Villisian levittäytyminen ja lisääntyminen

Villisika (Sus scrofa) on levittäytynyt Suomeen itärajan yli ja muodostanut täällä vakiintuneen lisääntyvän kannan. Koska laji on saapunut omin voimin, sitä pidetään tulokaslajina. 

Villisika esiintyi alueellamme jo lämpökausien aikana. Ensimmäinen historiallisen ajan havainto luonnonvaraisesta villisiasta tehtiin vuonna 1956, ja porsimishavaintoja on 1970-luvun lopulta alkaen. 

Nykyinen villisikakanta on  pääosin Venäjältä, josta uusia yksilöitä vaeltaa edelleen Suomeen. Lisäksi sikoja on karannut sekä villisikatarhoista molemmin puolin rajaa. Levittäytyminen on tehostunut leudontuvan ilmaston myötä, sillä villisika ei pärjää arktisissa olosuhteissa. Myös ruokinta on todennäköisesti nopeuttanut kannan kasvua ja levittäytymistä. 

Villisika lisääntyy tehokkaasti. Naaraat voivat tulla sukukypsiksi jo ensimmäisen vuoden syksyllä, mutta vain noin 7 % alle vuoden ikäisistä on kantavia. Keskimääräinen kantoaika on 115 vuorokautta ja porsinta on maalis-toukokuussa. Suomessa pahnueita on tavallisesti yksi vuodessa, ja pahnuekoko on keskimäärin 5. Porsaat vierotetaan yleensä seuraavaan kiimaan (marras-tammikuu) mennessä. 

Kiima-aikaa lukuun ottamatta aikuiset urokset ja naaraat eivät juuri kohtaa toisiaan. Aikuiset karjut elävät pääsääntöisesti yksin. Emakot ja jälkeläiset sen sijaan liikkuvat tyypillisesti 5–20 eläimen perhelaumoissa. 

Villisian leviäminen ja runsastuminen nähdään haitallisena vahinko- ja tautiriskien näkökulmista. Toisaalta villisika nähdään arvostettuna riistaeläimenä. 

Kannan kokoa ja levinneisyyttä on pyritty rajoittamaan mahdollisimman tehokkaalla metsästyksellä, erityisesti afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen ehkäisemiseksi. ASF on vakava lakisääteisesti torjuttava eläintauti, joka voi levitä villisikojen välityksellä. ASF on sekä villi- että tuotantosioille tappava virustauti. Afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta tauti leviää edelleen Euroopassa. Lähialueilla tautia on Venäjällä, ja vuonna 2023 ASF-tartunta löytyi villisioista Keski-Ruotsista.

Metsästys on villisikakannan tehokkain säätelykeino. Ilman metsästystä suomalaisen villisikakannan vuosittaiseksi kasvupotentiaaliksi on arvioitu noin 40 %. Villisikaa voi metsästää ympäri vuoden, mutta emakko, jota alle vuoden ikäiset jälkeläiset seuraavat, on rauhoitettu vuosittain 1.3.–31.7.