Siperiankurjenmiekka

Tieteellinen nimi: Iris sibirica
Nimi: Siperiankurjenmiekka
Lajike: -
Tunnukset: LUKE-6102, L-44

Pystykasvuinen, korkea, alkukesällä erittäin runsaasti kukkiva kurjenmiekka.

Pystykasvuinen, pensastava, tiheä ja peittävä. Lehdet pitkät, kapeat, sinivihreät, runsaat. Sirot, mutta vahvat kukkavarret nousevat korkealle lehtien yläpuolelle. Kukka näyttävä, keskisininen tai tummahko sininen. Kukkii erittäin runsaasti. Lehdet lakoontuvat jonkin verran kukinnan jälkeen, mutta säilyvät pitkään vihreinä.

Kasvikanta on valittu osaksi pitkäaikaissäilytettävää perennakokoelmaa Perennahankkeessa (2006–2012), jossa vertailtiin kenttäkokeissa ja kaupunkien kohteissa eri perennojen ja niiden viljelykantojen ominaisuuksia. Vertailukokeiden kasvit olivat suomalaisten taimistojen hyviä, vanhoja kasvikantoja - pieni osa kasveista oli yksityisistä puutarhoista tai kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmista. Monivuotisen vertailun tuloksena kokoelmaan valittiin kasveja, jotka ovat kestäviä, näyttäviä, helppohoitoisia ja muodostavat monimuotoisen kokoelman.

Korkeus: Lehtevä 80–100, kukkiva 120–170 cm.

Kukinta: Kukinta-aika touko-kesäkuun vaihteesta juhannukseen. Kukka näyttävä, keskisininen tai tummahko sininen.

Kasvuvaatimukset: Viihtyy auringossa tuoreessa tai kosteassa keskiravinteisessa maassa. Menestyy myös savimaassa. Ei vaadi tuentaa. Jakaminen on tarpeen, jos juurakko joutuu liian syvälle. Tällöin kukinta heikkenee. Kasvit nostetaan ja istutetaan uudelleen. Edellisen vuoden kasvuston annetaan maatua katteeksi.

Käyttö: Ryhmissä, vesiaiheiden yhteydessä.

Istutustiheys: Etäisyys 50 cm, 4 kpl/m².