Pohjois-Lapissa, Suomen ja Norjan rajalla, sijaitseva Tenojoki on Tornionjoen ohella Suomen merkittävin lohijoki ja yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Parhaimmillaan Tenon lohisaalis vastaa noin kolmannesta kaikkien Norjan lohijokien (>400 kpl) yhteenlasketusta jokisaaliista. Tenojoen kansainvälisestä luonteesta johtuen vesistön kalastusta säädellään Suomen ja Norjan yhteisellä kalastussopimuksella, joista uusin tuli voimaan vuonna 2017.

Tenojoessa on useita kymmeniä perinnöllisesti erilaistuneita lohikantoja, joista osa on hyvässä ja osa huonommassa tilassa. Tenon lohikantoja ylläpidetään ja heikkoja kantoja elvytetään kalastuksen säätelyn keinoin. Vesistöön ei istuteta kaloja.

Lohisaaliit ja isojen lohien määrä vähentyneet

Tenon lohta pyydetään vaelluskierron eri vaiheissa; Norjan rannikolla ja Tenovuonossa sekä Tenojoessa ja sen sivujoissa. Tenon lohikannoilla on suuri merkitys paikallisille asukkaille, jotka pyytävät lohta niin verkkopyydyksillä kuin vapavälineilläkin. Tenojoki on myös suosittu virkistyskalastuskohde, vuosittain Tenojoella vierailee tuhansia kalastusmatkailijoita. Lohen ohella Tenojoki on merkittävä meritaimen- ja harjusvesistö.

Kuva1. Tenojoen vesistön arvioitu lohisaalis (kg) vuosina 1975–2017 eri kalastajaryhmillä Suomessa ja Norjassa. Musta katkoviiva kuvaa pitkän aikavälin (1975–2016) keskisaalista. Klikkaamalla kuva aukenee suurempana.

Tenojoen lohikantojen tilassa ja lohisaaliissa (60–250 t) esiintyy suuria vuosien välisiä vaihteluita. Lohisaaliiden huippuvuodet esiintyvät tavallisesti 8–9 vuoden välein. Edelliset huippuvuodet olivat 2000–2003, mutta tämän jälkeen kokonaissaaliit ovat jääneet pääosin selvästi pitkäaikaisen keskiarvon (125 t) alapuolelle. Kaikkien aikojen pienin lohisaalis saatiin vuonna 2017, joskin vuoden 2017 saaliita vähensivät uuden kalastussäännön tuomat merkittävät kalastusrajoitukset.

Kuva 2. Tenojoen lohi­saa­liin keski­mää­räinen meri-ikäjakauma vuosina 1972–2016. 1SW=yhden merivuoden lohi, 2SW=kahden merivuoden lohi, UK=uudelleenkutija, jne.

Yhden merivuoden pikkulohet (<3 kg) ovat Tenon tavallisinta saalista, niitä on keskimäärin kuusi kalaa kymmenestä. Isompien lohien osuus on kuitenkin varsin merkittävä ja vuosittain kalastajien pyytöihin tarttuu myös yli 20 kg suurlohia. Näin isoja lohia tavataan vain harvoissa lohijoissa.

Lohentuotannon kannalta tärkeiden isojen 3–4 merivuoden lohien määrä ja osuus lohisaaliista on merkittävästi vähentynyt viime vuosikymmeninä. Positiivista kehitystä on sitä vastoin tapahtunut uudelleenkutevien lohien määrissä.

Maailman monimuotoisin lohijoki

Tenojoki on maailman monimuotoisin lohijoki, vesistöstä esiintyy noin 30 perinnöllisesti erilaistunutta lohikantaa. Käytännössä kaikissa lohen asuttamissa sivujoissa on oma kyseiseen jokeen sopeutunut lohikantansa ja isoimmissa sivujoissa voi olla useita erilaistuneita kantoja.

Osan Tenon lohikannoista arvioidaan olevan hyvässä tilassa, mutta osa vesistön lohipopulaatioista, esimerkiksi Tenon isojen latvahaarojen Karas- ja Jiesjoen, ovat selvästi tavoitetasoa heikommassa tilassa.

Luonnonvarakeskus on yhteistyökumppaneidensa kanssa selvittänyt, milloin vesistön eri lohikannat vaeltavat jokeen ja missä niitä pyydetään. Tenon lohen monimuotoisuus voidaankin turvata säätelemällä kalastusta niin, että heikossa tilassa tai häviämisriskissä olevien lohikantojen kalastusta vähennetään. Näitä tutkimustietoja on hyödynnetty uuden vuonna 2017 voimaan tulleen kalastussäännön laatimisessa.

Kuva 3. Tenon Suomen puolen merkittävimpään sivujokeen, Utsjokeen, nousseiden lohien lukumäärät vedenalaisen videoseurannan perusteella vuosina 2002–2017. Musta katkoviiva kuvaa vuosien 2002–2016 keskimääräistä nousukalamäärää. Vuosien 2005 ja 2017 lohimääräarviot ovat minimiarvioita johtuen vaikeista virtaamaolosuhteista, eivätkä ne ole suoraan verrattavissa muihin vuosiin.

Tutkimukset ja seurannat

Tenojoen lohikantojen tilaa on seurattu ja tutkittu 1970-luvulta lähtien. Nykyään Tenojoen vesistön lohikantojen seuranta- ja tutkimustoimintaa kehittää suomalais-norjalainen Tenojoen seuranta- ja tutkimustyöryhmä, jonka suomalaiset jäsenet ovat Luonnonvarakeskuksesta. Seuranta- ja tutkimustietoja hyödynnetään kutukantatavoitteiden täyttymisen arvioinnissa, lohenpyynnin säätelytarpeiden arvioinnissa sekä vesistön lohikantojen hoidon suunnittelussa. Tutkimustietoja hyödyntävät lisäksi muun muassa Pohjois-Atlantin lohen suojelujärjestö (NASCO) ja Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES).

Tenon keskeisiä seurantoja ja tutkimuksia ovat:

  • Kalastus- ja saalistilastointi
  • Nousulohien määrien laskeminen vedenalaisella videokuvauksella ja kaikuluotauksella
  • Kutulohimäärien laskeminen sivujoissa pintasukeltamalla
  • Nousulohien ikä- ja kokorakenteen sekä alkuperän (villi-/kassilohi) selvittäminen suomunäytteistä
  • Eri lohikantojen esiintymisen selvittäminen Tenojoen pääuoman lohenkalastuksessa (genetiikka)
  • Jokipoikastiheyksien arviointi sähkökoekalastuksin
  • Poikasnäytteiden keruu Gyrodactylus salaris -loisen mahdollisen esiintymisen selvittämiseksi

Tenon lohen merkittävimmät ongelmat ja uhkatekijät:

  • Heikossa tilassa oleviin lohikantoihin kohdistuva sekakantakalastus
  • Isojen (7–15 kg) lohien määrän pitkään jatkunut vähentyminen
  • Gyrodactylus salaris -loisen leviämisriski

Tälle verkkosivulle pääset myös osoitteella: www.luke.fi/tenojoki

Yläreunan kuva: Panu Orell/Luke