamia satoja kiloja.
Tornionjoen lohisaaliin keskimääräinen meri-ikäjakauma 2000-luvulla. 1SW=yhden merivuoden lohi, 2SW=kahden merivuoden lohi, UK=uudelleenkutija, jne. Pääosa lohista vaeltaa kudulle 2–3 meressä vietetyn vuoden jälkeen, jolloin lohet painavat 4–15 kiloa.

Viime vuosisadalla merikalastus kasvoi liian voimakkaaksi, ja lähes kaikki Tornionjoen lohet kalastettiin merellä. Tämä johti Tornionjoen ja muiden Itämeren lohikantojen pienentymiseen sukupuuton partaalle. Merikalastuksen vähenemisen myötä kudulle on selviytynyt enemmän lohta, mikä on johtanut poikastuotannon voimakkaaseen kasvuun. Myös kudulle nousevien lohien keski-ikä ja -koko ovat kasvaneet ja useampaan kertaan kudulla käyvien lohien osuus on kasvanut. Tornionjoen elpynyt lohikanta tuottaa vuosittain 60 00090 000 lohen saaliin, joista pääosa yhä kalastetaan Itämerellä ja joesta kalastetaan 10 00020 000 yksilöä. Kudulle selviytyy vuosittain 50 000100 000 lohta.

Tornionjoen lohien vaellus kattaa koko Itämeren

Tornionjoen lohien perinnöllinen monimuotoisuus on Itämeren lohikannoista korkein. Tornionjoen lohien perimä on hyvin samanlainen kuin Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan naapurivesistön Kalix-joen lohilla. Näitä kahta vesistöä yhdistää Tärännönjoki, jonka kautta yli puolet Tornionjärvestä lähtevän pääuoman vesistä virtaa Kalix-jokeen. Tärännönjokea myöten lohet voivat halutessaan vaeltaa joesta toiseen. Molemmissa vesistöissä alajuoksun, keskijuoksun ja yläjuoksun lohet eroavat toisistaan perimältään.

Tornionjoen lohet käyvät merivaelluksellaan Itämeren eteläisimmillä vesillä. Sukukypsiksi tulossa olevat lohet lähtevät keväisin vaellukselle kotijokeensa Itämeren pohjoisia rannikkoja seuraillen. Tornionjoen vesistössä kaikkein ylimmäs nousevat lohet uivat jokea ylävirtaan yli 500 kilometriä. Kaikkiaan kutuvaellukselle kertyy matkaa jopa 1500 km, mikä on pisin Itämeren lohilla esiintyvä kutuvaellus.

Tornionjoen kaikuluotausseurannassa havaitaan vuosittain jopa 100 00 nousulohta. Lohennousun seurantapaikka sijaitsee 100 km jokisuulta ylävirtaan. Osa jokeen nousseista lohista kalastetaan seurantapaikan alapuolella ja osa lohista jää sinne kudulle, joten mereltä jokeen lohta nousee enemmän lohia kuin kaikuluotaimissa havaitaan.

Tutkimukset ja seurannat

Tornionjoen kalakantojen tilaa on seurattu ja tutkittu 1970-luvulta lähtien. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksista saatua tietoa hyödynnetään erityisesti arvioitaessa lohenpyynnin säätelytarpeita Itämerellä ja Tornionjoessa, mutta esimerkiksi myös Tornionjoen vesistöalueelle suunniteltujen hankkeiden vaikutusarvioinneissa. Tietoa hyödyntävät muun muassa Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES), Euroopan komissio sekä Suomen ja Ruotsin kalataloushallinnot. Keskeisiä seurantoja ovat:

  • Kalastus- ja saalistilastointi
  • Nousulohimäärien laskeminen kaikuluotauksella
  • Jokipoikastiheyksien arviointi sähkökoekalastuksin
  • Vaelluspoikasmäärien laskeminen tutkimuspyynnillä
  • Nousulohien ikä- ja kokorakenteen selvittäminen suomunäytteistä

Tornionjoen lohikannan merkittävimmät ongelmat

  • Lohenkalastuksen kansallinen ja kansainvälinen yhteensovittaminen Tornionjoen lohien vaellusalueella Itämeressä ja joessa
  • 2010-luvulla joessa on havaittu kesäisin ja syksyisin kuolleita lohia, joiden kuolinsyitä tutkii Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Lohikuolemat saattavat muun muassa heikentää lohikannan poikastuotantoa.

Yläreunan kuva: Panu Orell / Luke