Daalioiden varmuuskokoelma

Meksikolaisia luonnondaalioita (Dahlia coccinea) tuotiin Eurooppaan 1700-luvun loppupuolella, ensin Madridin kuninkaalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan eksoottisina kasveina. Tästä aineistosta kasvitieteilijä ja pappi Antonio José Cavanilles julkaisi vuonna 1789 ensimmäiset kuvaukset ja botaaniset piirrokset kolmesta daalialajista. Näiden daalioiden siemeniä ja juurakoita jaettiin eri puolille Eurooppaa kasvitieteilijöille ja kasviharrastajille 1800-luvun alkupuolella. 

Pian huomattiin, että siemenestä kasvatetut daaliat risteytyvät luonnostaan ja muuttavat helposti väriä ja muotoa. Näille alettiin antaa lajikenimiä. Kerrannaiskukkaisia daalioita alettiin jalostaa Saksassa vuonna 1808 ja siirryttiin valikoimaan kasveja tiettyjen ominaisuuksien pohjalta. Lajikkeita syntyi nopeaan tahtiin ja 1840-luvulla niitä oli pari tuhatta. Tarhadaaliat (Dahlia x hortensis) syntyivät.  

Suomeen tarhadaalioita tuotiin Euroopasta ensin kartanoihin. Yläneen Huvituksessa oli mahdollisesti Suomen laajin daaliakokoelma 1800-luvun puolivälissä. Huvituksen puutarhan perustaja eläin- ja kasvitieteilijä Carl Reinhold Sahlberg (1779-1869) luetteloi kaikkiaan 236 joriinia (georgiiniaa). Daalioissa oli paljon värivalikoimaa: punaista, roosaa, keltaista, oranssia, violettia, valkoista, ruskeaa, jopa mustaa, ja useita eri sävyissä, kuten valkoista puhtaan, maidon ja kellertävän sävyissä. Daalianimikkeitä, mahdollisesti lajikkeita, olivat mm. Madame Fosser, Coronation, Queen of Gipsies, Favorite, Brides Maid, Sultana, Black Dahlia. 

Daalioista tuli 1930-luvulla joka kodin koristekasveja. Ne olivat etenkin maalaiskotien kiitollisimpia koristekasveja runsaan ja komean kukinnan vuoksi. Ne sopivat hyvin seinänvierustoille, pitivät karjanlannasta ja olivat hyviä leikkokukkia. 

Lue daalioiden hoidosta Sirkka Juhanoja ym. 2020. Kasvigeenivarakokoelmien hoito-ohjeet. Ohjeita varmuuskokoelmien perustamiseen ja hoitoon.