Simojoki on Tornionjoen ohella toinen Suomen Itämeren puoleinen lohijoki, jossa on oma luontaisesti lisääntyvä lohikanta. Simojoesta merelle vaeltavien, luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten määrät ovat pienentyneet 2000-luvun alun huippuvuosista, mutta kasvaneet selkeästi 1980- ja -90-luvuilta. Jokeen nousevien lohien määrän kasvu on lisännyt myös kalastusinnokkuutta Simojoella.

Simojoesta merelle vaeltavien luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten määrä on ollut viime vuosina 20 000–40 000 yksilöä, joka on selvästi vähemmän kuin 2000-luvun alussa ja myös huomattavasti alle aikoinaan potentiaaliksi arvioidun 75 000 smoltin tason. Yksilömäärät ovat toisaalta selkeästi suurempia kuin 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin kudulle nousevien lohien määrä oli erityisen alhainen.

Kuva 1. Simojoen kaikuluotauspaikan ohittaneet lohimäärät vuosina 2008–2015. Tuloksissa mukana vain useamman merivuoden lohet (pituus vähintään 55 cm), jotta muita kalalajeja ei sekoittuisi lohiksi tulkittujen kalojen joukkoon.
Kuva 1. Simojoen kaikuluotauspaikan ohittaneet lohimäärät vuosina 2008–2015. Tuloksissa mukana vain useamman merivuoden lohet (pituus vähintään 55 cm), jotta muita kalalajeja ei sekoittuisi lohiksi tulkittujen kalojen joukkoon.

Lohikanta elpyi kalastuksen säätelyllä ja istutuksilla

Heikossa tilassa olleen Simojoen lohikantaa elvytettiin istuttamalla joen omaa kantaa olevia lohenpoikasia 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun lohikanta alkoi lisääntyä luontaisesti, istutukset lopetettiin satunnaisia koeistutuksia lukuun ottamatta.

Viime vuosikymmeninä tärkein lohikannan kehitykseen vaikuttanut tekijä on ollut kalastus. Lohen liikakalastuksen meressä on 1970-luvulta lähtien todettu olevan syynä Itämeren lohen luonnonkantajokien poikastuotannon huomattavalle vähentymiselle. Vuodesta 1996 lähtien Suomi on säädellyt lohenkalastusta voimakkaasti, ja erityisesti Simojoen edustan merialueella kalastusta on tiukasti rajoitettu jo vuodesta 1994 lähtien. Kalastuksensäätelytoimilla on ollut keskeinen merkitys Simo- ja Tornionjoessa 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien todetulle luonnonlohikannan elpymiselle. Poikasten tuki-istutuksilla ylläpidettiin Simojoen lohikantaa heikkoina lohivuosina, ja viime vuosikymmeninä tehdyillä vesistökunnostuksilla palautettiin uittoperkausten piirissä olleita koskialueita poikastuotannolle soveliaiksi.

Simojoen koskien jokipoikastiheydet kasvoivat merikalastuksen säätelyn seurauksena vuodesta 1997 lähtien (kuva 2). Kesänvanhojen ja vanhempien lohenpoikasten tiheydet ovat vaihdelleet vuosittain paljon, mutta keskimääräinen taso on pysynyt selvästi korkeampana kuin ennen säätelyä.

Kuva 2. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten (0+: kesänvanhat poikaset, >0+: vanhemmat poikaset) ja tuki-istutuksista peräisin olevien poikasten tiheydet Simojoessa Portimojärveen saakka ulottuvalla alueella sähkökalastusten perusteella arvioituna.
Kuva 2. Luonnossa syntyneiden lohenpoikasten (0+: kesänvanhat poikaset, >0+: vanhemmat poikaset) ja tuki-istutuksista peräisin olevien poikasten tiheydet Simojoessa Portimojärveen saakka ulottuvalla alueella sähkökalastusten perusteella arvioituna.

Simojoen lohisaaliit pienessä kasvussa

Simojoesta eri kalastusmuodoilla saadut lohisaaliit olivat 1990-luvulle tultaessa vaatimattomia, muutamia kymmeniä tai korkeintaan satoja kiloja. Tilanne muuttui tiukan kalastussäätelyn astuttua voimaan merialueella vuosikymmenen puolivälissä. Jokeen kudulle nousevan lohimäärän runsastuminen ja samaan aikaan Simon kunnan alueelle luotu vapakalastusta koskeva yhteislupakäytäntö sai vapakalastajien määrän ja lohisaaliit voimakkaaseen kasvuun (kuva 3).

Voimakkain buumi oli kuitenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen ohitettu ja sekä saaliit että kalastajamäärät laskivat muutamasta tonnista satoihin kiloihin. Luken tiedustelut ovat osoittaneet, että vapakalastajat saavat lohia pääosin vain Simojoen ala- ja keskijuoksulta huolimatta siitä, että sähkökalastuksissa Ranuan puolen koskista saadaan luonnossa syntyneitä jokipoikasia paikoitellen hyvin. Viime vuosina kalastusinnostus on jälleen kasvanut, mihin on vaikuttanut jokeen nousevien lohien määrän kasvu (kuva 1). Osin innostusta on lisännyt myös Tornionjoesta saadut huippusaaliit.

Kuva 3. Simojoen lohisaalis kalastustiedustelujen perusteella arvioituna.
Kuva 3. Simojoen lohisaalis kalastustiedustelujen perusteella arvioituna.

Tutkimus auttaa kannanhoidon suunnittelussa

Simojoen lohikanta on ollut tutkimuskohteena 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Luke arvioi lohen poikastiheyksiä vuosittain sähkökalastamalla loppukesällä jokisuun ja Simojärven välillä.

Keväisin lähellä jokisuuta toistuvan vaelluspoikaspyynnin perusteella on arvioitu joesta merivaellukselle lähtevien istutusperäisten ja luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten eli smolttien määrä. Joesta pyydettyjen lohien määrää arvioidaan vuosittain kalastustiedustelulla Simojoen Nousilohi ry:n ja metsähallituksen vapakalastusluvan lunastaneilta.

Luken tutkimuksista saatua tietoa hyödynnetään erityisesti arvioitaessa lohenpyynnin säätelytarpeita Itämerellä ja Simojoella. Tietoa hyödyntävät muun muassa Kansainvälinen Merentutkimusneuvosto (ICES), Euroopan komissio sekä Suomen ja Ruotsin kalataloushallinnot.

Katso myös