Viralliset lajikekokeet mittaavat lajikkeiden viljelyvarmuutta

Suomessa lajikkeiden viljelyvarmuutta testataan virallisissa lajikekokeissa, joiden toteutuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke). Kenttäkokeissa selvitetään uusien peltokasvilajikkeiden viljely- ja käyttöarvo puolueettomasti ja maantieteellisesti kattavilla ja tieteelliset kriteerit täyttävillä kokeilla.

Uusia kansalliselle lajikelistalle pyrkiviä lajikkeita verrataan viljelyssä oleviin mittarilajikkeisiin. Viralliset lajikekokeet ovat asiakkaiden rahoittamia, ja niiden tulokset raportoidaan luottamuksellisesti. Asiakkaita ovat uusia kasvilajikkeita kehittävät jalostajat sekä yritykset ja lajike-edustajat.

Kenttäkokeita toteutetaan Luken omissa toimipaikoissa sekä yhteistyössä Nylands Svenska Lantbrukssällskapin (NSL), Boreal Kasvinjalostus Oy:n ja Lantmännen Agron koetilan kanssa. Lajikekokeet suoritetaan eri kasveille laadittujen koesuunnitelmien mukaisesti kasvilajin pääviljelyalueilla ja yhdellä pohjoisemmalla viljelyvyöhykkeellä sijaitsevalla koepaikalla.

Image

Luken toimipisteet ja muut koepaikat :

1. LOUE, TERVOLA
   • Ammattiopisto Lappia
2. RUUKKI, SIIKAJOKI (Luke)
3. SOTKAMO
   • Boreal Kasvinjalostus Oy (Bor)
4. MAANINKA (Luke)
5. ISOKYRÖ (Bor)
6. LAUKAA, Jyväskylän seutu (Bor)
7. HAUHO, Hämeenlinna
   • Lantmännen Agro koetila
8. JOKIOINEN (Luke, Bor)
9. IITTI (NSL)
10. LIETO, Turun seutu  (Bor)
11. PERNAJA
    • ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL)
    • Storsarvlaxin kartano
12. INKOO
    • ProAgria Nylands Svenska Lantbrukssällskap
    • Yrkeshögskolan sydväst, Västankvarn

Nurmikkolajikkeiden käyttöarvon määrittäminen toteutetaan Scanturfin koordinoimana yhteispohjoismaisissa kokeissa (Scandinavian Turfgrass Testing).

Lajikekokeiden tavoitteena on saada vertailukelpoiset tulokset keskimääräisessä viljely-ympäristössä. Tästä syystä kokeet toteutetaan maltillisella typpilannoitustasolla. Kasvukauden aikaista kasvitautien torjuntaa ei tehdä, jotta voidaan määrittää lajikkeiden väliset taudinkestävyyserot. Lajikekoetoiminnan kehittämisessä huomioidaan myös viljely-ympäristöjen muuttuminen ajassa ja uusien lajikkeiden viljelyvarmuuden mittaamiseen parhaiten soveltuvat viljelytekniikat.

Lajikkeiden kehitystyö näkyy parempana sadontuotantona. Esimerkiksi ohralajikkeidemme keskimääräinen satotaso lajikekokeissa oli 1970-luvun alussa noin 4000 kg/ha, kun se nykyään on reilusti yli 6000 kg/ha. Myös lajikkeiden kestävyys erilaisia stressitekijöitä, kuten taudinaiheuttajia, vastaan on kehittynyt.

Lajikkeet, joiden on virallisissa viljelyarvokokeissa todettu tuovan parannusta olemassa olevaan lajikevalikoimaan, voidaan hyväksyä Kasvilajikelautakunnan kansalliseen kasvilajikeluetteloon. Kasvilajikeluettelosta sekä viljelyarvokokeista säädetään Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 27.5.2020/388, siemenlaissa 600/2019 sekä EU tasoisessa määräyksessä Council Directive 2002/53/EC.

Viralliset lajikekokeet on suoritettava niin, että niissä voidaan selvittää ainakin seuraavia lajikkeen ominaisuuksia: satoisuus, taudinkestävyys, reagointi ympäristötekijöihin, laatuominaisuudet, vaihtoehtoisuus, jos kasvista on olemassa sekä kevät- että syysmuodot; sekä heinäkasveilla tuotantorytmi.

Nurmikasveilta vaaditaan kolmen vuoden koetulokset ja muilta kasveilta vähintään kahden vuoden tulokset. Kasvilajikelautakunta on maa- ja metsätalousministeriön asettama asiantuntijaelin, ja sen jäsenet edustavat elintarvikeketjun eri toimijoita. Kotimainen lajikeluettelo julkaistaan vuosittain Suomen kasvilajiketiedotteessa.